Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
BOEIPA aw poek lamtah kaimih taengkah aka thoeng te paelki laeh. Paelki lamtah kaimih sokah kokhahnah he hmu lah.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Kaimih kah rho te hlanglak taengla, ka im te kholong taengla pawk coeng.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Cadah la ka om uh tih nuhmai bangla ka manu napa a om moenih.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Kamamih tui ha tangka neh ka ok uh tih kamamih kah thing ha a phu daengah ha pawk.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Ka rhawn ah n'hloem uh vaengah ka kohnue uh pawt bangla kaimih he n'duem sak pawh.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Buh ka cung uh ham khaw Egypt neh Assyria taengah kut ka duen uh.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
A pa rhoek khaw tholh uh tih kaimih taengah a om voel moenih. Tedae kaimih loh amih kathaesainah te ka phueih uh.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Sal rhoekkaimih soah n'taemrhai uh tih amih kut lamkah aka bawt om pawh.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Khosoek cunghang hmai ah ka hinglu nen ni ka buh ka dang uh.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Khokha rhamling hmai ah ka vin khaw hmaiulh bangla tloo coeng.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Zion kah huta rhoek neh Judah khopuei kah oila rhoek khaw a tholh puei uh.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Amih kut neh mangpa rhoek a kuiok sak tih patong rhoek kah maelhmai khaw hiin uh pawh.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Tongpang rhoek loh phaklung a phueih uh tih camoe rhoek te thingpum dongah paloe uh.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Vongka lamkah patong rhoek neh, tongpang rhoek khaw a rhotoeng lamloh kangkuen uh.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Kaimih lungbuei kah omthennah he kangkuen coeng tih kaimih kah lamnah khaw nguekcoinah la poeh.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
Kamih lu kah rhuisam khaw yulh coeng. Anunae ka tholh uh khaw kaimih ham coeng ni.
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Te dongah ko kaimih lungbuei he pumthim hainak la coeng. He dongah kaimih kah maelhmai khaw hmuep.
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
Zion tlang aka pong te a soah maetang ni a pongpa coeng.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
BOEIPA namah tah kumhal duela na om tih, na ngolkhoel khaw cadilcahma phoeikah cadilcahma duela cak.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Balae tih a yoeyah la kaimih nan hnilh? Kaimih nan hnoo khaw khohnin loh sen.
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
BOEIPA aw kaimih he namah taengah m'mael sak laeh. Ka mael uh van daengah ni hlamat kah bangla kaimih kah khohnin thai neh ka mael uh eh.
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Kaimih taengah a nah la na thintoek tih kaimih he nan hnawt nan hnawt mai.
