Valitusvirret 4
1 Kuinka on kulta niin mustunut, ja jalo kulta niin muuttunut? pyhät kivet ovat joka kadun päässä hajoitetut.
Mano kaka dhahabu osewito berne, dhahabu maberie moloyo obedo marach! Kite maler okere e akerkeke mag yore duto.
2 Zionin kempit pojat, puhtaan kullan verraksi luetut, kuinka ne ovat savi-astian kaltaiseksi arvatut, jotka savenvalaja tekee?
Mano kaka yawuot Sayun mabeyo, ma yande bergi ne romre gi pek mar dhahabu, tinde ipimo mana gi agulni mag lowo, ma en tich lwedo mar jachwe aguch lowo!
3 Lohikärmeet taritsevat nisiä pojillensa ja imettävät heitä; mutta minun kansani tyttären täytyy armotoinna olla, niinkuin yökkö korvessa.
Kata mana ondiegi chiwo thundegi mondo nyithindgi odhodhi, to joga osebedo jogo maonge chuny, gichalo udo manie thim.
4 Imeväisten kieli tarttuu suun lakeen janon tähden; nuoret lapsukaiset anovat leipää, ja ei ole ketään, joka heille sitä jakaa.
Nikech riyo oloyo nyathi madhoth mi koro lewe omoko e dande; kendo nyithindo kwayo chiemo, to onge ngʼama migi.
5 Jotka ennen söivät herkullisesti, ne ovat kadulla nääntyneet; jotka ennen olivat silkillä vaatetetut, niiden täytyy nyt loassa maata.
Joma yande chamo chiemo mamit, koro gin jokwecho mojwangʼ e wangʼ yore; to jogo ma yande odak e ngima maber koro nindo e pidh yugi.
6 Minun kansani tyttären synti on suurempi kuin Sodoman synti, joka äkisti kukistettiin ja ei yksikään käsi siihen ruvennut.
Kum mar joga duongʼ moloyo mano mar Sodom, mane lochne okethi mapiyo piyo nono maonge ngʼama nobiro mondo okonye.
7 Hänen nasirinsa olivat puhtaammat kuin lumi ja valkeammat kuin rieska; heidän ihonsa oli punaisempi kuin koralli, heidän kauneutensa niinkuin saphir.
Jotendgi ne ler marieny moloyo pe kendo rachar maloyo chak, dendgi ne pichni moloyo mo; kendo nenruok margi ne chalo gi kidi ma nengone tek.
8 Mutta nyt on heidän muotonsa niin mustaksi muuttunut, ettei heitä kaduilla tuta taideta; heidän nahkansa riippuu heidän luissansa, se kuivettui niinkuin puu.
To koro gin rotenge moloyo oyare ma kata irom kodgi e wangʼ yore to ok nyal ngʼegi, nimar pien ringregi osejowore kuom chokegi; kendo osebedo motwo ka yien.
9 Miekalla tapetuille oli parempi kuin niille, jotka nälkään kuolivat, jotka nääntymän ja hukkuman piti maan hedelmän puuttumisesta.
Joma notho e lweny ber moloyo jogo ma kech onego; kech chamogi ma gidhero nikech cham onge e puothe.
10 Laupiaammat vaimot ovat omia lapsiansa keittäneet ruaksensa, minun kansani tyttären surkeudessa.
Mon madhoth notedo nyithindgi giwegi, mobedo chiembgi ka joga ne inego itieko.
11 Herra on vihansa täyttänyt, hän on vuodattanut julman vihansa, ja Zionissa tulen sytyttänyt, joka myös hänen perustuksensa polttanut on.
Jehova Nyasaye oseolo mirimbe mangʼeny ka iye owangʼ. Osemoko mach Sayun moketho mise mage.
12 Ei kuninkaat maan päällä sitä olisi uskoneet, eikä kaikki maan piirin asuvaiset, että vihamiehen ja vihollisen piti tuleman Jerusalemin portista sisälle.
Ruodhi mag piny ne ok oyie, kata ji mag piny bende ne ok oyie, ni wasigu kod jolweny nyalo donjo e dhorangeye mag Jerusalem.
13 Mutta se on hänen prophetainsa syntein tähden ja hänen pappeinsa pahain tekoin tähden, jotka siinä vanhurskasten veren vuodattivat.
To mano notimore nikech richo mag jonabi mage, kod kethruok mag jodolo mage mane ochwero remb joma kare.
14 He kävivat sinne ja tänne kaduilla, niinkuin sokiat, ja olivat itsensä vereen saastuttaneet, ja ei taitaneet heidän vaatteisiinsa ruveta.
Koro gidigni e wangʼ yore ka joma muofni. Gidwanyore gi remo maonge ngʼato madihedhre mulo lepgi.
15 Vaan he huusivat heitä: välttäkäät, saastaiset, välttäkäät, älkäät mihinkään ruvetko; sillä he välttivät ja pakenivat, niin että myös pakanain seassa sanottiin: ei he kauvan siellä pysy.
Ji ywak kagoyonegi koko niya, “Dhiuru kucha! Ok uler!” Mabor kucha, mabor kucha! Kik umulwa! Ka giringo giaa kendo gibayo abaya, ji mag ogendini wacho ni, “Ok ginyal dak kodwa kendo.”
16 Sentähden on Herran viha heitä hajoittanut, ja ei enään katso heidän päällensä, ettei he pappeja kunnioittaneet eikä vanhoja armahtaneet.
Jehova Nyasaye owuon osekeyogi e pinje; kendo koro ok odewgi. Jodolo ok yud duongʼ, kendo jodongo ok mi luor.
17 Kuitenkin meidän silmämme kurkistelevat tyhjäin avun jälkeen, siihenasti että he väsyivät, kuin me odotimme sitä kansaa, joka ei meitä auttaa voinut.
Kata kamano, wengewa nojony, ka warango gima dikonywa; to oganda mane wageno kuome ni nyalo konyowa ne ok nyal konyowa.
18 He väijyvät meidän askeleitamme, niin ettemme rohkene meidän kaduillamme käydä; meidän loppumme on lähestynyt, meidän päivämme ovat täytetyt, sillä meidän loppumme on tullut.
Ji ne manyowa kamoro amora mawaluwo, omiyo ne ok wanyal wuotho e wangʼ yorewa. Luoro nomakowa nikech ndalowa nosechopo machiegni kendo thowa ne osekayo.
19 Meidän vainoojamme olivat nopiammat kuin kotka taivaan alla; vuorilla he myös meitä vainosivat, ja korvessa he meitä vartioitsivat.
Jogo mane lawowa ne ringo mapiyo maloyo ongo mafuyo e kor polo; negilawowa e kor gode madongo kendo negibutonwa e thim.
20 Herran voideltu, joka meidän turvamme oli, on vangittu heidän verkkoihinsa, josta me sanoimme, että me hänen varjonsa alla elämme pakanain seassa.
Ngʼatno mowir mar Jehova Nyasaye, mane wakwano kaka ngimawa, nomaki e obadho mane gichiko. Ne waparo ni e bwo tipone wanyalo bedo mangima e dier ogendini.
21 Iloitse ja riemuitse, sinä Edomin tytär, joka asut Utsin maalla; sillä sen maljan pitää myös sinulle tuleman, ja sinun pitää myös juopuman, ja alasti itses riisuman.
Moruru kendo beduru moil, yaye Nyar Edom, un jogo modak e piny Uz. To un bende, kikombeno ibiro miyou; kendo ubiro mer mi udongʼ duge.
22 Mutta sinun vääryydelläs on loppu, sinä Zionin tytär, ei hän enään anna sinua viedä pois, mutta sinun vääryytes, Edomin tytär, hän etsii, ja sinun syntis ilmoittaa.
Yaye jo-Sayun, kum mane okumugo biro rumo; bende ok nochak omed ndalou mar twech. To un jo-Edom, obiro kumou nikech richou kendo timbeu mamono obiro elo e lela.
