Valitusvirret 3
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
Yo soy un hombre que vio aflicción en la vara de su enojo.
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
Guióme, y me llevó en tinieblas, mas no en luz.
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Ciertamente contra mí volvió, y revolvió su mano todo el día.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
Hizo envejecer mi carne y mi piel: quebrantó mis huesos.
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
Edificó contra mí, y cercó me de tóxico, y de trabajo.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
Asentóme en oscuridades como los muertos para siempre.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
Cercóme de seto, y no saldré: agravó mis grillos.
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Aun cuando clamé, y di voces, cerró mi oración.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
Cercó de seto mis caminos a piedra tajada: torció mis senderos.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
Oso que asecha fue para mí, león en escondrijos.
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
Torció mis caminos, y despedazóme: tornóme asolado.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
Su arco entesó, y púsome como blanco a la saeta.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
Hizo entrar en mis riñones la saetas de su aljaba.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
Fui escarnio a todo mi pueblo, canción de ellos todos los días.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
Hartóme de amarguras, embriagóme de ajenjos.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
Quebróme los dientes con cascajo, cubrióme de ceniza.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
Y mi alma se alejó de la paz, olvidéme del bien.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
Y dije: Pereció mi fortaleza, y mi esperanza de Jehová.
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Acuérdate de mi aflicción, y de mi abatimiento, del ajenjo, y de la hiel.
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
Acordándose se acordará, porque mi alma es humillada en mí.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
Esto reduciré a mi corazón; por tanto esperaré.
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
Misericordias de Jehová son, que no somos consumidos; porque sus misericordias nunca desfallecieron.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
Nuevas cada mañana: grande es tu fe.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
Mi parte es Jehová, dijo mi alma: por tanto a él esperaré.
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
Bueno es Jehová a los que en él esperan, al alma que le buscare.
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
Bueno es esperar callando en la salud de Jehová.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
Bueno es al varón, si llevare el yugo desde su mocedad.
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
Asentarse ha solo, y callará; porque llevó sobre sí.
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
Pondrá su boca en el polvo, si quizá habrá esperanza.
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
Dará la mejilla al que le hiriere: hartarse ha de afrenta.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
Porque el Señor no desechará para siempre.
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
Antes si afligiere, también se compadecerá según la multitud de sus misericordias.
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
Porque no aflige, ni congoja de su corazón a los hijos de los hombres.
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
Para desmenuzar debajo de sus pies todos los encarcelados de la tierra;
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
Para hacer apartar el derecho del hombre delante de la presencia del Altísimo;
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
Para trastornar al hombre en su causa, el Señor no lo sabe.
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
¿Quién será pues aquel que diga, que vino algo que el Señor no mandó?
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
¿De la boca del Altísimo no saldrá malo ni bueno?
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
¿Por qué pues tiene dolor el hombre viviente, el hombre en su pecado?
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
Escudriñemos nuestros caminos, y busquemos, y volvámonos a Jehová.
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
Levantemos nuestros corazones con las manos a Dios en los cielos.
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
Nosotros habemos rebelado, y fuimos desleales: por tanto tú no perdonaste.
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
Tendiste la ira, y perseguístenos; mataste, no perdonaste.
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
Cubrístete de nube, porque no pasase la oración.
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Raedura y abominación nos tornaste en medio de los pueblos.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
Todos nuestros enemigos abrieron sobre nosotros su boca.
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Temor, y lazo fue a nosotros, asolamiento, y quebrantamiento.
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Ríos de aguas echan mis ojos por el quebrantamiento de la hija de mi pueblo.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
Mis ojos destilan, y no cesan; porque no hay relajación,
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
Hasta que Jehová mire, y vea desde los cielos.
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
Mis ojos contristaron a mi alma por todas las hijas de mi ciudad.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
Cazando me cazarón mis enemigos como a ave, sin porqué.
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
Ataron mi vida en mazmorra, y pusieron piedra sobre mí.
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
Aguas vinieron de avenida sobre mi cabeza: yo dije: Muerto soy.
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
Invoqué tu nombre, o! Jehová, desde la cárcel profunda.
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
Oíste mi voz: no escondas tu oído a mi clamor, para que yo respire.
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
Acercástete el día que te invoqué: dijiste: No temas.
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
Pleiteaste, Señor, la causa de mi alma, redimiste mi vida.
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
Tú has visto, o! Jehová, mi sin razón: pleitea mi causa.
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
Tú has visto, toda su venganza, todos sus pensamientos contra mí.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
Tu has oído la afrenta de ellos, o! Jehová, todos sus pensamientos contra mí:
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
Los dichos de los que se levantaron contra mí, y su pensamiento contra mí siempre.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
Su sentarse, y su levantarse mira: yo soy su canción.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
Págales paga, o! Jehová, según la obra de sus manos.
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Dáles ansia de corazón, dáles tu maldición.
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
Persíguelos en furor, y quebrántalos de debajo de los cielos, o! Jehová.
