Valitusvirret 3
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
Jaz sem človek, ki je videl stisko s palico njegovega besa.
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
Vodil me je in me privedel v temo, toda ne v svetlobo.
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Zagotovo je obrnjen zoper mene; svojo roko je obračal zoper mene ves dan.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
Postaral je moje meso in mojo kožo, zlomil je moje kosti.
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
Zidal je zoper mene in me obdal z žolčem in muko.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
Postavil me je v temne kraje, kakor tiste, ki so mrtvi od davnine.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
Ogradil me je naokoli, da ne morem priti ven. Mojo verigo je naredil težko.
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Tudi ko jokam in vpijem, on ustavlja mojo molitev.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
Moje steze je obdal s klesanim kamnom, moje poti je storil sprijene.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
Bil mi je kakor medved, ki preži v zasedi in kakor lev na skrivnih krajih.
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
Moje poti je obrnil vstran in me raztrgal. Naredil me je zapuščenega.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
Upognil je svoj lok in me postavil kakor tarčo za puščico.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
Puščicam svojega tula je storil, da vstopijo v mojo notranjost.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
Bil sem v posmeh vsemu svojemu ljudstvu in ves dan njihova pesem.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
Nasičeval me je z grenkobo, opijanjal me je s pelinom.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
Prav tako je moje zobe zlomil z ostrimi kamni, pokril me je s pepelom.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
Mojo dušo si odstranil daleč stran od miru. Pozabil sem uspevanje.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
Rekel sem: »Moja moč in moje upanje je izginilo od Gospoda,
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
spominjajoč se moje stiske in moje bede, pelina in žolča.
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
Moja duša jih ima še vedno v spominu in je ponižana v meni.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
To si ponovno kličem v svoj um, zato imam upanje.
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
To je od Gospodovih milosti, da nismo použiti, ker njegova sočutja ne odnehajo.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
Ta so nova vsako jutro. Velika je tvoja zvestoba.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
Gospod je moj delež, pravi moja duša, zato bom upal vanj.
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
Gospod je dober vsem tistim, ki čakajo nanj; duši, ki ga išče.
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
Dobro je, da bi človek upal in tiho čakal na Gospodovo rešitev duše.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
Dobro je za človeka, da nosi jarem v svoji mladosti.
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
Sedi sam in molči, ker ga je nosil na sebi.
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
Svoja usta polaga v prah, morda bi bilo lahko še upanje.
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
Svoje lice daje tistemu, ki ga udarja, napolnjen je z grajo.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
Kajti Gospod ne bo zavrgel na veke,
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
toda čeprav je povzročil žalost, bo vendar imel sočutje glede na množico svojih usmiljenj.
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
Kajti on ni voljan prizadeti niti užalostiti človeških otrok.
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
Da bi pod svojimi stopali zdrobil vse jetnike zemlje,
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
da bi odvrnil človekovo pravico pred obrazom Najvišjega,
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
da človeka spodkoplje v njegovi pravdi, [tega] Gospod ne odobrava.
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Kdo je tisti, ki pravi in se to zgodi, ko Gospod tega ne zapove?
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
Iz ust Najvišjega ne izhaja zlo in dobro?
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
Zakaj se živeči človek pritožuje, človek zaradi kaznovanja svojih grehov?
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
Preiščimo in preizkusimo svoje poti in se ponovno obrnimo h Gospodu.
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
Vzdignimo svoja srca s svojimi rokami k Bogu v nebesih.
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
Pregrešili smo se in uprli. Ti nisi oprostil.
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
Pokril si [nas] s svojo jezo in nas preganjal. Umoril si, nisi se usmilil.
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
Pokril si se z oblakom, da naša molitev ne bi šla skozi.
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Naredil si nas kakor izvržek in zavrnitev v sredi ljudstev.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
Vsi naši sovražniki so odprli svoja usta zoper nas.
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Strah in zanka sta prišla nad nas, opustošenje in uničenje.
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Moje oko teče navzdol z rekami voda, zaradi uničenja hčere mojega ljudstva.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
Moje oko se izliva in ne preneha, brez kakršnegakoli predaha,
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
dokler Gospod ne pogleda dol in ne pogleda iz nebes.
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
Moje oko prizadeva moje srce, zaradi vseh hčera mojega mesta.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
Moji sovražniki so me boleče preganjali kakor ptico, brez vzroka.
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
Moje življenje so odsekali v grajski ječi in name vrgli kamen.
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
Vode so mi tekle čez glavo; potem sem rekel: »Odsekan sem.«
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
Klical sem k tvojemu imenu, oh Gospod, iz globine grajske ječe.
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
Slišal si moj glas. Ne skrivaj svojega ušesa ob mojem dihanju, ob mojem klicu.
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
Priteguješ me na dan, ko sem klical k tebi. Ti praviš: »Ne boj se.«
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
Oh Gospod, zagovarjal si pravde moje duše, odkupil si moje življenje.
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
Oh Gospod, videl si mojo krivico. Ti sodi mojo pravdo.
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
Videl si vse njihovo maščevanje in vse njihove zamisli zoper mene.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
Slišal si njihovo grajo, oh Gospod in vse njihove zamisli zoper mene;
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
ustnice tistih, ki se vzdigujejo zoper mene in njihovo premišljevanje zoper mene ves dan.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
Glej, njihovo usedanje in njihovo vzdigovanje; jaz sem njihova glasba.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
Vrni jim povračilo, oh Gospod, glede na delo njihovih rok.
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Daj jim bridkost srca, svoje prekletstvo nad njimi.
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
Preganjaj jih in jih uniči v jezi izpod Gospodovih nebes.
