Valitusvirret 3
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
Ja sam èovjek koji vidjeh muku od pruta gnjeva njegova.
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
Odvede me i opravi me u tamu a ne na vidjelo.
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Samo se na me obraæa, obraæa ruku svoju po vas dan.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
Uèini, te mi ostarje tijelo i koža, potr kosti moje.
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
Zazida me, i optoèi me žuèju i mukom.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
Posadi me u tamu kao umrle odavna.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
Ogradi me da ne izaðem, i metnu na me teške okove.
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Kad vièem i vapijem, odbija molitvu moju.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
Zagradi putove moje tesanijem kamenom, i prevrati staze moje.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
Posta mi kao medvjed u zasjedi, kao lav u potaji.
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
Pomete putove moje, i razdrije me, i uništi me.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
Nateže luk svoj, i metnu me strijeli za biljegu.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
Ustrijeli me u bubrege strijelama iz tula svojega.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
Postah potsmijeh svemu narodu svojemu i pjesma njihova po vas dan.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
Nasiti me gorèinom, opoji me pelenom.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
Polomi mi zube kamenjem, uvali me u pepeo.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
Udaljio si dušu moju od mira, zaboravih dobro.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
I rekoh: propade sila moja i nadanje moje od Gospoda.
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Opomeni se muke moje i jada mojega, pelena i žuèi.
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
Duša se moja opominje bez prestanka, i poništila se u meni.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
Ali ovo napominjem srcu svojemu, te se nadam:
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
Milost je Gospodnja što ne izgibosmo sasvijem, jer milosrða njegova nije nestalo.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
Ponavlja se svako jutro; velika je vjera tvoja.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
Gospod je dio moj, govori duša moja; zato æu se u njega uzdati.
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
Dobar je Gospod onima koji ga èekaju, duši, koja ga traži.
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
Dobro je mirno èekati spasenje Gospodnje.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
Dobro je èovjeku nositi jaram za mladosti svoje.
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
Sam æe sjedjeti i muèati, jer Bog metnu breme na nj.
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
Metnuæe usta svoja u prah, eda bi bilo nadanja.
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
Podmetnuæe obraz svoj onome koji ga bije, biæe sit sramote.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
Jer Gospod ne odbacuje za svagda.
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
Jer ako i ucvijeli, opet æe se i smilovati radi mnoštva milosti svoje.
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
Jer ne muèi iz srca svojega ni cvijeli sinova èovjeèjih.
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
Kad gaze nogama sve sužnje na zemlji,
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
Kad izvræu pravicu èovjeku pred višnjim,
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
Kad èine krivo èovjeku u parnici njegovoj, ne vidi li Gospod?
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Ko je rekao što i zbilo se, a Gospod da nije zapovjedio?
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
Ne dolaze li i zla i dobra iz usta višnjega?
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
Zašto se tuži èovjek živ, èovjek na kar za grijehe svoje?
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
Pretražimo i razgledajmo pute svoje, i povratimo se ka Gospodu.
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
Podignimo srce svoje i ruke k Bogu na nebesima.
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
Zgriješismo i nepokorni bismo; ti ne praštaš.
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
Obastro si se gnjevom, i goniš nas, ubijaš i ne žališ.
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
Obastro si se oblakom da ne prodre molitva.
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Naèinio si od nas smetlište i odmet usred tijeh naroda.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
Razvaljuju usta svoja na nas svi neprijatelji naši.
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Strah i jama zadesi nas, pustošenje i zatiranje.
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Potoci teku iz oèiju mojih radi pogibli kæeri naroda mojega.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
Oèi moje liju suze bez prestanka, jer nema odmora,
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
Dokle Gospod ne pogleda i ne vidi s neba.
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
Oko moje muèi mi dušu radi svijeh kæeri grada mojega.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
Tjeraju me jednako kao pticu neprijatelji moji ni za što.
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
Svališe u jamu život moj i nabacaše kamenje na me.
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
Doðe mi voda svrh glave; rekoh: pogiboh!
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
Prizivah ime tvoje, Gospode, iz jame najdublje.
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
Ti èu glas moj; ne zatiskuj uha svojega od uzdisanja mojega, od vike moje.
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
Pristupao si kad te prizivah, i govorio si: ne boj se.
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
Raspravljao si, Gospode, parbu duše moje, i izbavljao si život moj.
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
Vidiš, Gospode, nepravdu koja mi se èini; raspravi parbu moju.
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
Vidiš svu osvetu njihovu, sve što mi misle.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
Èuješ rug njihov, Gospode, sve što mi misle,
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
Što govore oni koji ustaju na me i što namišljaju protiv mene po vas dan.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
Vidi, kad sjedaju i kad ustaju, ja sam im pjesma.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
Plati im, Gospode, po djelima ruku njihovijeh.
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Podaj im uporno srce, prokletstvo svoje.
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
Goni ih gnjevom, i istrijebi ih ispod nebesa Gospodnjih.
