Valitusvirret 3
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
Eu sou o homem que viu a aflição pela vara de seu furor.
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
Guiou-me e levou-me a trevas, e não à luz.
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Com certeza se virou contra mim, revirou sua mão o dia todo.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
Fez envelhecer minha carne e minha pele, quebrou meus ossos.
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
Edificou contra mim, e cercou [-me] de fel e de trabalho.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
Fez-me habitar em lugares escuros, como os que já morrera há muito tempo.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
Cercou-me por todos lados, e não posso sair; tornou pesados os meus grilhões.
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Até quando clamo e dou vozes, fechou [os ouvidos] à minha oração.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
Cercou meus caminhos com pedras lavradas, retorceu as minhas veredas.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
Foi para mim como um urso que espia, como um leão escondido.
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
Desviou meus caminhos, e fez-me em pedaços; deixou-me desolado.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
Armou seu arco, e me pôs como alvo para a flecha.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
Fez entrar em meus rins as flechas de sua aljava.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
Servi de escárnio a todo o meu povo, de canção ridícula deles o dia todo.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
Fartou-me de amarguras, embebedou-me de absinto.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
Quebrou os meus dentes com cascalho, cobriu-me de cinzas.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
E afastou minha alma da paz, fez-me esquecer da boa vida.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
Então eu disse: Pereceram minha força e minha esperança no SENHOR.
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Lembra-te da minha aflição e do meu sofrimento, do absinto e do fel.
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
Minha alma se lembra e se abate em mim.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
Disto me recordarei na minha mente, por isso terei esperança:
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
É pelas bondades do SENHOR que não somos consumidos, porque suas misericórdias não têm fim.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
Elas são novas a cada manhã; grande é a tua fidelidade.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
O SENHOR é minha porção, diz a minha alma; portanto nele esperarei.
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
Bom é o SENHOR para os que nele esperam, para a alma que o busca.
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
É bom esperar e tranquilo aguardar a salvação do SENHOR.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
É bom ao homem levar o jugo em sua juventude.
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
Sente-se só, e fique quieto; pois ele o pôs sobre si.
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
Ponha sua boca no pó; talvez haja esperança.
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
Dê a face ao que o ferir; farte-se de insultos.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
Pois o Senhor não rejeitará para sempre:
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
Mesmo que cause aflição, ele também se compadecerá segundo a grandeza de suas misericórdias.
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
Pois não é sua vontade afligir nem entristecer os filhos dos homens.
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
Esmagar debaixo de seus pés a todos os prisioneiros da terra,
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
Perverter o direito do homem diante da presença do Altíssimo,
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
Prejudicar ao homem em sua causa: o Senhor não aprova ) [tais coisas].
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Quem é que pode fazer suceder [algo] que diz, se o Senhor não tiver mandado?
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
Por acaso da boca do Altíssimo não sai tanto a maldição como a bênção?
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
Por que o homem vivente se queixa da punição de seus próprios pecados?
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
Examinemos nossos caminhos, investiguemos, e nos voltemos ao SENHOR.
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
Levantemos nossos corações e as mãos a Deus nos céus,
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
[Dizendo: ] Nós transgredimos e fomos rebeldes; tu não perdoaste.
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
Cobriste-te de ira, e nos perseguiste; mataste sem teres compaixão.
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
Cobriste-te de nuvens, para que [nossa] oração não passasse.
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Tu nos tornaste como escória e rejeito no meio dos povos.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
Todos os nossos inimigos abriram sua boca contra nós.
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Medo e cova vieram sobre nós, devastação e destruição.
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Rios de águas correm de meus olhos, por causa da destruição da filha de meu povo.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
Meus olhos destilam, e não cessam; não haverá descanso,
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
Até que o SENHOR preste atenção, e veja desde os céus.
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
Meus olhos afligem minha alma, por causa de todas as filhas de minha cidade.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
Sem motivo meus inimigos me caçam como a um passarinho.
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
Tentaram tirar minha vida na masmorra, e lançaram pedras sobre mim.
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
As águas inundaram sobre minha cabeça; eu disse: É o meu fim.
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
Invoquei o teu nome, SENHOR, desde a cova profunda.
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
Ouviste minha voz: não escondas o teu ouvido ao meu suspiro, ao meu clamor.
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
Tu te achegaste no dia em que te invoquei; disseste: Não temas.
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
Defendeste, Senhor, as causas de minha alma; redimiste minha vida.
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
Viste, SENHOR, a maldade que me fizeram; julga minha causa.
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
Viste toda a vingança deles, todos os seus pensamentos contra mim.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
Ouvido os seus insultos, ó SENHOR, todos os seus pensamentos contra mim;
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
As coisas ditas pelos que se levantam contra mim, e seu planos contra mim o dia todo.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
Olha para tudo quanto eles fazem; com canções zombam de mim.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
Retribui-lhes, SENHOR, conforme a obra de suas mãos.
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Dá-lhes angústia de coração, tua maldição a eles.
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
Persegue-os com ira, e destrua-os de debaixo dos céus do SENHOR.
