Valitusvirret 3
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
Niĩ ndĩ mũndũ wonete thĩĩna nĩ ũndũ wa kũhũũrwo na rũthanju rwa mangʼũrĩ make.
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
Andwarĩte akangereria nduma-inĩ handũ ha ũtheri-inĩ;
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
ti-itherũ, atũmĩte guoko gwake kũnjũkĩrĩre rĩngĩ na rĩngĩ, mũthenya wothe.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
Nĩatũmĩte nyama cia mwĩrĩ wakwa na gĩkonde kĩaguo ihinyare, na akoinanga mahĩndĩ makwa.
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
Nĩandigiicĩirie, na agaathiũrũrũkĩria na marũrũ, na thĩĩna.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
Atũmĩte ndũũre nduma-inĩ o ta andũ arĩa maakuire tene.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
Nĩanjirigĩire na rũthingo nĩguo ndikae kũũra; mĩnyororo yakwa nĩamĩritũhĩtie mũno.
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
O na rĩrĩa ndetana kana ndakaya ngĩenda ũteithio-rĩ, nĩ kũhingĩrĩria ahingagĩrĩria mahooya makwa.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
Nĩahingĩte njĩra yakwa na mahiga maicũhie; atũmĩte tũcĩra twakwa tuogome.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
Kũrĩ niĩ aatuĩkĩte o ta nduba rĩrĩa yoheirie, kana ta mũrũũthi rĩrĩa wĩhithĩte,
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
akĩngururia kuuma gacĩra-inĩ, akĩndambuura, akĩndiganĩria itarĩ na ũteithio.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
Ageetete ũta wake, akangereka, nduĩke cabaa ya kũrathagwo nĩ mĩguĩ yake.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
Nĩatheecire ngoro yakwa na mĩguĩ kuuma thiaka-inĩ wake.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
Ngĩgĩtuĩka wa gũthekagĩrĩrwo nĩ andũ akwa othe; maanyũrũragia na rwĩmbo mũthenya wothe.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
Anjiyũrĩtie maũndũ marũrũ, na akaahũũnia na maaĩ ma nyongo.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
Nĩangʼethũrangĩte magego makwa na kagoto; anangĩrĩirie rũkũngũ-inĩ.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
Nĩnjagithĩtio thayũ; nĩndiganĩirwo ũgaacĩru nĩ kĩĩ.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
Nĩ ũndũ ũcio nguuga atĩrĩ, “Riiri wakwa nĩũthirĩte, o hamwe na maũndũ marĩa mothe ndũire njĩrĩgĩrĩire kuuma kũrĩ Jehova.”
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Nĩngũririkana thĩĩna wakwa, na kũũrũũra gwakwa, na ngaririkana maũndũ marũrũ, o na maaĩ ma nyongo.
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
Ngoro yakwa no ĩraririkana maũndũ macio, nayo ĩkaringĩka thĩinĩ wakwa.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
O na gũtariĩ ũguo nĩndirikanaga ũndũ ũyũ, na tondũ wa ũguo ngagĩa na kĩĩrĩgĩrĩro:
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
Tondũ wa wendo mũnene wa Jehova, nĩkĩo tũtaniinĩtwo biũ, nĩgũkorwo tha ciake itirĩ hĩndĩ ithiraga.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
Tha ciaku ikoragwo irĩ njerũ rũciinĩ o rũciinĩ, wĩhokeku waku nĩ mũnene mũno.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
Ngoro yakwa yugaga atĩrĩ, “Jehova nĩwe igai rĩakwa; tondũ ũcio nĩwe ndĩrĩetagĩrĩra.”
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
Jehova nĩ mwega kũrĩ arĩa mamwĩhokaga, kũrĩ ngoro ĩyo ĩmũrongoragia;
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
nĩ wega mũndũ gweterera ũhonokio wa Jehova o akirĩte.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
Nĩ wega mũndũ gũkuua icooki hĩndĩ ĩrĩa arĩ mũnini.
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
Nĩaikare arĩ wiki akirĩte, nĩgũkorwo nĩ Jehova ũmũigĩrĩire rĩo.
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
Nĩaturumithie ũthiũ wake rũkũngũ-inĩ, no gũkorwo aahota kũgĩa na kĩĩrĩgĩrĩro.
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
Nĩerekererie rũthĩa kũrĩ mũndũ ũrĩa ũkũmũgũtha, na aiyũrwo nĩ thoni.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
Nĩgũkorwo Jehova ndateanagĩria andũ nginya tene.
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
O na gũtuĩka nĩarehaga kĩeha-rĩ, we nĩaiguanagĩra tha, nĩgũkorwo wendo ũcio wake ũtathiraga nĩ mũnene mũno.
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
Nĩgũkorwo ndarehagĩra andũ mĩnyamaro, kana akarehere ciana cia andũ kĩeha akĩendaga.
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
Rĩrĩa andũ a bũrũri arĩa othe mohetwo maarangĩrĩrio na makinya-rĩ,
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
rĩrĩa mũndũ aagithio kĩhooto gĩake mbere ya Ũrĩa-ũrĩ-Igũrũ-Mũno-rĩ,
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
o na rĩrĩa mũndũ atuĩrwo ciira hatarĩ kĩhooto-rĩ, githĩ Mwathani ndonaga maũndũ macio?
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Nũũ ũngĩaria na atũme ũndũ ũcio ũhinge, Mwathani ataathanĩte gũtuĩke ũguo?
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
Githĩ kanua-inĩ ka Ũrĩa-ũrĩ-Igũrũ-Mũno tiho hoimaga maũndũ mooru, na hakoima maũndũ mega?
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
Mũndũ o wothe ũrĩ muoyo-rĩ, atetaga nĩkĩ rĩrĩa ekũherithio nĩ ũndũ wa mehia make?
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
Nĩtũthuthuurie-i mĩthiĩre iitũ na tũmĩtuĩrie, tũcokerere Jehova.
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
Nĩtwambararie ngoro ciitũ na moko maitũ na igũrũ kũrĩ Mũrungu ũrĩa ũrĩ igũrũ, tuuge atĩrĩ:
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
“Ithuĩ-rĩ, nĩtwĩhĩtie na tũgakũremera, wee nawe ũkaaga gũtũrekera.
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
“Wee wĩhumbĩrĩte na marakara, ũgatũingatithia; ũũraganĩte ũtekũiguanĩra tha.
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
Wee wĩhumbĩrĩte na itu nĩgeetha gũtikagĩe na ihooya rĩngĩgũkinyĩra.
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Wee ũtũmĩte tũtuĩke ta gĩko, na ta mahuti gatagatĩ ka ndũrĩrĩ.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
“Thũ ciitũ ciothe itwathamĩirie tũnua itũũkĩrĩre.
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Nĩtũkorereirwo nĩ kĩmako kĩnene, na tũkenjerwo marima, tũgakorwo nĩ ũniinani, na mwanangĩko.”
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Maitho makwa maranyũrũrũkia tũrũũĩ twa maithori nĩ ũndũ andũ akwa nĩmanangĩtwo.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
Maitho makwa marĩnyũrũrũkagia maithori mategũtigithĩria, magaikara o makĩnyũrũrũkaga,
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
nginya rĩrĩa Jehova agaacũthĩrĩria arĩ igũrũ oone.
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
Maũndũ marĩa ndĩrona nĩmaranjiguithia kĩeha ngoro, tondũ wa andũ-a-nja othe a itũũra rĩakwa inene.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
Andũ arĩa maatuĩkĩte thũ ciakwa hatarĩ gĩtũmi nĩo maanguĩmaga ta nyoni.
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
Maanjikirie irima makĩenda kũnjũraga, na makĩĩhũũra na mahiga;
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
ndaahubanĩirio nĩ maaĩ maingĩ, magĩikũrũkĩra igũrũ rĩa mũtwe wakwa, na niĩ ngĩĩciiria ndĩ hakuhĩ kũniinwo.
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
Ngĩkaĩra rĩĩtwa rĩaku Wee Jehova, ndĩ kũu irima-inĩ rĩu iriku.
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
Na we ũkĩigua ithaithana rĩakwa, ngĩkwĩra atĩrĩ, “Tiga kũhinga matũ maku ngĩgũkaĩra ũndeithie.”
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
Nawe ũkĩnguhĩrĩria rĩrĩa ndagũkaĩire, ũkĩnjĩĩra atĩrĩ, “Tiga gwĩtigĩra.”
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
Wee Mwathani-rĩ, nĩwe wanjiirĩrĩire; nawe ũgĩgĩkũũra muoyo wakwa.
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
Wee Jehova, nĩwonete ũũru ũrĩa njĩkĩtwo. Tua ciira wakwa arĩ we!
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
Wee nĩwonete kwĩrĩhĩria kwao guothe, o na mathugunda mao mothe ma kũnjũkĩrĩra.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
Wee Jehova-rĩ, nĩũiguĩte irumi iria manumĩte nacio, o na mathugunda mao mothe ma kũnjũkĩrĩra:
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
maũndũ marĩa thũ ciakwa ciaragia na mĩheehũ ikĩngʼungʼuanaga injũkĩrĩre mũthenya wothe.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
Ta kĩmarore! Magĩikara thĩ kana magĩũkĩra, maanyũrũragia na nyĩmbo ciao.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
Wee Jehova-rĩ, marĩhe kũringana na ũrĩa mekĩte, kũringana na wĩra wa moko mao.
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Ũmia ngoro ciao, nakĩo kĩrumi gĩaku kĩroikara nao!
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
Maingatithie ũrĩ na marakara, na ũmaniine mathire gũkũ mũhuro wa igũrũ rĩa Jehova.
