Valitusvirret 3
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
Ich bin der Mann, der Elend hat gesehen unter der Rute Seines Wütens.
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
Mich geleitete Er, und ließ mich gehen in Finsternis und nicht im Licht.
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Nur wider mich hat Er zurückgewendet, umgekehrt Seine Hand den ganzen Tag.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
Mein Fleisch ließ altern Er und meine Haut, zerbrach meine Gebeine,
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
Er hat wider mich gebaut, umfangen mit Gift mich und mit Mühsal.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
In Finsternissen ließ Er mich wohnen, wie die ewig Toten.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
Er hat mich eingehegt, daß ich nicht hinausgehen kann, Er hat meine Erzfesseln schwer gemacht.
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Auch wenn ich schreie und laut schreie, wehret Er ab mein Gebet.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
Mit Quadern hat Er meine Wege vermauert, meine Steige verkehrt.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
Ein Bär im Hinterhalt ist Er mir, ein Löwe im Verborgenen.
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
Er lenkt ab meine Wege, zerpflückt mich und verwüstet mich.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
Er hat gespannt Seinen Bogen, und gestellt mich zum Ziel dem Pfeil.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
In meine Nieren ließ Er hineinfahren Seiner Köcher Söhne.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
All meinem Volke bin ich zum Gelächter, zum Saitenspiel den ganzen Tag.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
Mit Bitterkeiten hat Er mich gesättigt, mich in Wermut schwelgen lassen.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
Und Er läßt meine Zähne sich auf Kies zerdrücken, hat in die Asche mich hinabgedrückt.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
Und verworfen vom Frieden ist meine Seele. Vergessen habe ich des Guten.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
Und ich sprach: Verloren ist mein Sieg, und mein Warten auf Jehovah.
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Gedenke meines Elends und meiner Trübsal, des Wermuts und des Giftes.
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
Gedenkend gedenkst du dessen und nieder beugt sich meine Seele in mir.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
Das führe ich mir ins Herz zurück, darum will ich warten.
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
Jehovahs Barmherzigkeit ist, daß wir nicht ganz aus sind, und Seine Erbarmungen nicht alle sind.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
Neu sind sie an den Morgen, viel ist Deiner Wahrheit.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
Jehovah ist mein Teil, spricht meine Seele, darum warte ich auf Ihn.
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
Gut ist Jehovah denen, die auf Ihn hoffen, der Seele, die nach Ihm fragt.
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
Gut ist es, daß man warte und stille sei auf Jehovahs Heil.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
Gut ist es dem Manne, daß in seiner Jugend er das Joch trage;
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
Daß er allein sitzt und stille sei, wenn man es ihm auferlegt.
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
Daß seinen Mund er in den Staub stecke, ob vielleicht noch Hoffnung sei.
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
Und dem, der ihn schlägt, die Wange biete, sich sättige mit Schmach.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
Denn nicht ewiglich verwirft der Herr.
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
Denn wenn Er hat betrübt, so erbarmt Er Sich nach Seiner großen Barmherzigkeit.
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
Denn nicht von Seinem Herzen aus bedrückt Er und bereitet Gram den Söhnen des Mannes.
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
Daß Er zerstoße unter Seinen Füßen alle Gebundenen des Landes.
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
Daß eines Mannes Recht Er vor dem Angesicht des Höchsten beugen ließe.
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
Daß man den Menschen in seinem Rechtshandel verkehrt mache, das sieht der Herr nicht?
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Wer ist es, der spricht und es geschieht, das der Herr nicht geboten hätte?
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
Geht aus dem Mund des Höchsten nicht hervor das Böse und das Gute?
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
Was beklagt sich der Mensch, der lebt, der Mann ob seinen Sünden!
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
Laßt unsere Wege uns erforschen und ergründen, und zu Jehovah zurückkehren!
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
Erheben wir unser Herz samt den Händen zu Gott in den Himmeln!
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
Wir waren abgefallen und widerspenstig, Du hast nicht vergeben.
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
Du hast Dich bedeckt im Zorn und hast uns nachgesetzt, uns erwürgt, hast kein Mitleid gehabt.
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
Du hast Dich mit einer Wolke bedeckt, daß das Gebet nicht durchkommen konnte.
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Zum Kehricht und zur Verschmähung hast du uns gesetzt inmitten der Völker.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
Alle unsere Feinde sperren ihren Mund auf wider uns.
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Schauer und Fallgrube ward uns, Unwetter und Zerbrechen.
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Bächlein von Wasser rinnt mein Auge herab über das Zerbrechen der Tochter meines Volkes.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
Mein Auge ergießt sich und ist nicht stille, ohne Unterlaß.
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
Bis daß Jehovah schaut und sieht vom Himmel.
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
Mein Auge tut es meiner Seele an ob allen Töchtern meiner Stadt.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
Sie jagen mich, wie einen Vogel, sie, die mich umsonst anfeinden.
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
Sie vertilgen mein Leben in der Grube und werfen einen Stein auf mich.
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
Wasser überströmen mein Haupt; ich sprach: Ich bin abgeschnitten.
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
Ich rief Deinen Namen an, Jehovah, aus der untersten Grube;
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
Du hörtest meine Stimme: Verbirg doch nicht Dein Ohr vor meinem Hauche, meinem Angstschrei.
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
Du nahst dich am Tage, da ich zu Dir rufe, Du sprichst: Fürchte dich nicht!
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
Du haderst, Herr, meiner Seele Hader, und Du erlöst mein Leben!
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
Du siehst, Jehovah, wie man mir Unrecht tut. Richte Du mein Gericht.
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
Du siehst alle ihre Rache, alle ihre Gedanken wider mich.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
Du hörst, Jehovah, ihr Schmähen, alle ihre Gedanken wider mich,
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
Die Lippen meiner Widersacher und ihr Sinnen wider mich den ganzen Tag.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
Sitzen sie oder stehen sie auf, blicke her, bin ich ihr Lied.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
Gib ihnen zurück, Jehovah, Vergeltung nach ihrer Hände Werk.
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Gib ihnen Verblendung des Herzens, und auf sie Deinen Fluch.
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
Setze ihnen nach im Zorn und vernichte sie unter Jehovahs Himmeln!
