Valitusvirret 3
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
Nyee nye ŋutsu si kpe fu le eƒe dziku ƒe ameƒoti te.
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
Enyam ɖe nu eye wòna mezɔ viviti me, menye kekeli me o;
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Vavã etrɔ eƒe asiwo ɖe ŋutinye atraɖii le ŋkeke blibo la me.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
Ena be nye ŋutilã kple nye ŋutigbalẽ do xoxo eye wògbã ƒu ɖe lãme nam.
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
Eva dze dzinye eye wòtsɔ veve helĩhelĩ kple fukpekpe tɔ kpɔ ɖe ŋunye.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
Ena menɔ viviti me abe ame siwo ku gbe aɖe gbe ke ene.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
Etɔ kpɔ ƒo xlãm ale be nyemate ŋu asi o, eɖom anyi kple gakɔsɔkɔsɔ.
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Ne meyɔe alo do ɣli be wòaxɔ nam gɔ̃ hã la, edoa ʋɔ ɖe nye gbedodoɖa nu.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
Etsɔ kpe gãwo xe mɔ me nam eye wòglɔ̃ nye mɔwo.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
Abe sisiblisi si de xa ɖi kple dzata si le adeklo dzi ene la,
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
ehem ɖa le mɔ me eye wòvuvum, hegblẽm ɖi kpeɖeŋutɔmanɔsitɔe.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
Evu eƒe da me eye wòdzidze eƒe dati ɖe dzinye.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
Etsɔ aŋutrɔwo le eƒe daku me tsɔ ŋɔ nye dzi.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
Mezu nu ɖikokoe le nye amewo katã dome, woɖua fewu le ŋunye to hadzidzi me ŋkeke blibo la katã.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
Etsɔ ama veve ɖi ƒo nam eye wòkpe veve nam meno.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
Etsɔ kpe ŋe aɖu nam eye wòfanyam ɖe kewɔ me.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
Woxɔ ŋutifafa le asinye, meŋlɔ nu si dzɔgbenyui nye la be.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
Eya ta megblɔ be, “Nye atsyɔ̃nu yi eye nu siwo katã mele mɔ kpɔm na tso Yehowa gbɔ la hã nu va yi.”
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Meɖo ŋku nye hiã, tsaglalãtsatsa, dzigbagbã kple vevesese dzi.
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
Meɖo ŋku wo katã dzi nyuie eye nye luʋɔ bɔbɔ eɖokui le menye.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
Ke esia dzi meɖo ŋkue eye mɔkpɔkpɔ ɖo asinye:
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
Le Yehowa ƒe lɔlɔ̃ deto la ta wometsrɔ̃ mí o elabena eƒe nublanuikpɔkpɔ mevɔna o.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
Wozua yeye ŋdi sia ŋdi, wò nuteƒewɔwɔ lolo ŋutɔ.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
Megblɔ na ɖokuinye be, “Yehowae nye nye gomekpɔkpɔ, eya ta manɔ esinu kpɔm.”
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
Yehowa ƒe dɔ me nyo na ame siwo tsɔ woƒe mɔkpɔkpɔ da ɖe edzi, kple ame siwo dinɛ vevie.
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
Enyo be woalala le ɖoɖoezizi me na Yehowa ƒe ɖeɖe.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
Enyo na ame be wòatsɔ kɔkuti le ɖekakpuime.
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
Nenɔ anyi le ɖoɖoezizi me elabena Yehowae tsɔ kɔkuti la da ɖe edzi.
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
Netsɔ eƒe mo ƒo ɖe ke me, ɖewohĩ mɔkpɔkpɔ gali.
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
Neɖo to me anyi na ame si le eƒo ge eye ŋukpe neyɔe fũu.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
Elabena Aƒetɔ la metsɔa ame ƒua gbe ɖikaa o
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
Togbɔ be ehea nuxaxa vɛ hã la, egakpɔa nublanui na ame, eye eƒe lɔlɔ̃ si nu metsina gbeɖe o la de to ŋutɔ.
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
Elabena mehea fukpekpe kple nuxaxa vaa amegbetɔviwo dzi ɖe dzidzɔ teƒe o.
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
Woafanya anyigbadzigamenɔlawo katã kple afɔ.
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
Ne woagbe nu si nye ame tɔ la tsɔtsɔ nɛ le Dziƒoʋĩtɔ la ŋkume,
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
eye wotrɔ gbo ame dzɔdzɔe ƒe nya; ɖe Aƒetɔ la makpɔ esiawo oa?
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Ame ka aƒo nu eye wòava eme, ne menye Aƒetɔ lae ɖe gbe o?
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
Ɖe menye Dziƒoʋĩtɔ la ƒe nu mee dzɔgbevɔ̃enyawo kple dzidzɔnyawo siaa doa go tsona oa?
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
Nu ka ta amegbetɔ ahe nya ne wohe to nɛ ɖe eƒe nu vɔ̃wo ta?
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
Mina míalé ŋku ɖe míaƒe zɔzɔme ŋu ne míado wo akpɔ eye mina míatrɔ ɖe Yehowa ŋu.
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
Mina míado míaƒe dziwo kple asiwo ɖe Mawu gbɔ le dziƒo ahagblɔ bena:
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
“Míewɔ nu vɔ̃ hedze aglã eye mètsɔe ke mi o.
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
“Ètsɔ dziku tsyɔ ɖokuiwò dzi eye nèti mía yome hewu mí nublanuimakpɔmakpɔtɔe.
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
Ètsɔ lilikpo tsyiɔ ɖokuiwò dzi ale be, gbedodoɖa aɖeke mate ŋu aɖo gbɔwò o.
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Ètsɔ mí wɔ ŋunyɔnu kple gbeɖuɖɔe le dukɔwo dome.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
“Míaƒe futɔwo katã ke nu baa ɖe mía ŋuti.
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Ŋɔdzi lé mí; míedze ʋe me eye tsɔtsrɔ̃ kple gbegblẽ va mía dzi.”
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Nye ŋkuwo le aɖatsi fam yoyoyo elabena wotsrɔ̃ nye amewo.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
Nye ŋkuwo le aɖatsi fam ɖaa, enu gbe tsotso,
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
va se ɖe esime Yehowa aɖo ŋku anyi tso dziƒo akpɔe.
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
Nu si mekpɔ la na nye luʋɔ xa nu ɖe nyɔnu siwo katã le nye dua me la ta.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
Ame siwo nye nye futɔwo madzemadzee la ɖem ɖe nu abe xevi ene.
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
Wodze agbagba be woatso nye agbe nu le vudo me eye wofɔ kpe ƒum.
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
Tsi fie le tanye eye mesusu be evɔ nam.
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
O Yehowa, wò ŋkɔe meyɔ le vudoa ƒe gogloƒe ke.
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
Èse nye kukuɖeɖe be, “Mègado toku nye ɣlidodo eye nàgbe akɔfafa nam o.”
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
Ète va gbɔnye esi meyɔ wò eye nègblɔ be, “Mègavɔ̃ o.”
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
O, Aƒetɔ, èxɔ nye nya ɖe akɔ eye nèɖe nye agbe.
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
Wò ŋutɔ èkpɔ, O Yehowa, vɔ̃ si wowɔ ɖe ŋutinye. Na nye nya nadzɔ!
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
Èkpɔ woƒe hlɔ̃biabia ƒe kpekpeme kple nugbe siwo woɖo ɖe ŋunye.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
O Yehowa, èse woƒe dzudzuwo kple nu siwo katã woɖo ɖe ŋunye
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
kple nye futɔwo ƒe dalĩdodo kple nuƒoƒo le ŋunye ŋkeke blibo la.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
Nye kɔ nàkpɔ wo ɖa! Wole anyinɔƒe o, wole tsitrenu o, woɖua fewu le ŋunye le woƒe hadzidziwo me.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
O Yehowa, xe fe si dze wo la na wo, ɖe nu siwo woƒe asiwo wɔ la ta.
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Tsɔ nutsyɔnu tsyɔ woƒe dziwo dzi eye nàna be wò fiƒode nanɔ wo dzi!
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
Ti wo yome kple dziku eye nàtsrɔ̃ wo le Yehowa ƒe dziƒo te.
