Valitusvirret 3
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
I [am] the man [who] hath seen affliction By the rod of His wrath.
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
Me He hath led, and causeth to go [in] darkness, and without light.
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Surely against me He turneth back, He turneth His hand all the day.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
He hath worn out my flesh and my skin. He hath broken my bones.
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
He hath built up against me, And setteth round poverty and weariness.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
In dark places He hath caused me to dwell, As the dead of old.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
He hath hedged me about, and I go not out, He hath made heavy my fetter.
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Also when I call and cry out, He hath shut out my prayer.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
He hath hedged my ways with hewn work, My paths He hath made crooked.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
A bear lying in wait He [is] to me, A lion in secret hiding-places.
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
My ways He is turning aside, and He pulleth me in pieces, He hath made me a desolation.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
He hath trodden His bow, And setteth me up as a mark for an arrow.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
He hath caused to enter into my reins The sons of His quiver.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
I have been a derision to all my people, Their song all the day.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
He hath filled me with bitter things, He hath filled me [with] wormwood.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
And He breaketh with gravel my teeth, He hath covered me with ashes.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
And Thou castest off from peace my soul, I have forgotten prosperity.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
And I say, Perished hath my strength and my hope from Jehovah.
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Remember my affliction and my mourning, Wormwood and gall!
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
Remember well, and bow down doth my soul in me.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
This I turn to my heart — therefore I hope.
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
The kindnesses of Jehovah! For we have not been consumed, For not ended have His mercies.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
New every morning, abundant [is] thy faithfulness.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
My portion [is] Jehovah, hath my soul said, Therefore I hope for Him.
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
Good [is] Jehovah to those waiting for Him, To the soul [that] seeketh Him.
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
Good! when one doth stay and stand still For the salvation of Jehovah.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
Good for a man that he beareth a yoke in his youth.
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
He sitteth alone, and is silent, For He hath laid [it] upon him.
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
He putteth in the dust his mouth, if so be there is hope.
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
He giveth to his smiter the cheek, He is filled with reproach.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
For the Lord doth not cast off to the age.
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
For though He afflicted, yet He hath pitied, According to the abundance of His kindness.
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
For He hath not afflicted with His heart, Nor doth He grieve the sons of men.
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
To bruise under one's feet any bound ones of earth,
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
To turn aside the judgment of a man, Over-against the face of the Most High,
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
To subvert a man in his cause, the Lord hath not approved.
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Who [is] this — he hath said, and it is, [And] the Lord hath not commanded [it]?
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
From the mouth of the Most High Go not forth the evils and the good.
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
What — sigh habitually doth a living man, A man for his sin?
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
We search our ways, and investigate, And turn back unto Jehovah.
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
We lift up our heart on the hands unto God in the heavens.
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
We — we have transgressed and rebelled, Thou — Thou hast not forgiven.
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
Thou hast covered Thyself with anger, And dost pursue us; Thou hast slain — Thou hast not pitied.
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
Thou hast covered Thyself with a cloud, So that prayer doth not pass through.
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Offscouring and refuse Thou dost make us In the midst of the peoples.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
Opened against us their mouth have all our enemies.
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Fear and a snare hath been for us, Desolation and destruction.
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Rivulets of water go down my eye, For the destruction of the daughter of my people.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
Mine eye is poured out, And doth not cease without intermission,
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
Till Jehovah looketh and seeth from the heavens,
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
My eye affecteth my soul, Because of all the daughters of my city.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
Hunted me sore as a bird have my enemies without cause.
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
They have cut off in a pit my life, And they cast a stone against me.
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
Flowed have waters over my head, I have said, I have been cut off.
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
I called Thy name, O Jehovah, from the lower pit.
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
My voice Thou hast heard, Hide not Thine ear at my breathing — at my cry.
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
Thou hast drawn near in the day I call Thee, Thou hast said, Fear not.
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
Thou hast pleaded, O Lord, the pleadings of my soul, Thou hast redeemed my life.
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
Thou hast seen, O Jehovah, my overthrow, Judge Thou my cause.
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
Thou hast seen all their vengeance, All their thoughts of me.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
Thou hast heard their reproach, O Jehovah, All their thoughts against me,
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
The lips of my withstanders, Even their meditation against me all the day.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
Their sitting down, and their rising up, Behold attentively, I [am] their song.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
Thou returnest to them the deed, O Jehovah, According to the work of their hands.
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Thou givest to them a covered heart, Thy curse to them.
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
Thou pursuest in anger, and destroyest them, From under the heavens of Jehovah!
