Valitusvirret 3
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
I am the man that hath seen affliction under the rod of His wrath;
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
He hath led me and brought me into darkness, and not into light;
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Yea, against me doth he again and again turn his hand all the day long.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
My flesh and my skin hath he made old; he hath broken my bones.
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
He hath builded against me, and encompassed me with bitterness and woe.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
He hath set me in dark places, as those that have long been dead.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
He hath hedged me about, so that I cannot get out; he hath made my chain heavy;
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Yea, when I cry and call aloud, he shutteth out my prayer.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
He blocketh up my way with hewn stone; he maketh my paths crooked.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
A bear lying in wait hath he been to me, a lion in lurking-places.
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
He hath turned aside my ways, and torn me in pieces; he hath made me desolate.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
He hath bent his bow, and set me as a mark for the arrow.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
He hath caused the sons of his quiver to pierce my reins.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
I have been a laughing-stock to all my people, their song all the day.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
He hath filled me with bitterness; he hath made me drunk with wormwood.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
He hath also broken my teeth with gravel-stones; He hath covered me with ashes.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
Yea, thou hast removed my soul far from peace; I have forgotten prosperity.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
And I say, “My confidence and my hope in Jehovah are gone!”
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Remember my affliction and my misery, the wormwood and the gall!
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
Yea, thou wilt remember them, for my soul sinketh within me!
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
This I recall to my mind; therefore have I hope;
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
It is of the mercy of Jehovah that we are not consumed; yea, his compassion faileth not;
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
It is new every morning; great is thy faithfulness.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
Jehovah is my portion, saith my soul, therefore do I hope in him.
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
Jehovah is good to them that trust in him, to the soul that seeketh him.
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
It is good that a man hope, and quietly wait for salvation from Jehovah.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
It is good for a man that he bear the yoke in his youth;
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
That he sit alone and keep silence, since He layeth it upon him;
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
That he put his mouth in the dust, [[saying to himself, ]] “Perhaps there may be hope!”
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
That he offer his cheek to the smiter; that he be filled with reproach.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
For the Lord will not cast off forever;
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
For though he cause grief, yet doth he have compassion according to his great mercy;
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
For he doth not willingly afflict and grieve the children of men.
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
Doth one trample under foot all the prisoners of the earth,
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
Doth he bend the right of a man before the face of the Most High,
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
Doth he subvert a man in his cause, and shall not the Lord behold it?
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Who is he that saith, and it cometh to pass, when the Lord hath not commanded?
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
Cometh not evil, as well as good, from the mouth of the Most High?
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
Wherefore then murmureth the living man? Let him murmur at his own sin!
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
Let us search and try our ways, and turn again to Jehovah!
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
Let us lift up our hearts with our hands to God in the heavens!
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
We have transgressed; we have rebelled; thou hast not forgiven!
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
Thou hast hidden thyself in anger, and hast pursued us; thou hast slain and hast not spared;
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
Thou hast hidden thyself in a cloud, that our prayer may not pass through;
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Thou hast made us the offscouring and refuse in the midst of the nations.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
All our enemies have opened their mouths against us;
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Terror and the pit have come upon us, desolation and destruction;
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Mine eye runneth down with streams of water for the destruction of the daughter of my people.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
Mine eye trickleth down and ceaseth not, without any intermission,
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
Until Jehovah look down and behold from heaven.
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
Mine eye is painful to me on account of all the daughters of my city.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
They that are my enemies without cause hunt me down like a bird;
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
They take away my life in the dungeon; they cast a stone upon me;
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
Waters flow over my head; I say, “I am undone!”
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
I call upon thy name, O Jehovah, from the deep dungeon;
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
Hear thou my voice! hide not thine ear from my cry for relief!
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
Be near to me, when I call upon thee! Say, “Fear not!”
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
Thou maintainest my cause, O Lord; thou redeemest my life!
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
Thou, O Jehovah, seest the wrong done to me; Maintain thou my cause!
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
Thou seest all their vengeance, all their devices against me.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
Thou hearest their reproach, O Jehovah, all their devices against me,
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
The words of my adversaries, and their machinations against me all the day long!
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
Behold their sitting down and their rising up! I am their song.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
Render to them a recompense, O Jehovah, according to the work of their hands!
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Give them blindness of mind! thy curse be upon them!
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
Pursue them in thine anger, and destroy them from under Jehovah's heaven!
