Valitusvirret 3
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
[ALEPH-BET] I [am] the man [who] has seen affliction By the rod of His wrath.
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
He has led me, and causes to go [in] darkness, and without light.
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Surely against me He turns back, He turns His hand all the day.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
He has worn out my flesh and my skin. He has broken my bones.
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
He has built up against me, And sets around poverty and weariness.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
In dark places He has caused me to dwell, As the dead of old.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
He has hedged me in, and I do not go out, He has made heavy my chain.
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Also when I call and cry out, He has shut out my prayer.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
He has hedged my ways with hewn work, My paths He has made crooked.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
A bear lying in wait He [is] to me, A lion in secret hiding places.
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
My ways He is turning aside, and He pulls me in pieces, He has made me a desolation.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
He has bent His bow, And sets me up as a mark for an arrow.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
He has caused to enter into my reins The sons of His quiver.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
I have been a derision to all my people, Their song all the day.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
He has filled me with bitter things, He has filled me [with] wormwood.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
And He breaks with gravel my teeth, He has covered me with ashes.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
And You cast off my soul from peace, I have forgotten prosperity.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
And I say, My strength and my hope have perished from YHWH.
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Remember my affliction and my mourning, Wormwood and gall!
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
Remember well, and my soul bows down in me.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
This I turn to my heart—therefore I hope.
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
The kindnesses of YHWH! For we have not been consumed, For His mercies have not ended.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
New every morning, abundant [is] Your faithfulness.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
My portion [is] YHWH, my soul has said, Therefore I hope for Him.
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
YHWH [is] good to those waiting for Him, To the soul [that] seeks Him.
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
[It is] good when one stays and stands still For the salvation of YHWH.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
[It is] good for a man that he bears a yoke in his youth.
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
He sits alone, and is silent, For He has laid [it] on him.
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
He puts his mouth in the dust, if so be, there is hope.
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
He gives to his striker the cheek, He is filled with reproach.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
For the Lord does not cast off for all time.
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
For though He afflicted, yet He has pitied, According to the abundance of His kindness.
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
For He has not afflicted with His heart, Nor does He grieve the sons of men.
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
To bruise under one’s feet any bound ones of earth,
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
To turn aside the judgment of a man, Before the face of the Most High,
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
To subvert a man in his cause, the Lord has not approved.
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Who [is] this—he has spoken, and it is, [And] the Lord has not commanded [it]?
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
From the mouth of the Most High does not go forth the evils and the good.
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
Why does a living man sigh habitually, A man for his sin?
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
We search our ways, and investigate, And turn back to YHWH.
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
We lift up our heart on the hands to God in the heavens.
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
We have transgressed and been rebellious, You have not forgiven.
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
You have covered Yourself with anger, And pursue us; You have slain—You have not pitied.
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
You have covered Yourself with a cloud, So that prayer does not pass through.
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Outcast and refuse You make us In the midst of the peoples.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
Opened against us their mouth have all our enemies.
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Fear and a snare has been for us, Desolation and destruction.
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Streams of water go down my eye, For the destruction of the daughter of my people.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
My eye is poured out, And does not cease without intermission,
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
Until YHWH looks and sees from the heavens,
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
My eye affects my soul, Because of all the daughters of my city.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
Hunting—my enemies have hunted me without cause like the bird.
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
They have cut off my life in a pit, And they cast a stone against me.
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
Waters have flowed over my head, I have said, I have been cut off.
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
I called Your Name, O YHWH, from the lower pit.
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
You have heard my voice, do not hide Your ear at my breathing—at my cry.
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
You have drawn near in the day I call You, You have said, Do not fear.
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
You have pleaded, O Lord, the pleadings of my soul, You have redeemed my life.
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
You have seen, O YHWH, my overthrow, Judge my cause.
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
You have seen all their vengeance, All their thoughts of me.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
You have heard their reproach, O YHWH, All their thoughts against me,
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
The lips of my withstanders, Even their meditation against me all the day.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
Their sitting down, and their rising up, Behold attentively, I [am] their song.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
You return to them the deed, O YHWH, According to the work of their hands.
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
You give to them a covered heart, Your curse to them.
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
You pursue in anger, and destroy them, From under the heavens of YHWH!
