Valitusvirret 3
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
I am the man that hath seen affliction by the rod of His wrath.
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
He hath led me and caused me to walk in darkness and not in light.
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Surely against me He turneth His hand again and again all the day.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
My flesh and my skin hath He worn out; He hath broken my bones.
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
He hath builded against me, and compassed me with gall and travail.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
He hath made me to dwell in dark places, as those that have been long dead.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
He hath hedged me about, that I cannot go forth; He hath made my chain heavy.
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Yea, when I cry and call for help, He shutteth out my prayer.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
He hath enclosed my ways with hewn stone, He hath made my paths crooked.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
He is unto me as a bear lying in wait, as a lion in secret places.
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
He hath turned aside my ways, and pulled me in pieces; He hath made me desolate.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
He hath bent His bow, and set me as a mark for the arrow.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
He hath caused the arrows of His quiver to enter into my reins.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
I am become a derision to all my people, and their song all the day.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
He hath filled me with bitterness, He hath sated me with wormwood.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
He hath also broken my teeth with gravel stones, He hath made me to wallow in ashes.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
And my soul is removed far off from peace, I forgot prosperity.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
And I said: 'My strength is perished, and mine expectation from the LORD.'
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Remember mine affliction and mine anguish, the wormwood and the gall.
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
My soul hath them still in remembrance, and is bowed down within me.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
This I recall to my mind, therefore have I hope.
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
Surely the LORD'S mercies are not consumed, surely His compassions fail not.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
They are new every morning; great is Thy faithfulness.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
'The LORD is my portion', saith my soul; 'Therefore will I hope in Him.'
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
The LORD is good unto them that wait for Him, to the soul that seeketh Him.
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
It is good that a man should quietly wait for the salvation of the LORD.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
It is good for a man that he bear the yoke in his youth.
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
Let him sit alone and keep silence, because He hath laid it upon him.
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
Let him put his mouth in the dust, if so be there may be hope.
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
Let him give his cheek to him that smiteth him, let him be filled full with reproach.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
For the Lord will not cast off for ever.
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
For though He cause grief, yet will He have compassion according to the multitude of His mercies.
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
For He doth not afflict willingly, nor grieve the children of men.
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
To crush under foot all the prisoners of the earth,
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
To turn aside the right of a man before the face of the Most High,
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
To subvert a man in his cause, the Lord approveth not.
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Who is he that saith, and it cometh to pass, when the Lord commandeth it not?
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
Out of the mouth of the Most High proceedeth not evil and good?
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
Wherefore doth a living man complain, a strong man because of his sins?
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
Let us search and try our ways, and return to the LORD.
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
Let us lift up our heart with our hands unto God in the heavens.
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
We have transgressed and have rebelled; Thou hast not pardoned.
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
Thou hast covered with anger and pursued us; Thou hast slain unsparingly.
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
Thou hast covered Thyself with a cloud, so that no prayer can pass through.
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Thou hast made us as the offscouring and refuse in the midst of the peoples.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
All our enemies have opened their mouth wide against us.
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Terror and the pit are come upon us, desolation and destruction.
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Mine eye runneth down with rivers of water, for the breach of the daughter of my people.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
Mine eye is poured out, and ceaseth not, without any intermission,
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
Till the LORD look forth, and behold from heaven.
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
Mine eye affected my soul, because of all the daughters of my city.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
They have chased me sore like a bird, that are mine enemies without cause.
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
They have cut off my life in the dungeon, and have cast stones upon me.
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
Waters flowed over my head; I said: 'I am cut off.'
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
I called upon Thy name, O LORD, Out of the lowest dungeon.
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
Thou heardest my voice; hide not Thine ear at my sighing, at my cry.
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
Thou drewest near in the day that I called upon Thee; Thou saidst: 'Fear not.'
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
O Lord, Thou hast pleaded the causes of my soul; Thou hast redeemed my life.
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
O LORD, Thou hast seen my wrong; judge Thou my cause.
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
Thou hast seen all their vengeance and all their devices against me.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
Thou hast heard their taunt, O LORD, and all their devices against me;
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
The lips of those that rose up against me, and their muttering against me all the day.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
Behold Thou their sitting down, and their rising up; I am their song.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
Thou wilt render unto them a recompense, O LORD, according to the work of their hands.
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Thou wilt give them hardness of heart, Thy curse unto them.
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
Thou wilt pursue them in anger, and destroy them from under the heavens of the LORD.
