Valitusvirret 3
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
I am the man, that hath seene affliction in the rod of his indignation.
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
He hath ledde mee, and brought me into darkenes, but not to light.
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Surely he is turned against me: he turneth his hand against me all the day.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
My flesh and my skinne hath he caused to waxe olde, and he hath broken my bones.
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
He hath builded against me, and compassed me with gall, and labour.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
He hath set me in darke places, as they that be dead for euer.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
He hath hedged about mee, that I cannot get out: he hath made my chaines heauy.
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Also when I cry and showte, hee shutteth out my prayer.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
He hath stopped vp my wayes with hewen stone, and turned away my paths.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
He was vnto me as a beare lying in waite, and as a Lion in secret places.
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
He hath stopped my wayes, and pulled me in pieces: he hath made me desolate.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
He hath bent his bow and made me a marke for the arrow.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
Hee caused the arrowes of his quiuer to enter into my reines.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
I was a derision to all my people, and their song all the day.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
He hath filled me with bitternes, and made me drunken with wormewood.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
He hath also broken my teeth with stones, and hath couered me with ashes.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
Thus my soule was farre off from peace: I forgate prosperitie,
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
And I saide, My strength and mine hope is perished from the Lord,
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Remembring mine affliction, and my mourning, the wormewood and the gall.
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
My soule hath them in remembrance, and is humbled in me.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
I consider this in mine heart: therefore haue I hope.
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
It is the Lordes mercies that wee are not consumed, because his compassions faile not.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
They are renued euery morning: great is thy faithfulnesse.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
The Lord is my portion, sayth my soule: therefore wil I hope in him.
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
The Lord is good vnto them, that trust in him, and to the soule that seeketh him.
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
It is good both to trust, and to waite for the saluation of the Lord.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
It is good for a man that he beare the yoke in his youth.
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
He sitteth alone, and keepeth silence, because he hath borne it vpon him.
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
He putteth his mouth in the dust, if there may be hope.
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
Hee giueth his cheeke to him that smiteth him: he is filled full with reproches.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
For the Lord will not forsake for euer.
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
But though he sende affliction, yet will he haue compassion according to the multitude of his mercies.
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
For he doeth not punish willingly, nor afflict the children of men,
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
In stamping vnder his feete all the prisoners of the earth,
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
In ouerthrowing the right of a man before the face of the most high,
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
In subuerting a man in his cause: the Lord seeth it not.
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Who is he then that sayth, and it commeth to passe, and the Lord commandeth it not?
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
Out of the mouth of the most high proceedeth not euill and good?
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
Wherefore then is the liuing man sorowfull? man suffreth for his sinne.
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
Let vs search and try our wayes, and turne againe to the Lord.
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
Let vs lift vp our hearts with our handes vnto God in the heauens.
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
We haue sinned, and haue rebelled, therefore thou hast not spared.
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
Thou hast couered vs with wrath, and persecuted vs: thou hast slaine and not spared.
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
Thou hast couered thy selfe with a cloude, that our prayer should not passe through.
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Thou hast made vs as the ofscouring and refuse in the middes of the people.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
All our enemies haue opened their mouth against vs.
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Feare, and a snare is come vpon vs with desolation and destruction.
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Mine eye casteth out riuers of water, for the destruction of the daughter of my people.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
Mine eye droppeth without stay and ceaseth not,
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
Till the Lord looke downe, and beholde from heauen.
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
Mine eye breaketh mine heart because of all the daughters of my citie.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
Mine enemies chased me sore like a birde, without cause.
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
They haue shut vp my life in the dungeon, and cast a stone vpon me.
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
Waters flowed ouer mine head, then thought I, I am destroyed.
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
I called vpon thy Name, O Lord, out of the lowe dungeon.
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
Thou hast heard my voyce: stoppe not thine eare from my sigh and from my cry.
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
Thou drewest neere in the day that I called vpon thee: thou saydest, Feare not.
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
O Lord, thou hast maintained the cause of my soule, and hast redeemed my life.
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
O Lord, thou hast seene my wrong, iudge thou my cause.
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
Thou hast seene all their vengeance, and all their deuises against me.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
Thou hast heard their reproch, O Lord, and all their imaginations against me:
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
The lippes also of those that rose against me, and their whispering against me continually.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
Behold, their sitting downe and their rising vp, how I am their song.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
Giue them a recompence, O Lord, according to the worke of their handes.
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Giue them sorow of heart, euen thy curse to them.
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
Persecute with wrath and destroy them from vnder the heauen, O Lord.
