< Valitusvirret 3 >

1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
I am the man who has seen affliction under the rod of God’s wrath.
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
He has driven me away and made me walk in darkness instead of light.
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Indeed, He keeps turning His hand against me all day long.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
He has worn away my flesh and skin; He has shattered my bones.
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
He has besieged me and surrounded me with bitterness and hardship.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
He has made me dwell in darkness like those dead for ages.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
He has walled me in so I cannot escape; He has weighed me down with chains.
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Even when I cry out and plead for help, He shuts out my prayer.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
He has barred my ways with cut stones; He has made my paths crooked.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
He is a bear lying in wait, a lion hiding in ambush.
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
He forced me off my path and tore me to pieces; He left me without help.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
He bent His bow and set me as the target for His arrow.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
He pierced my kidneys with His arrows.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
I am a laughingstock to all my people; they mock me in song all day long.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
He has filled me with bitterness; He has intoxicated me with wormwood.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
He has ground my teeth with gravel and trampled me in the dust.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
My soul has been deprived of peace; I have forgotten what prosperity is.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
So I say, “My strength has perished, along with my hope from the LORD.”
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Remember my affliction and wandering, the wormwood and the gall.
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
Surely my soul remembers and is humbled within me.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
Yet I call this to mind, and therefore I have hope:
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
Because of the loving devotion of the LORD we are not consumed, for His mercies never fail.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
They are new every morning; great is Your faithfulness!
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
“The LORD is my portion,” says my soul, “therefore I will hope in Him.”
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
The LORD is good to those who wait for Him, to the soul who seeks Him.
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
It is good to wait quietly for the salvation of the LORD.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
It is good for a man to bear the yoke while he is still young.
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
Let him sit alone in silence, for God has disciplined him.
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
Let him bury his face in the dust— perhaps there is still hope.
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
Let him offer his cheek to the one who would strike him; let him be filled with reproach.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
For the Lord will not cast us off forever.
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
Even if He causes grief, He will show compassion according to His abundant loving devotion.
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
For He does not willingly afflict or grieve the sons of men.
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
To crush underfoot all the prisoners of the land,
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
to deny a man justice before the Most High,
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
to subvert a man in his lawsuit— of these the Lord does not approve.
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Who has spoken and it came to pass, unless the Lord has ordained it?
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
Do not both adversity and good come from the mouth of the Most High?
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
Why should any mortal man complain, in view of his sins?
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
Let us examine and test our ways, and turn back to the LORD.
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
Let us lift up our hearts and hands to God in heaven:
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
“We have sinned and rebelled; You have not forgiven.”
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
You have covered Yourself in anger and pursued us; You have killed without pity.
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
You have covered Yourself with a cloud that no prayer can pass through.
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
You have made us scum and refuse among the nations.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
All our enemies open their mouths against us.
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Panic and pitfall have come upon us— devastation and destruction.
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Streams of tears flow from my eyes over the destruction of the daughter of my people.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
My eyes overflow unceasingly, without relief,
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
until the LORD looks down from heaven and sees.
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
My eyes bring grief to my soul because of all the daughters of my city.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
Without cause my enemies hunted me like a bird.
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
They dropped me alive into a pit and cast stones upon me.
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
The waters flowed over my head, and I thought I was going to die.
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
I called on Your name, O LORD, out of the depths of the Pit.
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
You heard my plea: “Do not ignore my cry for relief.”
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
You drew near when I called on You; You said, “Do not be afraid.”
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
You defend my cause, O Lord; You redeem my life.
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
You have seen, O LORD, the wrong done to me; vindicate my cause!
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
You have seen all their malice, all their plots against me.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
O LORD, You have heard their insults, all their plots against me—
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
the slander and murmuring of my assailants against me all day long.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
When they sit and when they rise, see how they mock me in song.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
You will pay them back what they deserve, O LORD, according to the work of their hands.
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Put a veil of anguish over their hearts; may Your curse be upon them!
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
You will pursue them in anger and exterminate them from under Your heavens, O LORD.

< Valitusvirret 3 >