Valitusvirret 3
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
Ik ben de man, die ellende aanschouwde Door de roede van zijn verbolgenheid;
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
Hij heeft mij gedreven en opgejaagd De diepste duisternis in;
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Telkens keerde Hij zijn hand tegen mij, Elke dag opnieuw.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
Hij heeft mijn vlees en huid doen verkwijnen, Mijn beenderen gebroken;
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
Overal rond mij opgestapeld Gal en kommer;
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
Mij in het donker doen zitten Als de doden uit aloude tijden.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
Hij metselde mij in, zodat ik niet kon ontsnappen, En verzwaarde mijn ketens;
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Hoe ik ook klaagde en schreide, Hij bleef doof voor mijn smeken;
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
Hij versperde mijn wegen met stenen, Vernielde mijn paden.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
Hij loerde op mij als een beer, Als een leeuw, die in hinderlaag ligt;
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
Hij sleurde mij van mijn wegen, om mij te verscheuren, En stortte mij in het verderf;
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
Hij spande zijn boog, En maakte mij doel van de pijl.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
Hij schoot door mijn nieren De pijlen van zijn koker.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
Voor alle volken werd ik een hoon, Een spotlied altijd herhaald.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
Hij heeft met bitterheid mij verzadigd, Met alsem gedrenkt.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
Op kiezel heeft Hij mijn tanden doen bijten, Met as mij gespijsd;
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
De vrede werd mijn ziel ontroofd, Wat geluk is, ken ik niet meer.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
Ik zeide: Weg is mijn roemen, Mijn hopen op Jahweh!
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Gedenk toch mijn nood en mijn angst, Mijn alsem en gal!
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
Ja, Gij zult zeker gedenken, Hoe mijn ziel gaat gebukt:
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
Dit blijf ik altijd bepeinzen, Hierop altijd vertrouwen!
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
Neen, Jahweh’s genaden nemen geen einde, Nooit houdt zijn barmhartigheid op:
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
Iedere morgen zijn ze nieuw, En groot is uw trouw.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
Mijn deel is Jahweh! zegt mijn ziel, En daarom vertrouw ik op Hem!
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
Goed is Jahweh voor die op Hem hopen, Voor iedereen, die Hem zoekt;
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
Goed is het, gelaten te wachten Op redding van Jahweh;
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
Goed is het den mens, zijn juk te dragen Van de prilste jeugd af!
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
Hij moet in de eenzaamheid zwijgen, Wanneer Hij het hem oplegt;
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
Zijn mond in het stof blijven drukken. Misschien is er hoop;
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
Zijn wangen bieden aan hem, die hem slaat, Verzadigd worden met smaad.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
Neen, de Heer verlaat niet voor immer De kinderen der mensen!
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
Neen, na de kastijding erbarmt Hij zich weer, Naar zijn grote ontferming:
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
Want niet van harte plaagt en bedroeft Hij De kinderen der mensen!
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
Dat men onder de voeten treedt, Allen, die in het land zijn gevangen:
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
Dat men het recht van een ander verkracht Voor het aanschijn van den Allerhoogste:
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
Dat men den naaste geen recht laat geschieden: Zou de Heer dat niet zien?
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Neen, op wiens bevel het ook is geschied, Heeft de Heer het niet geboden?
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
Komt niet uit de mond van den Allerhoogste Het kwaad en het goed?
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
Wat klaagt dan de mens bij zijn leven: Laat iedereen klagen over zijn zonde!
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
Laten wij ons gedrag onderzoeken en toetsen, En ons tot Jahweh bekeren;
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
Heffen wij ons hart op de handen omhoog Tot God in de hemel!
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
Wij bleven zondigen, en waren opstandig: Gij kondt geen vergiffenis schenken!
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
Toen hebt Gij in toorn u gepantserd en ons achtervolgd, Meedogenloos ons gedood;
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
U gehuld in een wolk, Waar geen bidden doorheen kon;
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Tot vuil en uitschot ons gemaakt Te midden der volken.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
Nu sperren allen de mond tegen ons op, Die onze vijanden zijn;
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Nu liggen wij in schrik en strik, Verwoesting, vernieling;
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Nu storten onze ogen beken van tranen Om de ondergang van de dochter van mijn volk.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
Rusteloos stromen mijn ogen En zonder verpozing,
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
Totdat Jahweh neerblikt, Uit de hemel toeziet.
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
Mijn oog doet mij wee Van al het schreien over mijn stad.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
Als een vogel maakten ze jacht op mij, Die zonder reden mijn vijanden zijn;
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
Zij smoorden mij levend in een put, En wierpen mij nog stenen na;
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
Het water stroomde over mijn hoofd, Ik dacht: Nu ben ik verloren!
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
Toen riep ik uw Naam aan, o Jahweh, Uit het diepst van de put!
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
Gij hebt mijn smeken gehoord, uw oor niet gesloten Voor mijn zuchten en schreien;
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
Gij zijt gekomen, toen ik U riep, En hebt gesproken: Wees niet bang!
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
Heer, Gij naamt het voor mij op, En hebt mijn leven gered!
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
Jahweh, Gij hebt mijn verdrukking gezien, Mij recht verschaft;
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
Gij hebt hun wraakzucht aanschouwd, Al hun plannen tegen mij.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
Jahweh, Gij hebt hun spotten gehoord, Al hun plannen tegen mij.
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
Mijn vijand heeft lippen zowel als gedachten Altijd tegen mij gericht.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
Zie toe; want of ze zitten of staan, Een spotlied ben ik voor hen!
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
Jahweh, vergeld ze hun daden, Het werk hunner handen!
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Sla hun hart met verblinding, Henzelf met uw vloek;
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
Vervolg en verniel ze in gramschap Onder uw hemel, o Jahweh!
