Valitusvirret 3
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
Kai teh nama e lungkhueknae dawk reithai rucatnae ka kâhmo e tami lah ka o.
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
Kai hah na pâlei teh angnae dawk laipalah hmonae dawk na cei sak.
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Atangcalah, kai hah hnin touh thung a kut hoiyah na pakhuppathan.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
Ka tak hoi ka vuennaw a hmawn sak teh, ka hrunaw hah a khoe.
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
Kai koe lah na rakhan teh reithai rucatnae hoi na kalup.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
Ka dout tangcoungnaw patetlah a hmonae thung na o sak.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
Na paung teh karipoung e rui hoi kahlout thai hoeh nahanlah na katek.
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Hramki hoi ka ka teh, pahrennae ka kâhei nakunghai, ka ratoumnae hah na coe pouh hoeh.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
Ka lamthung hai talung a e hoi na khan pouh. Ka lamthung a longkawi sak.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
Kai na ka pawm e tavom patetlah kâhronae dawk kaawm e sendek patetlah na o sak.
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
Ka lamthung na phen sak teh, kai hah thawkthawk na raboung. Kângue han awm laipalah na o sak.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
Ahnie licung a sawn teh, pala hoi ka hanelah a nue e patetlah na ta.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
Ahnie palacung teh ka kuen thung a kâen sak.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
Kai teh ka taminaw e hmalah hnin touh thung dudamnae hoi la lah na sak awh hanelah ka o toe.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
Na min ni kakhat e kung hoi na kawi sak teh, lungkhueknae hoi na phum.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
Ka hâ teh talung kate e hoi a khoe. Hraba hoi muen a ramuk.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
Ka lungthin muitha teh roumnae thung hoi na takhoe toung dawkvah, bawinae tie teh ka pahnim toe.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
Ka ngaihawinae hoi ka lentoenae teh, BAWIPA ama koehoi a kahma toe telah ka ti.
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Kaie reithai rucat ka khangnae, lungkhueknae hoi kakhat e naw na pahnim pouh hanh.
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
Ka hringnae ni hote hnonaw hah pahnim hoeh niteh, ka thungvah pou ao. Kaie lungthin muitha hah tha ayoun sak.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
Hettelah ka lungthin bout na pouk sak nah ka ngaihawinae bout ka tawn.
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
Bangkongtetpawiteh, BAWIPA mae pahren lungmanae hoi ngaithoumnae teh nâtuek hai a poutnae ao hoeh dawkvah, maimouh teh rawk laipalah o awh.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
Amom tangkuem a tha lah pahren lungmanae na pang sak. Nama e yuemkamcunae teh a lenpoung.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
BAWIPA teh kai hanelah doeh ao. Hatdawkvah, ka lungthin muitha ni ama teh a ngaihawi.
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
BAWIPA teh ama ka tawng e hoi ama kâuepnaw hanelah, ahawinae a sak pouh.
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
BAWIPA e rungngangnae duem ka ring e teh, kahawi e hno doeh.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
Nawsai nah kahnam phu hanelah ao.
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
Cathut ni a van kahnam a toung dawkvah, amadueng a tahung vaiteh, duem awm naseh.
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
Hote hmuen koe ngaihawinae ao thai dawkvah, amae a pahni teh vaiphu dawk hrueng naseh.
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
Ka tambei e tami hah hmaibei vang rek patueng pouh, a minhmai mathout naseh.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
Bangkongtetpawiteh, Bawipa ni a yungyoe na pahnawt mahoeh.
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
Ama ni lung na mathoe sak nakunghai, a lentoe lungmanae hoi bout na pahren han doeh.
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
Bangkongtetpawiteh, taminaw lungmathoe sak e hoi rucatnae pha sak hanelah ngai hoeh.
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
Talai dawkvah, thongkabawtnaw khok rahim coungroe e hai thoseh,
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
A lathueng Poung Cathut hmalah tami e lannae pahnawtnae hai thoseh,
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
Kayanae lahoi ayâ sungsaknae hai thoseh, Bawipa ni a ngai e nahoeh.
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Bawipa ni kâpoenae awm laipalah, tami ni dei e hah coung thai han namaw.
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
A lathueng Poung e Cathut e pahni dawk hoi yawhawinae yawthoenae teh ka tho e doeh.
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
Ama e yon dawk reknae a khang e hah tami ni bangkongmaw a phuenang awh vaw.
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
Maimae lamthungnaw hah maimouh ni tanouknae hoi tawng awh sei. BAWIPA koe lah bout kamlang awh sei.
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
Kalvan kaawm e Cathut koe maimae lungthin hoi kutnaw dâw awh sei.
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
Kaimanaw ni ka payon teh na taran awh toe. Nama ni kayonnae na ngaithoum hoeh.
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
Nama e lungkhueknae dawk minhmai na kamlang takhai teh, kaimouh koe lungmanae awm laipalah na thei toe.
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
Kaimae ratoumnae teh nama koe a cei thai hoeh nahanelah, tâmai hoi na ramuk pouh toe.
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Nama ni kaimanaw teh miphunnaw e rahak vah, kakhin e hoi panuettho e eitaboung lah na o sak.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
Tarannaw ni kaimouh koe lah a pahni a ang awh.
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Kaimouh koe takinae hoi karap teh a pha toe.
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Kaie tami tanglanaw a rawk dawkvah, ka mit teh palang tui patetlah a lawng.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
Ka mitphi teh palang tui ka lawng e patetlah poutnae awm laipalah a lawng.
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
BAWIPA ni kalvan hoi a khetcathuk teh a hmu.
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
Ka khopui thung e canu tanglanaw abuemlae kecu dawk, ka mit ni ka lungthin dawk a pataw sak.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
Bang hoeh e dawk ka tarannaw ni, tava patetlah na pâyuep awh.
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
Ahnimouh ni ka hringo tangkom dawk na pabo teh, talungnaw hoi na ratet sin awh.
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
Ka lû dawk hoi tui ni muen na licung teh, ka due han toe telah ka pouk.
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
Oe BAWIPA, kai ni tangkom thung hoi nama e na min teh ka kaw.
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
Kaie ka kâheinae lawk na thai teh ka ka navah, na hnâpakeng laipalah awm hanh.
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
Kai ni nama na kawnae hnin nah ka teng na tho teh, taket hanh na ti pouh.
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
Oe BAWIPA nama ni ka lungthin na rungngang pouh teh, ka hringnae na ratang.
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
Oe BAWIPA nama ni kapayonnaw na hmu toe. Kai hanlah lawk na ceng pouh haw.
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
Nama ni kai ka tak dawk thoe ka sak e taminaw e kahawihoehe pouknae hah na hmu pouh.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
Oe BAWIPA kai ka tak dawk thoe ka sak e pathoenae hoi khokhannae pueng teh, nama ni na thai.
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
Ka tarannaw ni a dei e hoi a pouk e naw pueng teh, hnin touh thung a sak awh.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
Ahnimae tahungnae kangduenae hah khenhaw! Kai teh ahnimouh e pathoe hanelah ka o.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
Oe BAWIPA amamae kut hoi a sak e pueng dawk aphu teh bout poe haw.
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Ahnimae lungthin patak sak nateh, nama e thoebonae ahnimae lathueng phat naseh.
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
BAWIPA e kalvan rahim hoi na lungkhueknae hoi ahnimanaw teh be raphoe haw.
