Valitusvirret 3
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
Pakai lunghanna tanggolla kon hungpotdoh thohgimna chu keima tahin kamuchet ahi.
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
Aman vah jouse daltanin, Muthim laha eipuilut e.
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Nilhum keijin avel vellin keima dounan ka chunga a khut a lamin ahi.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
Aman kaphe leh kavun agotsah jenge. Kagu kachang jong a sungoi jengin ahi.
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
Aman lunggimna leh gentheina eisun khumin chatmo hellin eilha tai.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
Aman mithisa ho bangin, Muthim laha eivuiye.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
Aman pal eikai khumin, Keima ka jamdoh thei tapoi. Thihkhao gihtahin jong eikan chah e.
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Keima kapengjah jeng vang'in, Aman ka taona adalten del tai.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
Songpal sangtah in ka lampi akhah tannin; Ka lampi eisuh setpeh e.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
Keima man dingin, Kei le vompi bang in kiselin eichang lei.
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
Aman ka lampia kon in eimanin eimal tel tel in, Hesoh genthei le panpi beiyin eilhai.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
Aman athal-pou aloisalin, Keima abidoiyin eineiye.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
Ka lungchang laitaha, Athalchang chu a kaplut jenge.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
Kamiten nuisatbepseu kahi tai. Nilhum keijin musetna la eisah khum uve.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
Aman lunggimna jengin eisu dimin, Lungkhamna khacheh khon chu eidon sah e.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
Aman songchang eilhai sahin, vutvai laha eilehluttan ahi.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
Chamna chu eilah mang pehin, Phatthei channa ding chu keidin gelphah ahi tapoi.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
Ka loupina nikho akichai tan, Pakaiya ka kinepna jouse jong ahomkiu ahitai, tin kakap jah jeng tai.
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Kathoh gimna leh ka lengvaina hinkho hin eisugim thei val jeng e.
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
Ka thohgimna le in le kagentheina hi, seiya seijou hoi ahita poi.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
Ahin hiche hi kahin geldoh teng, Kinepna kanei jou jin ahi:
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
Pakai neingailutna dihtah chun beitih anei pon, Amikhotona jong atangdeh poi.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
A kitahna hi longlou ahin, Ami khotona jong jingkah sehin athah jingin ahi.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
Kahinna ka lhagaovin aseijin Pakai hi keima gou ahi. Hijeh chun Ama a kakinepna hi umjing ahije.
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
Pakai ging jingte leh hinna dinga hol jing tedinga phatah ahi.
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
Hijeh chun Pakaija konna huhhing na muna dinga thipbeh cha nga hat angaije.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
Chu leh khan don laiya Ama angsunga kipehlut leh Ami thununna koljon kikhum lut aphai.
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
Ama chu Pakaiyin atohsah nomna dung juiyin thipbeh in aching seh in ngah jing hen.
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
Amaho chun amaijun tollam ngatnu henlang kijammu hen ajeh chu amahon ajona leh akinepna’u dung jui'a amu thei diu ahi.
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
Amaho chun a ngei phe bengho chu alangkhat jong dopeh uhenlang agalmi ten anoise nau jong kisan u-hen.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
Ajeh chu koi macha hi Pakaiyin apaidoh paipai aum poi.
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
Aman lungkhamna asosahje vang'in ami khotona dimset jeh chun angailutna ahop jinge.
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
Ajeh chu Pakai hi milungkham sahle alungthim sunhat peh ahi along lhaina ahipoi.
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
Mihon gamsunga songkullut hochu akelngoi tol chotpha jongle’u,
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
Hitobang miho chun Pathen douna in midang chan ding dolho lahpeh jongleu,
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
Chuleh aman a thutan nauva achanding dol’u thudih chu chansah hih jong leu, hitiho jouse Pakaiyin amu sohkei hilou ham?
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Pakai phatsah louva koiham thilho hung soh doh na ding thupeh neithei ding chu?
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
Chungnungpen Pathen in thilpha le thilse ahin sosah ji hilou ham?
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
Chuti ahileh mihon eiho e-chonset jeh uva engbolna e-chan jiuhi i-kiphin thei ding uham?
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
Chuti louvin, eihon e-chonnau hi kikhuol’u hitin chuleh Pakai kom’a iki lehei kit lou diu ham?
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
Eihon e-lung thim ule e-khut’u Van Pathen anga domsangu hitin seiju hite,
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
Keiho nangma dounan ka chonse tauvin nangman nei ngaidam pouvin ahi,
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
Nangman nalung hanna neibuh lhah khum tauvin chuleh khotona beihelin neidel khumun nei that gam tauve.
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
Mei lah’a na kiselin, katao na’u na kom ahung lhung jou tapoi,
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Nangman chitin namtin laha thet le notthapin nei koitauvin ahi.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
“Ka melmateuvin Keiho dounan thu asei sei jingun.
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Keiho kichat le tijatnan Ka dimset tauve, Ajeh chu keiho kimana, kisugepa amang thah kahitauve.”
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Ka miteu kisuhmang jeh'in, Ka mitlhi’u twilon in along e!
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
Kamitlhiu tanglou helin alonge; Tang lou ding ahi,
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
Pakaiyin Vanna konna ahin vetsuh, Ahin lainatpi tokah un,
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
Jerusalem Chanute khankho gelnan, Ka lungthim hi apohkeh ding akisa jing’e.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
Keiman kasuhset louhel galmin, Vaacha bangin eideljam e.
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
Kokhuh’a ei nolutun, Ka chunga song eiset khume.
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
Ka luchang geiyin twiyin eichupin, “Athi ding kahitai” tin ka peng jah’e.
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
Ahin kokhuh sunga konin, Pakai, Nangma kahin kouve.
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
Nangman ka kouna najan, “Kataona nei sanpehin, Panpi ngehna a kataona nei san peh e!”
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
Keiman kahin kou chun nangma na hung in “kicha hih in” neiti.
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
Pakai nangman ka thutanpa nahin, ka chung thu neiseipehin! Ajeh chu eihuhdoha Nang na hi.
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
Pakai amahon ka chunga i-chan geija thilse abol’u hitam namu sohkeiye, kathu nei kholtohpihin lang, kadihna neitahlang pehin,
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
Ka galmiten kei douna tohgon aneiyu Nangman nahesoh keiye.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
Pakai nangin eitaitomnao na jasoh keijin chuleh ka chunga thilse abolgot hou jong na hesoh keiye.
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
Ka galmite ka chunga akihou un Keima dounan akihou lhi jingun ahi.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
Amaho khu ven! Atoupetu hihen adinpetu hijongle, keima nuisatna la jeng asaove.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
Pakai ka chunga thilse abol jouseu hi, Amaho chunga chuhsahin.
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Amaho hi lungtahna leh sei ngailouna lungthim penlang, Achunguva sapsetna chuh sah in.
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
Achung uvah na lunghanna chuhsah inlang, Pakai vansem ho noi jahin amaho khu suhmang tan.
