Valitusvirret 3
1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
Kai tah a thinpom caitueng dongkah phacipphabaem aka hmu hlang ni.
2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
Kai te m'hmaithawn tih hmaisuep ah n'caeh sak vaengah vangnah om pawh.
3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Kai taengah a tloeng tangloeng tih khohnin yung ah a kut a hluem.
4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
Ka vin neh ka saa a hmawn sak tih ka rhuh a paep sak.
5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
Kai he rhahalung n'suem thil tih sue neh bongboepnah te m'ven thil.
6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
Ka khosak he khosuen kah aka duek bangla khohmuep ah ka om.
7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
Kai taengah khoep a biing tih ka rhohum loh n'nan he ka loeih pawh.
8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Ka khue tih ka pang vaengah pataeng ka thangthuinah te a toeng.
9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
Lungrhaih neh ka longpuei a biing tih ka hawn a paihaeh sak.
10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
Kai taengah tah vom neh sathueng pataeng a huephael kah sathueng bangla amah rhongngol coeng.
11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
Ka longpuei ah m'phaelh sak tih kai n'soek dongah kai aka pong la n'khueh.
12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
A lii a phuk tih thaltang ham kutnoek la kai n'tai.
13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
Anih kah liva ca loh ka kuel khuila pawlh.
14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
Ka pilnam pum kah nueihbu neh khohnin yung ah amih kah rhotoeng la ka poeh.
15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
Ankhaa te kai ng'kum sak tih pantong neh kai m'hmilhmal sak.
16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
Ka no he lungcang neh a mawth tih hmaiphu khuiah kai m'vuei.
17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
Ka hinglu he ngaimongnah lamloh a hlahpham tih a then khaw ka hnilh.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
Te dongah kai kah hmailong neh BOEIPA lamkah ka ngaiuepnah khaw paltham coeng ka ti.
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Kai kah phaiphabaem neh ka airhoeng khaw, ka pantong neh ka anrhat khaw poek lah.
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
A poek a poek vaengah ka khuikah ka hinglu tah tlayae la tlayae coeng.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
He he ka ngaiuep dongah ni ka lungbuei he ka mael puei.
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
BOEIPA kah sitlohnah tah bawt pawt tih a haidamnah khaw muei pawh.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
Mincang ah na uepomnah thai khaw ping.
24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
Ka hinglu loh, “BOEIPA tah ka khoyo ni,” a ti dongah amah te ka ngaiuep van.
25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
BOEIPA tah amah aka lamtawn ham neh amah aka toem hinglu ham a then pah.
26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
BOEIPA kah loeihnah dongah tah rhingoel ngolsut ham khaw then.
27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
A camoe vaengah hnamkun a phueih te ni hlang ham khaw then.
28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
Amah soah a poeh bangla amah bueng khosa saeh lamtah kuemsuem saeh.
29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
A ka te laipi khuiah vuei saeh lamtah ngaiuepnah a om khaming.
30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
Amah aka ngawn ham a kam duen pah saeh lamtah kokhahnah neh kum saeh.
31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
Ka Boeipa loh kumhal duela a hlahpham ngawn moenih.
32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
Pae sak bal mai cakhaw a sitlohnah dongkah sitlohnah a khawk vanbangla a haidam bitni.
33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
Hlang ca te a lungbuei a phaep pah tih a pae sak bal moenih.
34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
Khohmuen kah thongtla boeih te a kho hmuiah a phop ham,
35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
Khohni kah mikhmuh ah hlang kah tiktamnah hnawt ham,
36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
A tuituknah neh hlang a khun sak ham khaw ka Boeipa loh a hmuh ngaih moenih.
37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Ka Boeipa loh a uen pawt te om ni tila unim aka thui thai.
38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
A thae neh a then khaw Khohni ka lamloh thoeng pawt nim.
39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
A tholhnah sokah a tholhnah yuvat ah balae tih tongpa hlang hing loh a kohuet mai eh.
40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
Mamih kah longpuei he phuelhthaih tih n'khe phoeiah BOEIPA taengla mael uh sih.
41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
Mamih kah thinko neh kut he vaan kah Pathen taengah phuel uh sih.
42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
Kaimih kah boekoek neh nang kan koek uh te khodawk nan ngai uh moenih.
43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
Thintoek neh na cun uh vaengah kaimih nan hloem tih lungma ti kolla nan ngawn.
44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
Thangthuinah neh paan ham khaw namah te cingmai neh na cun uh.
45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Kaimih he pilnam lakli ah yun-aek neh kawnhnawt la nan khueh.
46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
Ka thunkha boeih loh kaimih taengah a ka a ang uh.
47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Birhihnah neh rhom khaw kaimih taengah omdamnah neh pocinah la thoeng.
48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Ka pilnam nu kah a pocinah dongah ka mik he sokca tui la long.
49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
Ka mik loh a hawk vetih a bawtnah om pawt hil kak mahpawh.
50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
A dan neh BOEIPA loh vaan lamkah a hmuh duela.
51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
Ka khopuei tanu boeih kongah ka mik loh ka hinglu he a poelyoe.
52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
Lunglilungla maila kai he ka thunkha rhoek loh vaa bangla m'mae khaw m'mae uh mai.
53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
Ka hingnah te tangrhom ah a det uh kai taengah lungto a omtoem thil.
54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
Ka lu he tui loh a et vaengah tah n'tuiphih muema ka ti.
55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
BOEIPA na ming te tangrhom laedil lamloh kang khue.
56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
Ka hilhoemnah ham ka pang te hna na buem pawt dongah ka ol na yaak coeng.
57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
Namah kang khue khohnin ah na mop tih, “Rhih boeh,” na ti.
58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
Ka hinglu kah tuituknah khaw ka Boeipa loh na rhoe tih ka hingnah na tlan.
59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
BOEIPA aw ka lolhmaihnah na hmuh cakhaw ka laitloeknah dongah n'tang sak lah.
60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
Kai soah amih kah tawnlohnah boeih neh amih kah kopoek boeih te na hmuh.
61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
BOEIPA aw kai soah amih kah kokhahnah neh amih kah kopoek boeih te na yaak coeng.
62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
Khohnin yung ah a phungding ol neh kamah taengah kai m'pai thiluh.
63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
A hoepnah neh a painah ah, amih kah hnaelnah ni ka paelki.
64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
BOEIPA aw, amih kut dongkah khoboe neh a tiing la amih te thuung lah.
65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Amih te lungbuei kotalh la khueh lamtah na tapvoepnah te amih soah thoeng sak.
66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
BOEIPA aw thintoek te na hloem dongah ni amih te vaan hmui lamloh na mitmoeng sak.
