Tuomarien 1
1 Ja tapahtui Josuan kuoleman jälkeen, että Israelin lapset kysyivät Herralta, sanoen: kuka meistä ensisti menee sotaan ylös Kanaanealaisia vastaan?
After Joshua died, the Israeli people asked Yahweh, “Which [of our tribes] should attack the Canaan people-group first?”
2 Ja Herra sanoi: Juudan pitää menemän: katso, minä annoin maan hänen käsiinsä.
Yahweh replied, “I will enable the tribe of Judah to defeat [IDM] the Canaan people-group.”
3 Niin sanoi Juuda veljellensä Simeonille: käy minun kanssani minun arpaani, sotimaan Kanaanealaisia vastaan, niin minä myös menen sinun arpaas sinun kanssas; ja Simeon meni hänen kanssansa.
The men of Judah went to their fellow Israelis, [the men] from the tribe of Simeon, and said to them, “Come and help us to fight the Canaan people-group [in order that we can take from them] the land [that Yahweh] allotted to us. If you do that, we will go with you [and help you] conquer the people in the land [that Yahweh promised to give to] you.” So the men from the tribe of Simeon went with the men of the tribe of Judah.
4 Kuin Juuda meni sinne ylös, antoi Herra hänelle Kanaanealaiset ja Pheresiläiset heidän käsiinsä; ja he löivät Besekissä kymmenentuhatta miestä.
When the men of those two tribes attacked, Yahweh enabled them to defeat 10,000 men of the Canaan people-group and the Periz people-group [DOU] at Bezek [city].
5 Ja he löysivät AdoniBesekin Besekistä, ja sotivat heitä vastaan ja löivät Kanaanealaiset ja Pheresiläiset.
During the battle they found Adoni-Bezek, the leader of the city,
6 Mutta AdoniBesek pakeni, ja he ajoivat häntä takaa, saivat hänen kiinni ja leikkasivat häneltä peukalot käsistä ja isot varpaat jaloista.
but he [tried to] run away. The Israelis pursued him and caught him. Then they cut off his thumbs and his big toes.
7 Niin sanoi AdoniBesek: seitsemänkymmentä kuningasta, leikatuilla peukaloilla heidän käsistänsä ja jaloistansa, hakivat minun pöytäni alla; niinkuin minä tein, niin on Jumala minulle maksanut. Ja he veivät hänen Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli.
Adoni-Bezek said, “[My army captured] 70 kings. We cut off their thumbs and big toes. After that, [we forced] those kings to eat scraps that fell from our table. Now God has (paid me back for/done to me like) [what we did to them].” Then the men of Judah took Adoni-Bezek to Jerusalem, and he died there.
8 Mutta Juudan lapset sotivat Jerusalemia vastaan, ja voittivat sen, ja löivät sen miekan terällä, ja polttivat kaupungin.
The army of Judah fought against the men of Jerusalem, and they captured the city. With their swords they killed [the people who lived there] and they burned [the houses in] the city.
9 Sitte matkustivat Juudan lapset alas sotimaan Kanaanealaisia vastaan, jotka vuorella asuivat etelään päin laaksoissa.
Later, the men of Judah went down to fight the Canaan people-group who lived in the hilly area, in the desert to the south, and in the foothills [to the west].
10 Meni myös Juuda Kanaanealaisia vastaan, jotka Hebronissa asuivat (mutta Hebron kutsuttiin muinen KirjatArba), ja löivät Sesain, Ahimanin ja Talmain;
The men of Judah also went to fight against the Canaan people-group who lived in Hebron [city], which at that time was named Kiriath-Arba. They defeated [the armies of kings] Sheshai, Ahiman, and Talmai.
11 Ja meni sieltä Debirin asuvia vastaan (mutta Debir kutsuttiin muinen KirjatSepher).
Then they left that area and went to fight against the people living in Debir [city], which was previously named Kiriath-Sepher.
12 Ja Kaleb sanoi: joka KirjatSepherin lyö ja sen voittaa, hänelle annan minä tyttäreni Aksan emännäksi.
[Before they attacked the city], Caleb said to them, “If one of you attacks and captures Kiriath-Sepher, I will allow him to marry my daughter.”
13 Niin voitti sen Otniel Kenaksen, Kalebin nuoremman veljen poika, ja hän antoi tyttärensä Aksan hänelle emännäksi.
Othniel, who was the son of Caleb’s younger brother Kenaz, captured the city. So Caleb gave his daughter Acsah to him, to become his wife.
14 Ja tapahtui, kuin Aksa tuli, että hän neuvoi miestänsä anomaan peltoa isältä; ja hän astui aasinsa päältä alas, niin sanoi Kaleb hänelle: mikä sinun on?
When Acsah married Othniel, she told him to ask her father to give him a field. [But she decided to ask him herself. She rode to Caleb’s house on her donkey], and when she got off the donkey, Caleb [could see that something was troubling her. So he] asked her, “What do you want?”
15 Hän sanoi hänelle: anna minulle siunaus; sillä sinä annoit minulle kuivan maan, anna myös minulle vesinen maa. Niin antoi Kaleb hänelle vesiset maat ylhäältä ja alhaalta.
She replied, “I want you to do a favor for me. You have given me some land in the southern desert, [but it is very dry there]. So please also give me some [land that has] springs of water.” So Caleb gave her some land on higher ground that had a spring, and some land on lower ground that also had a spring.
16 Ja Moseksen apen Keniläisen lapset menivät Palmukaupungista Juudan lasten kanssa Juudan korpeen, etelään päin Aradia; ja he menivät ja asuivat kansan seassa.
The people of the Ken people-group who were descendants of Moses’ father-in-law left Jericho, which was called ‘The City of Palm Trees’. They went with some of the men of Judah to live with them in the southern desert area, near Arad [city].
17 Ja Juuda meni veljensä Simeonin kanssa, ja he löivät Kanaanealaiset jotka Sephatissa asuivat, ja hävittivät sen, ja kutsuivat kaupungin Horma.
The men of Judah and their fellow Israelis from the tribe of Simeon defeated the people of the Canaan people-group who lived in Zephath [city]. They completely destroyed the city and gave it a new name, Hormah, [which means ‘complete destruction’].
18 Sitälikin voitti Juuda Gasan rajoinensa, ja Askalonin rajoinensa, ja Ekronin rajoinensa.
The men of Judah also captured Gaza, Ashkelon, and Ekron [cities] and all the land that is near those cities.
19 Ja Herra oli Juudan kanssa, niin että hän omisti vuoret; sillä ei hän voinut niitä ajaa ulos, jotka laaksoissa asuivat, sillä heillä oli rautaiset vaunut.
Yahweh helped the men of Judah to capture the hilly area, but they could not force the people who were living in the plains to leave, because [those people had better weapons—] had iron chariots.
20 Ja he antoivat Kalebille Hebronin, niinkuin Moses sanonut oli, ja hän ajoi siitä ulos kolme Enakin poikaa.
Hebron [city] was given to Caleb because Moses had promised him that he could have that city. And Caleb forced the three clans descended from Anak to leave that area.
21 Mutta BenJaminin lapset ei ajaneet Jebusilaisia pois, jotka asuivat Jerusalemissa; ja Jebusilaiset asuivat BenJaminin lasten tykönä Jerusalemissa tähän päivään asti.
But the people of the tribe of Benjamin could not force the people of the Jebus people-group to leave Jerusalem. So, since that time the people of the Jebus people-group have lived in Jerusalem with the people of the tribe of Benjamin.
22 Meni myös Josephin huone ylös BetEliin, ja Herra oli heidän kanssansa.
The men of the tribes of Ephraim and Manasseh went to fight against [the men of] Bethel [city], and Yahweh helped them.
23 Ja Josephin huone vakosi BetEliä (joka muinen kutsuttiin Luts).
They sent some spies to [find out everything that they could find out about] Bethel, which was previously called Luz.
24 Ja vartiat saivat nähdä miehen käyvän kaupungista, ja sanoivat hänelle: osoita meille, kusta kaupungin sisälle mennään, niin me teemme laupiuden sinun kanssas.
The spies saw a man who was coming out of the city. They said to him, “If you show us a way to get into the city, we will be kind to you [and we will not kill you].”
25 Ja hän osoitti heille kaupungin sisällekäytävän, ja he löivät kaupungin miekan terällä; mutta sen miehen ja kaiken hänen sukunsa laskivat he menemään.
So the man showed them a way to enter the city. The men of the tribes of Ephraim and Manasseh entered the city and killed all the people with their swords, but they did not kill the man [who showed them how to get into the city], and they did not kill his family.
26 Niin meni se mies Hetiläisten maakuntaan ja rakensi kaupungin, ja kutsui hänen Luts, joka tähän päivään asti niin kutsutaan.
That man went to the area where the descendants of Heth lived, and built a city. He named the city Luz, and that is still the name of that city.
27 Ja ei Manasse ajanut ulos Betseania tyttärinensä, eikä myös Taanakia tyttärinensä, eikä Dorin asuvaisia tyttärinensä, eikä Jibleamin asuvia tyttärinensä, eikä Megiddon asuvia tyttärinensä. Ja Kanaanealaiset rupesivat asumaan siinä maassa.
There were people of the Canaan people-group who lived in Beth-Shan, Taanach, Dor, Ibleam, and Megiddo [cities] and in the surrounding villages. [The men of] the tribe of Manasseh did not force those people to leave those towns, because the people of the Canaan people-group were determined to stay there.
28 Ja kuin Israel voimalliseksi tuli, teki hän Kanaanealaiset verolliseksi ja ei ajanut heitä ollenkaan ulos.
Later, the Israelis became (stronger/more numerous), and they forced the people of the Canaan people-group to work for them [as their slaves], but they did not force all the people of the Canaan people-group to leave their land.
29 Eikä myös Ephraim ajanut ulos Kanaanealaisia, jotka asuivat Gatserissa; mutta Kanaanealaiset asuivat heidän seassansa Gatserissa.
[The men of] the tribe of Ephraim did not force the people of the Canaan people-group to leave Gezer [city]. So the people of the Canaan people-group continued to live with the people of the tribe of Ephraim.
30 Eikä myös Zebulon ajanut Kitronin ja Nahalolin asuvaisia ulos; vaan Kanaanealaiset asuivat heidän keskellänsä ja olivat verolliset.
[The men of] the tribe of Zebulun did nor compel the people of the Canaan people-group who were living in Kitron and Nahalol [cities] to leave. They stayed there and lived among the people of the tribe of Zebulun, but the people of Zebulun forced them to work for them as their slaves.
31 Eikä myös Asser ajanut niitä ulos, jotka asuivat Akkossa, eikä niitä, jotka asuivat Zidonissa, Akelabissa, Aksibissa, Helbassa, Aphikissa ja Rehobissa.
[The men of] the tribe of Asher did not force the people of the Canaan people-group who lived in Acco, Sidon, Ahlab, Aczib, Helbah, Aphek and Rehob [cities] to leave.
32 Mutta Asserilaiset asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka siinä maassa asuivat: ettei he niitä ajaneet ulos.
So the people of the tribe of Asher lived among them.
33 Eikä myös Naphtali ajanut niitä ulos, jotka asuivat BetSemessä ja BetAnatissa, mutta asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka maan asuvaiset olivat; mutta ne, jotka BetSemessä ja BetAnatissa olivat, tulivat heille verollisiksi.
[The men of] the tribe of Naphtali did not compel the people who lived in Beth-Shemesh and Beth-Anath [cities] to leave, so the people in those two cities continued to live there, but the people of the Canaan people-group were forced to work as the slaves of the people of the tribe of Naphtali.
34 Ja Amorilaiset ahdistivat Danin lapsia vuorilla eikä sallineet heitä tulemaan laaksoon.
The people of the Amor people-group forced the people of the tribe of Dan to live in the hills. They did not allow them to come down [and live] on the plain.
35 Mutta Amorilaiset rupesivat asumaan vuorilla, Hereessä, Ajalonissa ja Saalbimissa; niin tuli Josephin käsi heille raskaaksi, ja he tulivat verollisiksi.
The people of the Amor people-group were determined to stay in Heres Mountain and in Aijalon and Shaalbim [cities]. But when the Israelis became (stronger/more numerous), they forced the people of the Amor people-group to work as their slaves.
36 Ja Amorilaisten rajat olivat siitä, kuin käydään ylös Akrabimiin, kalliosta ja ylhäältä.
The land where the Amor people-group lived extended from Scorpion Pass [toward the west] beyond Sela [town], up into the hilly area.
