Tuomarien 21
1 Ja Israelin miehet olivat vannoneet Mitspassa ja sanoneet: ei yksikään meistä pidä tytärtänsä antaman BenJaminilaisille emännäksi.
U A hoohiki mua na kanaka o ka Iseraela ma Mizepa, i ae la, Aole e haawi kekahi o lakou i kana kaikamahine i wahine na ka Beniamina.
2 Ja kansa tuli Jumalan huoneesen ja oli siellä Jumalan edessä ehtoosen asti; ja he korottivat äänensä ja itkivät katkerasti,
Hele mai la na kanaka i ka hale o ke Akua, noho iho la malaila a ahiahi imua i ke alo o ke Akua, hookiekie ae la i ko lakou leo, a uwe nui iho la.
3 Ja sanoivat: O Herra Israelin Jumala, miksi tämä tapahtui Israelissa, että tänäpänä on yksi sukukunta Israelista vähentynyt?
I iho la, E Iehova, e ke Akua o Iseraela e, no ke aha la i hiki mai ai keia iloko o ka Iseraela, i nalowale kekahi ohana maloko o ka Iseraela i keia la?
4 Ja toisena päivänä nousi kansa varhain ja rakensi siihen alttarin, ja uhrasi polttouhria ja kiitosuhria.
Ia la iho, ala mai na kanaka i kakahiaka nui, a hana iho la i lele a kaumaha aku la i na mohai kuni, a me na mohai hoomalu.
5 Ja Israelin lapset sanoivat: kuka on kaikista Israelin sukukunnista, joka ei tänne ole tullut kansan kanssa Herran eteen? Sillä suuri vala oli tehty, että se joka ei tullut Herran tykö Mitspaan, hänen piti totisesti kuoleman.
Ninau ae la na mamo a Iseraela, Owai ka mea iwaena o na ohana a pau o ka Iseraela, i hele pu ole mai me ka ahakanaka ia Iehova? No ka mea, hoohiki nui loa lakou no ke kanaka i pii ole mai ia Iehova i Mizepa, i ae la, E oiaio no e pepehiia oia.
6 Ja Israelin lapset katuivat veljensä BenJaminin tähden ja sanoivat: tänäpänä on yksi sukukunta Israelista hävitetty.
Minamina iho la na mamo a Iseraela i ka Beniamina, i ko lakou kaikaina, i ae la, I keia la, ua moku aku la kekahi ohana mai ka Iseraela aku.
7 Ja kuinka me käytämme itsemme heidän kanssansa, että jääneet saisivat emäntiä? sillä me olemme vannoneet Herran kautta, ettemme anna heille emäntiä meidän tyttäristämme.
Pehea la kakou e hana'i, i loaa na wahine i ka poe i koe o lakou? No ka mea, ua hoohiki kakou ia Iehova, e haawi ole kakou i ka kakou mau kaikamahine, i wahine na lakou.
8 Ja he sanoivat: kuka on Israelin sukukunnassa, joka ei ole tänne tullut Herran tykö Mitspaan? ja katso, ei ole yksikään ollut leirissä kansan seassa Jabeksesta Gileadissa.
Ninau aku la lakou, Owai kekahi ohana o ka Iseraela, i pii ole mai i Mizepa ia Iehova? Aia hoi, aohe mea i hele mai o na kanaka o Iabesa Gileada i ka ahakanaka i kahi hoomoana'i.
9 Ja kansa luettiin: ja katso, ei ollut siellä yhtäkään Jabeksen asuvaa Gileadista.
A heluia na kanaka, aia hoi, aole malaila kekahi o ka poe i noho ma Iabesa Gileada.
10 Niin he lähettivät sinne kansasta kaksitoistakymmentä tuhatta sotamiestä ja käskivät heitä, sanoen: menkäät ja lyökäät Jabeksen asuvaiset Gileadissa miekan terällä vaimoinensa ja lapsinensa.
Hoouna aku la ka ahakanaka i umikumamalua tausani kanaka, o ka poe koa loa, a kauoha aku la ia lakou, i aku la, E hele, e luku i kanaka o Iabesa Gileada, me ka maka o ka pahikaua, i na wahine a me na keiki.
11 Mutta näin pitää teidän tekemän: kaiken miehenpuolen ja kaikki vaimot, jotka miesten kanssa ovat maanneet, pitää teidän tappaman.
Eia ka mea a oukou e hana'i. E luku loa oukou i na kane a pau a me na wahine a pau i ike i ka moe ana i ke kane.
12 Ja he löysivät Jabeksen asuvaisista Gileadissa neljäsataa piikaa, jotka neitseet olivat ja ei olleet yhdenkään miehen tykönä maanneet, ne he veivät Silon leiriin, joka on Kanaanin maassa.
A loaa ia lakou maloko o ka poe i noho ma Iabesa Gileada, eha haneri kaikamahine puupaa i ike ole i ka moe kane ana. A lawe mai lakou ia poe i kahi hoomoana ai ma Silo, ma ka aina o Kanaana.
13 Niin koko kansa lähetti matkaan ja käski sanoa BenJaminin lapsille, jotka olivat Rimmonin kalliolla, ja kutsuivat heitä ystävällisesti.
Hoouna aku la ka ahakanaka a pau, olelo aku la i na mamo a Beniamina, ma ka pohaku o Rimona, a hai aku la i ka malu ia lakou.
14 Ja BenJaminin lapset tulivat silloin jälleen, ja he antoivat heille emäntiä niistä jotka he olivat jättäneet elämään Jabeksen vaimoista Gileadissa; ja ei niinkään heille täytynyt.
Hoi mai la ka Beniamina ia manawa, a haawi mai la kela poe ia lakou nei i wahine na lakou i ka poe a lakou i hoola'i ma Iabesa Gileada; aole hoi i lawa ia lakou.
15 Niin kansa katui BenJaminin tähden, että Herra oli loven tehnyt Israelin sukukunnissa.
Minamina iho la na kanaka i ka Beniamina, no ka mea, ua hookahuliia e Iehova kekahi ohana o ka Iseraela.
16 Ja kansan vanhimmat sanoivat: kuinka me teemme, että jääneet saisivat myös emäntiä? sillä vaimoväki BenJaminissa on hukutettu.
Alaila, olelo iho la na lunakahiko i ka ahakanaka, Heaha ka makou e hana'i, i loaa'i na wahine i ka poe o lakou i koe? No ka mea, ua lukuia na wahine o ka Beniamina.
17 Ja sanoivat: niiden pitää kuitenkin nautitseman perimisensä, jotka jääneet ovat BenJaminista, ettei yksikään sukukunta Israelista hävitettäisi,
I iho la lakou, I ainahooili no ka poe i pakele o Beniamina, i anai ole ia kekahi ohana, mailoko aku o ka Iseraela.
18 Ja emme taida antaa heille meidän tyttäriämme emänniksi; sillä Israelin lapset ovat vannoneet ja sanoneet: kirottu olkoon se, joka BenJaminilaisille emännän antaa.
Aka, aole hiki ia kakou ke haawi i ka kakou mau kaikamahine iho, i wahine na lakou; no ka mea, ua hoohiki na mamo a Iseraela me ka olelo iho, E ahewaia ka mea nana e haawi aku i wahine na ka Beniamina.
19 Ja he sanoivat: katso, Herran jokavuotinen juhlapäivä on Silossa, joka on BetElistä pohjoiseen päin, auringon nousuun päin siitä tiestä, joka menee BetElistä Sikemiin, ja länteen päin Lebonasta.
Olelo iho la lakou, Aia hoi, he ahaaina ko Iehova i kela makahiki, i keia makahiki, ma Silo, ma ka aoao akau o Betelehema, a ma ka aoao hikina o ke kuamoo e hiki aku ai, mai Betela i Sekema, a ma ka aoao hema hoi o Lebona.
20 Ja he käskivät BenJaminin lapsille ja sanoivat: menkäät ja väijykäät viinamäissä.
Alaila, kauoha aku la lakou i na mamo a Beniamina, i aku la, O hele a moe malu ma na pawaina;
21 Ja kuin näette Silon tyttäret käyvän ulos hyppyyn, niin juoskaat kiiruusti viinamäistä, ja ottakaat jokainen teillenne Silon tyttäristä emännän, ja menkäät BenJaminin maalle.
E nana oukou, aia hele mai na kaikamahine o Silo e hula ma na hula, alaila e hele mai oukou, mailoko mai o na pawaina, a e hopu kela kanaka keia kanaka i wahine nana, no ka kaikamahine o Silo, a e hoi i ka aina o Beniamina.
22 Kuin heidän isänsä taikka veljensä tulevat valittamaan meidän eteemme, niin me sanomme heille: olkaat heille armiaat, sillä emme ole ottaneet heille emäntää sodalla; mutta ette tahtoneet heille antaa: tämä on teidän syynne.
A hiki i ka manawa, e hele mai ai io kakou nei, ko lakou mau makuakane, a o ko lakou mau kaikunane paha, e hoopii mai, alaila, e olelo makou ia lakou, E lokomaikai mai oukou ia makou, ma o lakou la; no ka mea, aole makou i malama i wahine na kela kanaka keia kanaka, ma ke kaua ana, aole hoi oukou i haawi na lakou i keia wa, i mea e hewa ai oukou.
23 BenJaminin lapset tekivät niin ja ottivat hypyistä lukunsa jälkeen vaimot ryövyydellä, ja menivät pois ja asuivat perinnössänsä, rakensivat kaupungeita ja asuivat niissä.
A hana iho la na mamo a Beniamina pela, a lawe i na wahine a lakou i hopu ai ma ke kula, e like me ko lakou helu ana. A hele lakou, a hoi aku i ko lakou aina, a hoomakaukau hou i na kulanakauhale, a noho iho la malaila.
24 Israelin lapset menivät myös sieltä pois silloin, itsekukin sukukuntansa ja lankoutensa tykö, ja menivät sieltä itsekukin perimiseensä.
Ia manawa, hele aku la na mamo a Iseraela, mailaila aku, o kela kanaka keia kanaka i kona aina iho, a i kona hoahanau, a malaila aku lakou i hele ai, o kela kanaka, keia kanaka, i kona ainahooili iho.
25 Silloin ei ollut kuningasta Israelissa, vaan jokainen teki niinkuin hänelle näkyi oikein olevan.
Ia manawa, aohe alii ma ka Iseraela; hana iho la kela kanaka keia kanaka i ka mea i pono ma kona mau maka.
