< Tuomarien 18 >

1 Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja silloin Danin sukukunta etsi itsellensä perintöä asuaksensa; sillä siihen päivään asti ei ollut yhtään perintöarpaa hänelle langennut Israelin sukukuntain seassa.
Hagi ana knafina Israeli vahe'mokizmi kinia omani'nege'za Dani naga'mo'za manisaza mopagu hake'za vano hu'naze. Na'ankure Israeli vahe'mo'zama mopama erizafina zahufa zamagra mopa e'ori'naze.
2 Ja Danin lapset lähettivät sukukunnastansa ja ääristänsä viisi urhoollista sotamiestä Zorasta ja Estaolista, vakoomaan maata ja tutkistelemaan sitä, ja sanoivat heille: menkäät ja vaotkaat maata. Ja he tulivat Ephraimin vuorelle Miikan huoneesen ja yötyivät sinne.
E'ina hu'negu Dani naga'mo'za 5fu'a hankavematiza ha'ma nehaza vahetamina huzmantazage'za Zora kumate'ene Estaoli kumateti'enena manisaza mopagu afure'za kenaku vu'naze. Hagi Efraemi agona kokampima nevu'za, Maika nompi umase'naze.
3 Ja kuin he olivat Miikan perheen tykönä, tunsivat he sen nuoren miehen Leviläisen äänen; ja he menivät hänen tykönsä ja sanoivat hänelle: kuka sinun on tänne tuonut? mitäs täällä teet? ja mitä sinun on täällä?
Hagi zamagrama Maika nonte'ma erava'oma nehu'za, Livae nehaza ne'mofo ageru nentahi'za vugantite'za amanage hu'za antahige'naze. Iza kavreno amafina e'ne? Na'a ama kumapina emenerine? Nankna eri'zanka'a amafina me'ne?
4 Hän vastasi heitä: niin ja niin on Miika minulle tehnyt, ja hän on palkannut minun papiksensa.
Anage hazageno amanage huno ana ne'mo'a zamasami'ne, Maika'a amanage huno hunante'ne, mizasegantegahuanki pristi vaheni'a manio huno hige'na, pristi ne'a mani'nogeno mizasenenante.
5 He sanoivat hänelle: kysy Jumalalta, että me saisimme tietää, onko tiemme, jota me vaellamme, meille onnellinen.
Hagi anante amanage hu'za hu'naze, Amama nevuna kamo'a knare hurantegahifi Ramofona antahigenka ko.
6 Pappi vastasi heitä: menkäät rauhassa: Herran edessä on teidän tienne, jota te vaellatte.
Anagema hazageno'a pristi ne'mo'a amanage huno zamasami'ne, Ramo'a vugota huramantegahianki tamarimpa frune viho.
7 Niin menivät ne viisi miestä matkaansa ja tulivat Laikseen, ja näkivät kansan, joka siellä oli, asuvan surutoinna Zidonilaisten tavan jälkeen, levollisesti ja surutoinna: ja ei yksikään ollut, joka heitä vaivasi sillä maalla, eikä myös heillä ollut yhtäkään isäntää; ja olivat kaukana Zidonilaisista, ja ei heillä ollut mitäkään yhdenkään ihmisen kanssa tekemistä.
Anagema hige'za ana 5fu'a vene'nemo'za ana kumara netre'za Laisi kumate vu'naze. Ana kumate'ma vu'za ome kazana, ana kumapi vahe'mo'za Saidoni vahe kna hu'za magozankura zamagesa ontahi zamarimpa frune mago zankura koro osu' mani'naze. Hagi ana vahe'mo'za mago zankura upara osu feno vahe mani'naze. Na'ankure mopazmimo'a knare'za hu'ne. Hagi Saidoni vahera afete'are mani'nazageno mago vahe'mo'e huno zamagri tavaontera omani'naze.
8 Ja he tulivat veljeinsä tykö Zoraan ja Estaoliin. Ja heidän veljensä sanoivat heille: kuinka teidän asianne on?
Hagi ana 5fu'a vahe'mo'zama nagazmirega Zora kumate'ene Estaoli kumate'enema azageno'a, zamafuhemo'za amanage hu'naze. Na'a ome ketma erifore hu'nazafi huama hiho?
9 He sanoivat: nouskaat, käykäämme ylös heidän tykönsä; sillä me olemme katselleet maan, ja katso, se on sangen hyvä: sentähden rientäkäät, älkäät olko hitaat menemään ja omistamaan maata.
Hu'za zamantahigazageno, ana vahe'mo'za anage hu'naze, otinketa vuta ome zamaheta mopazmia hanaramneno! Na'ankure mopama ke'nonana knare'zantfa hu'nea mopa me'ne. Na'anku aveganentaze? Ana mopama omerizankura korora huta rege'regera osiho.
10 Kuin te tulette, niin te löydätte suruttoman kansan, ja maa on itsestänsä lavia: sillä Jumala on antanut sen teidän käsiinne, sen paikan, jossa ei mitään puutu, mitä maan päällä on.
Hagi ana kumate'ma vu'nanana ana mopafi vahe'mo'za mago'zankura zamagesa ontahi zamarimpa fru hu'za mani'naze. Na'ankure ana mopa ra huno mikazamo'a avite'nea mopa Anumzamo'a ko tami'ne.
11 Niin meni Danin sukukunnasta, Zorasta ja Estaolista, kuusisataa miestä hyvin varustettuina sota-aseilla,
Hagi anagema hazageno'a Dani nagara 600'a venenemo'za Zora kumateti'ene Estaoli kumatetira ha'zana retro hu'za hatera vu'naze.
12 Ja menivät sinne ylös, ja sioittivat itsensä Juudan KirjatJearimiin: siitä kutsutaan se paikka Danin leiriksi tähän päivään asti; katso, se on KirjatJearimin takana.
Hagi Kiriat-jearimie nehaza kumate zage fre kaziga Juda mopafi seli nona ome ki'za mani'naze. Hagi e'ina kumakura menina Mahane-Danie hu'za agia nehaze.
13 Ja sieltä menivät he Ephraimin vuorelle ja tulivat Miikan huoneen tykö.
Hagi anantetira atre'za Efraemi agona kokampi e'za, Maika nonte ehanati'naze.
14 Niin puhuivat ne viisi miestä, jotka läksivät Laikseen maata vakoomaan, ja sanoivat veljillensä: ettekö te tiedä, että näissä huoneissa on päällisvaate, pyhyys, kuvat ja epäjumalat? Nyt ajatelkaat, mitä te teette.
Hagi 5fu'a vene'nema Laisi mopama afure'za ke'naza vene'nemo'za ruga'a naga'mokizmia amanage hu'za zamasami'naze. Pristi vahe'mo'zama zamimizare'ma nehaza kukena efotigi, nompima nentaza havi anumzantaminki, antre'zama tro'ma hu'naza amema'agi, aenima kre'za tro'ma hu'naza amema'ama ama nontamimpima me'neana ontahi'nazo. E'ina hu'negu menina na'a hugahazafi tamagesa antahiho?
15 Ja he poikkesivat sinne ja tulivat nuoren miehen Leviläisen huoneesen, joka oli Miikan huoneessa, ja tervehtivät häntä ystävällisesti.
Anage nehu'za ana 5fu'a vene'nemo'za kana atre'za, Maika nompima ana Livaie ne'ma nemanifinka ufre'za musenkea ana nera ome hunte'za, hufrufra kea hunte'naze.
16 Mutta ne kuusisataa sota-aseilla varustettua miestä, jotka olivat Danin lapsista, seisoivat portilla.
Hagi Dani nagapinti ana 600'a sondia vahe'mo'za maka ha'zazmia eri'za ana kumamofo kafante oti'za mani'ne'za,
17 Ja ne viisi miestä, jotka olivat menneet vakoomaan maata, menivät ylös ja tulivat sinne sisälle, ja ottivat kuvan, päällisvaatteen, pyhyyden ja epäjumalan. Ja pappi seisoi portilla kuudensadan sota-aseilla varustettuin miesten tykönä.
ana pristi ne'ene nanekea nehazageno, ana 5fu'a venenemo'za Maika naga'mo'zama mono'ma nehazafinka vu'za pristi vahe'mo'zama zamimizare'ma nehaza kukena efotigi, nompima nentaza havi anumzantaminki, antre'zama tro'ma hu'naza amema'agi, aenima kre'za tro'ma hu'naza amema'anena omeri'za atirami'naze. Ana nehazage'za pristi ne'ene 600'a sondia vahe'mo'za ha'zana eri'ne'za kuma kafante otine'za ke'naze.
18 Kuin ne olivat tulleet Miikan huoneesen ja ottivat kuvan, päällisvaatteen, pyhyyden ja epäjumalat, sanoi pappi heille: mitä te teette?
Hagi ana venenemo'zama Maika nompima umreri'zama pristi vahe'mo'zama zamimizare'ma nehaza kukena efotigi, nompima nentaza havi anumzantaminki, antre'zama tro'ma hu'naza amema'agi, aenima kre'za tro'ma hu'naza amema'anena eri'za atiramizageno'a, ana pristi ne'mo'a amanage hu'ne, na'a nehaze? Huno zamantahigege'za,
19 He vastasivat häntä: ole vaiti ja pidä suus kiinni, ja tule meidän kanssamme, ja ole meidän isämme ja pappimme: onko se parempi, ettäs olet pappi yhden miehen huoneessa, kuin koko sukukunnassa Israelissa?
amanage hu'naze. Taganenka kea osu tavaririnka enka tagri nerafaza nehunka, pristi vaheti emanio. Magoke naga'mofo pristima mani zamo knarera hu'nefi, maka Israeli vahepima mago naga nofimofo pristima mani'zamo knarera hu'noe? Hu'za hu'naze.
20 Ja papin mieli oli hyvä, ja otti sekä päällisvaatteen, pyhyyden ja kuvan, ja meni kansan keskelle.
Anagema hazageno'a pristi ne'mo'a muse nehuno ana pristi kukenane, havi anumzane, antre'za trohunte amema'anena erino ana vahe'tamine vu'ne.
21 Ja kuin he käänsivät itsensä ja menivät matkaansa, asettivat he pienet lapset ja karjan ja kaikkein kalliimmat tavaransa, menemään edellänsä.
Hagi ana vahe'mo'za anantetira antre'za mofavrezmine afuzagazmine zamazerigota hu'za fenozazminena eri'za vu'naze.
22 Kuin he olivat taamma joutuneet Miikan huoneesta, kokoontuivat ne miehet, jotka niissä huoneissa olivat, jotka olivat Miikan huoneen tykönä, ja ajoivat Danin lapsia takaa,
Hagi Maika noma agatere'za afete'ma vutazageno'a, Maika no tavaonte'ma noma ki'naza vahe'mo'za emeritru hu'za Dani nagara zamavariri'naze.
23 Ja huusivat Danin lapsille; ja he käänsivät kasvonsa ja sanoivat Miikalle: mikä sinun on, ettäs niin huudat?
Hagi ana vahe'mo'za rankege hu'za vazageno Dani naga'mo'za rukrahe hu'za amanage hu'za Maikankura hu'naze, Nagafare vahera zamavaretru huntenka, rankegera hunka neane? Hu'za antahigazageno,
24 Hän vastasi: te olette ottaneet minun jumalani, jotka minä tehnyt olen, ja papin, ja menneet matkaanne: ja mitä minulla nyt enää on? Ja te sanotte vielä sitte minulle: mikä sinun on?
Maika'a amange huno kenona hu'ne, anumzantamima tro'ma hunte'noa anumzantamini'a maka eri vaganereta pristi ne'nianena avreta neaze. Hagi mago zani'a otreta eri hana huta neazanki, nahigeta e'inahura nehaze?
25 Mutta Danin lapset sanoivat hänelle: älä anna ääntäs kuulua meidän tykönämme, ettei vihaiset miehet lankeaisi teidän päällenne, ja sinä hukutat sielus ja huonees sielut.
Hige'za Dani naga'mo'za amanage hu'naze, Kva hunenka e'inagea huo! Amama neompina ame arimpama ahe vahera neankino, zamarimpama ahenige'za nagaka'ane kagri'enena tamahe frigahaze.
26 Niin Danin lapset menivät matkaansa. Ja kuin Miika näki heidät häntä väkevämmäksi, käänsi hän itsensä ja palasi huoneesensa.
Anage nehu'za Dani naga'mo'za vu'naze. Hagi Maika'ma keama Dani naga'mo'za rama'a vahe'ma vazageno ha'ma huzamantega'ma nosuno'a ete rukrahe huno noma'arege vu'ne.
27 Mutta he ottivat sen mitä Miika tehnyt oli ja papin, joka hänellä oli, ja tulivat Laikseen, levollisen ja suruttoman kansan päälle, ja löivät heitä miekan terällä, ja polttivat kaupungin.
Hagi Maikama tro'ma hunte'nea kaza osu anumzatamine, Dani naga'mo'za e'neriza pristi ne'anena nevre'za eza mago zanku'ma zamagesa ontahi fruma hu'za mani'naza vahe kumapi Laisi e'naze. Hagi eza ana kumapi vahera eme zamahehna nehu'za, kumazimia teve taginte'naze.
28 Ja ei yksikään ollut, joka heitä autti, sillä he olivat kaukana Zidonista, ja ei ollut heillä kenenkään kanssa tekemistä: ja he olivat siinä laaksossa, joka on BetRehobin tykönä; niin rakensivat he kaupungin, ja asuivat siinä;
Hagi Laisi kumate vahera mago'mo'e huno eme zamaza osu'ne. Na'ankure Saidoni vahera afete manizageno, Laisi vahe'mo'za mago vahe'enena tragote'za omani'naze. Ana zana Beth-Rehob kuma tava'onte me'nea agupofi fore hu'ne.
29 Ja kutsuivat kaupungin nimen Dan, isänsä Danin nimeltä, joka Israelista oli syntynyt, vaikka se kaupunki ennen muinen kutsuttiin Lais.
Hagi Dani naga'mo'za ana agupofi ete kumara trohuza agima anteminazana Dani kumare hu'za Israeli nemofo nezmageho agire asamre'naze. Hagi ana kumakura kora Laisie hu'za agia nehazane.
30 Ja Danin lapset panivat heillensä sen kuvan ylös, ja Jonatan Gersomin poika, Manassen pojan, ja hänen poikansa olivat papit Danilaisten sukukunnassa, siihenasti että he vietiin vankina maalta pois,
Hagi Dani naga'mo'za ana kaza osu havi anumzana azeri retrurente'za, Gesomu nemofo Mosese negeho Jonatani azeri otizageno pristi ne'zimia mani'ne. Hagi Dani nagapina Jonatanimpinti'ma fore'ma haza vahe'mo'za pristia maniza neazageno, ha' vahe'mo'za eme zamahe'za zamavare'za kina ome huzamante'naze.
31 Ja he panivat keskellensä Miikan kuvan, jonka hän tehnyt oli, niinkauvan kuin Jumalan huone oli Silossa.
Hagi Anumzamofo seli mono nomo'ma Sailoma me'nea knafina, Dani naga'mo'za Maika'ma tro hunte'nea kaza osu havi anumzante monora hunte'naze.

< Tuomarien 18 >