Tuomarien 17
1 Ja yksi mies oli Ephraimin vuorelta, nimeltä Miika.
Sie pacl ah oasr sie mwet pangpang Micah su muta fineol uh in acn Ephraim.
2 Hän sanoi äidillensä: ne tuhannen ja sata hopiapenninkiä, jotka sinulta otettiin, joiden tähden sinä kirosit ja puhuit minun korvaini kuullen: katso, ne ovat minun tykönäni, minä ne otin. Silloin sanoi hänen äitinsä: siunattu olet sinä, minun poikani, Herralle.
El fahk nu sin nina kial, “Ke mwet se pisrala sie tausin siofok ipin silver yurum ac, nga sifacna lohng ke kom tuh fahk kas in selnga lain mwet sac. Liye, pa inge mani sac. Nga pa srukak.” Na nina kial ah fahk, “Wen nutik, LEUM GOD Elan akinsewowoye kom.”
3 Niin antoi hän äidillensä ne tuhannen ja sata hopiapenninkiä jälleen. Ja hänen äitinsä sanoi: minä pyhitin kokonansa sen rahan Herralle minun kädestäni poikani edestä, tehdä kaivettua ja valettua kuvaa; ja nyt annan minä sinulle sen jällensä.
Na ke Micah el akola in folokunla mani sac nu sin nina kial ah, na nina sac fahk, “Inge nga sifacna kisakin silver inge nu sin LEUM GOD, tuh kas in selnga nga tuh fahk ah in tia putati nu fin wen nutik. Silver inge fah nokomla sie ma sruloala orek ke sak.”
4 Mutta hän antoi sen rahan äidillensä jälleen. Ja hänen äitinsä otti kaksisataa hopiapenninkiä ja antoi ne hopiasepälle; hän teki kaivetun ja valetun kuvan, joka sitte oli Miikan huoneessa.
Na wen sac el folokonang ipin silver inge nu sin nina kial ah, ac nina sac eisla luofoko ipin silver ac sang nu sin sie mwet etu orekma ke silver, su taflela sie ma sruloala ke sie sak, ac sang silver in nokomla nufon, na utukla ma se inge nu in lohm sel Micah.
5 Ja Miikalla oli Jumalan huone, ja hän teki päällisvaatteen ja epäjumalan kuvat, ja täytti yhden poikansa kädet, ja hän oli hänen pappinsa.
Oasr nien alu se lal Micah sifacna. El tuh orala kutu ma sruloala, oayapa sie nuknuk lun mwet tol pangpang ephod, na el sulela sie sin mukul natul ah in mwet tol lal.
6 Silloin ei ollut kuningasta Israelissa, ja itsekukin teki niinkuin heille näkyi hyväksi.
In pacl se inge wangin tokosra lun mwet Israel. Kais sie mwet sifacna oru ma el nunku mu suwohs ye mutal sifacna.
7 Mutta nuorukainen oli Juudan Betlehemistä, Juudan sukukunnasta, ja se oli Leviläinen, joka oli siellä muukalaisena.
In pacl sac pacna oasr sie mwet fusr ke sruf lal Levi su muta Bethlehem in acn Judah.
8 Hän meni Betlehemistä Juudan kaupungista vaeltamaan, kuhunka hän joutuis. Ja kuin hän tuli Ephraimin vuorelle Miikan huoneesen, vaeltaen,
El som liki acn Bethlehem in suk sie pac acn elan muta we, na el tuku ac sun lohm sel Micah su oan infulan eol uh in acn Ephraim.
9 Kysyi Miika häneltä: kustas tulet? Leviläinen vastasi: minä olen Leviläinen Betlehemistä Juudan maalta, ja vaellan, kuhunka minä parhain taidan.
Micah el siyuk sel, “Kom tuku ya me?” Na el topuk ac fahk, “Nga sie mwet Levi ac nga tuku liki Bethlehem in acn Judah. Nga suk sie acn tuh ngan muta we.”
10 Miika sanoi hänelle: olen minun tykönäni. Sinun pitää oleman minun isäni ja pappini, ja minä annan sinulle vuosi vuodelta kymmenen hopiapenninkiä ja määrätyt vaatteet ja elatukses; ja Leviläinen meni hänen kanssansa.
Na Micah el fahk nu sel, “Fahsru muta yuruk. Nga lungse kom in oana sie papa nu sik ac mwet tol luk, ac nga fah moli nu sum ke ipin silver singoul ke yac se, oayapa sot nuknuk lom ac kite kom.”
11 Ja Leviläinen rupesi olemaan sen miehen tykönä, ja hän piti sen nuorukaisen niinkuin yhden pojistansa.
Mwet fusr Levi sac el insese in muta yorol, ac Micah el oral oana in ma natul.
12 Ja Miika täytti Leviläisen käden, että hän oli hänen pappinsa, ja hän asui Miikan huoneessa.
Micah el sang tuh elan orekma in mwet tol nu sel, ac el muta in lohm sel Micah.
13 Ja Miika sanoi: nyt minä tiedän Herran minulle hyvää tekevän, että minulla on Leviläinen pappina.
Ac Micah el fahk, “Inge nga etu lah LEUM GOD El ac akinsewowoyeyu mweyen mwet Levi se pa mwet tol luk uh.”
