Tuomarien 16
1 Ja Simson meni Gasaan, ja hän näki siellä porton, ja meni hänen tykönsä.
Then went Samson to Gazzah, and saw there a harlot, and went in unto her.
2 Ja sanottiin Gasalaisille, että Simson oli sinne tullut; niin he kohta piirittivät hänen ja väijyivät häntä koko yön kaupungin portissa, ja olivat hiljaksensa kaiken yötä, ja sanoivat: aamulla päivän tullessa me tapamme hänen.
And it was told to the Gazzites, saying, Samson is come hither: and they compassed him in, and lay in wait for him all the night in the gate of the city, and held themselves quiet all the night, saying, By the time it is light in the morning will we kill him.
3 Vaan Simson makasi puoliyöhön asti, ja nousi puoliyöstä, ja tarttui kaupungin portin oviin ja molempiin pihtipieliin, ja nosti ne telkein kanssa, pani olallensa ja kantoi mäen kukkulalle, joka on Hebronin edessä.
And Samson lay till midnight; but he arose at midnight, and took hold of the doors of the city-gate, and the two door-posts, and tore them away with the bolt, and put them upon his shoulders, and carried them up to the top of the mount that is before Hebron.
4 Sitte rupesi hän jälleen rakastamaan yhtä vaimoa Sorekin ojan tykönä, jonka nimi oli Delila.
And it came to pass after this, that he loved a woman in the valley of Shorek, whose name was Delilah.
5 Ja hänen tykönsä tulivat Philistealaisten päämiehet, jotka sanoivat hänelle: viettele häntä sanoilla, että saisit tietää, missä hänen suuri väkevyytensä on, ja kuinka me hänen voittaisimme, että me saisimme hänen sitoa ja vaivata: ja me jokainen annamme sinulle tuhannen ja sata hopiapenninkiä.
And the lords of the Philistines came up unto her, and said unto her, Persuade him, and see wherein his great strength lieth, and by what means we may prevail over him, that we may bind him to subdue him: and we will give thee every one of us eleven hundred pieces of silver.
6 Delila sanoi Simsonille: sanos minulle, missä sinun suuri väkevyytes on, ja millä sinä sidottaisiin ja vaivattaisiin.
And Delilah said to Samson, Tell me, I pray thee, wherein thy great strength lieth, and wherewith thou canst be bound to subdue thee.
7 Simson sanoi hänelle: jos joku sitoo minun seitsemällä viheriäisellä köydellä, jotka ei vielä ole kuivuneet, niin minä tulen heikoksi ja olen niinkuin muutkin ihmiset.
And Samson said unto her, If they bind me with seven moist cords which have not yet been dried, then shall I become weak, and be like any other of mankind.
8 Silloin veivät Philistealaisten päämiehet hänelle seitsemän viheriäistä köyttä, jotka ei vielä olleet kuivuneet; ja hän sitoi hänen niillä.
And the lords of the Philistines brought up to her seven moist cords which had not yet been dried, and she bound him with them.
9 Ja he vartioitsivat häntä salaisesti kammiossa, ja hän sanoi hänelle: Philistealaiset sinun päälles, Simson! niin hän katkaisi köydet, niinkuin rohtiminen lanka katkaistaan, joka liekissä poltettu on. Ja ei saatu tietää, missä hänen väkevyytensä oli.
And she had men lying in wait, sitting near her in the chamber. And she said unto him, The Philistines are upon thee, Samson. And he tore the cords, as a thread of tow is torn when it toucheth the fire; and his strength was not perceived.
10 Taas sanoi Delila Simsonille: katso, sinä viettelit minua ja väärin puhuit minun edessäni: sano siis nyt minulle, millä sinä sidottaisiin.
And Delilah said unto Samson, Behold, thou hast deceived me, and told me lies; now do tell me, I pray thee, wherewith thou canst be bound.
11 Ja hän sanoi hänelle: jos minä sidottaisiin uusilla nuorilla, joilla ei vielä ole mitään tehty, niin minä tulisin heikoksi niinkuin muutkin ihmiset.
And he said unto her, If they bind me fast with new ropes that have never been used in work, then shall I become weak, and be like any other of mankind.
12 Niin Delila otti uudet nuorat ja sitoi hänen niillä, sanoen hänelle: Philistealaiset sinun päälles, Simson! Ja he vartioitsivat häntä salaisesti kammiossa; ja hän katkaisi ne käsivarsistansa niinkuin langan.
And Delilah took new ropes, and bound him therewith, and said unto him, The Philistines are upon thee, Samson. And the liers in wait were sitting in the chamber. But he tore them from off his arms like a thread.
13 Taas Delila sanoi Simsonille: sinä viettelit vielä nyt minua ja väärin puhuit minun edessäni: ilmoita minulle, millä sinä sidottaisiin. Hän vastasi häntä: jos sinä palmikoitset seitsemän suortua hiuksia minun päästäni yhteen päärihmaan.
And Delilah said unto Samson, Hitherto thou hast deceived me, and told me lies; do tell me wherewith thou canst be bound. And he said unto her, If thou weavest the seven locks of my head with the web.
14 Ja kuin hän oli kiinnittänyt ne naulaan, sanoi hän hänelle: Philistealaiset sinun päälles, Simson! Niin hän heräsi unestansa ja veti ulos palmikkonauhan ja päärihman.
And she fastened it with the pin, and said unto him, The Philistines are upon thee, Samson. And he awakened out of his sleep, and tore away the pin of the loom, with the web.
15 Hän sanoi hänelle jällensä: kuinka sinä sanot rakastavas minua, koska sinun sydämes ei ole minun kanssani? Kolmasti sinä jo vääristelit minun edessäni ja et ilmoittanut minulle, missä sinun suuri väkevyytes on.
And she said unto him, How canst thou say, I love thee, when thy heart is not with me? these three times hast thou deceived me, and hast not told me wherein thy great strength lieth.
16 Kuin hän päivä päivältä vaati häntä sanoillansa ja vaivasi häntä, että hänen sielunsa väsyi kuolemaan asti,
And it came to pass, when she worried him daily with her words, and urged him, that his soul became impatient to die;
17 Ilmoitti hän hänelle kaiken sydämensä, sanoen hänelle: minun päähäni ei ole ikänä partaveitsi tullut, sillä minä olen Jumalan natsir hamasta äitini kohdusta. Jos hiukset ajellaan minun päästäni, niin minun väkevyyteni menee minusta pois, ja tulen heikoksi niinkuin kaikki muutkin ihmiset.
And he told her all his heart, and said unto her, A razor hath not passed over my head; for a Nazarite of God have I been from my mother's womb; if I were shaved, my strength would depart from me, and I should become weak, and be like all other men.
18 Ja Delila näki, että hän ilmoitti hänelle kaiken sydämensä, lähetti ja kutsui Philistealaisten päämiehet, sanoen: tulkaat vielä erä, sillä hän ilmoitti minulle kaiken sydämensä. Ja Philistealaisten päämiehet tulivat hänen tykönsä ja toivat rahan käsissänsä.
And when Delilah saw that he had told her all his heart, she sent and called for the lords of the Philistines, saying, Come up this once; for he hath told me all his heart. Then came the lords of the Philistines up unto her, and brought the money in their hand.
19 Niin hän antoi hänen maata polveinsa päällä, kutsui yhden, joka ajeli seitsemän hiussuortua hänen päästänsä, ja rupesi häntä vaatimaan, ja hänen väkensä meni hänestä pois.
And she made him sleep upon her knees; and she called a man, and caused him to shave off the seven locks of his head; and she began to subdue him, and his strength departed from him.
20 Ja hän sanoi: Philistealaiset sinun päälles, Simson! Kuin hän unestansa heräsi, ajatteli hän itseksensä: minä menen ulos niinkuin usein ennenkin ja kirvotan itseni; ja ei hän tietänyt Herran menneen hänen tyköänsä pois.
And she said, The Philistines are upon thee, Samson. And he awoke out of his sleep, and thought, I will go out as at other times before, and shake myself free. But he knew not that the Lord had departed from him.
21 Vaan Philistealaiset ottivat hänen kiinni, ja puhkasivat hänen silmänsä, ja veivät hänen alas Gasaan, ja sitoivat hänen kaksilla vaskikahleilla, jauhamaan vankihuoneessa.
And the Philistines seized him, and put out his eyes, and brought him down to Gazzah, and bound him with fetters of copper; and he had to grind in the prison-house.
22 Ja hänen hiuksensa rupesivat taas kasvamaan, sittekuin hän paljaaksi ajettiin.
But the hair of his head began to grow again after it was shaved off.
23 Ja Philistealaisten päämiehet kokoontuivat suurta uhria tekemään jumalallensa Dagonille ja iloitsemaan, ja sanoivat: meidän jumalamme on antanut meille vihollisemme Simsonin käsiimme.
And the lords of the Philistines gathered themselves together to offer a great sacrifice unto Dagon their god, and to rejoice; and they said, Our god hath delivered into our hand Samson our enemy.
24 Ja kuin kansa näki hänen, kiittivät he jumalaansa, sanoen: meidän jumalamme on antanut meille vihollisemme käsiimme, joka meidän maakuntamme hävitti ja sangen monta meistä tappoi.
And when the people saw him, they praised their god; for they said, Our god hath delivered into our hand our enemy, and the destroyer of our country, and him who hath slain so many of us.
25 Kuin he juuri sydämestänsä iloitsivat, sanoivat he: kutsukaat Simson soittamaan meidän eteemme. Ja he kutsuivat Simsonin vankihuoneesta, ja hän soitti heidän edessänsä, ja he asettivat hänen pilarien välille.
And it came to pass, when their heart was merry, that they said, Call for Samson, that he may make sport for us. And they called for Samson out of the prison-house; and he made sport before them; and they placed him between the pillars.
26 Mutta Simson puhui palveliallensa, joka häntä kädestä talutti: anna minun tarttua pilareihin, joiden päälle huone on vahvistettu, nojatakseni niihin.
And Samson said unto the lad that held him by the hand, Suffer me [to go] and let me feel the pillars whereupon the house is supported, that I may lean upon them.
27 Ja huone oli täynnä miehiä ja vaimoja, ja Philistealaisten päämiehet olivat kaikki siinä; ja oli myös katon päällä liki kolmetuhatta miestä ja vaimoa, jotka katselivat Simsonin soittamista.
Now the house was full of men and women; and there were all the lords of the Philistines; and upon the roof were about three thousand men and women, that looked on while Samson made sport.
28 Mutta Simson huusi Herran tykö, sanoen: Herra, Herra, muista minua, ja vahvista minua Jumala ainoasti tällä haavalla, että minä kahden minun silmäni tähden kostaisin yhden kerran Philistealaisille.
And Samson called unto the Lord, and said, O Lord Eternal, remember me, I pray thee, and do thou strengthen me only this once, O God, that I may be avenged for one of my two eyes on the Philistines.
29 Ja Simson tarttui kahteen keskimäiseen pilariin, joiden päälle huone oli vahvistettu, ja nojasi niiden päälle, otti yhden oikiaan ja toisen vasempaan käteensä.
And Samson threw his arms around the two middle pillars upon which the house was supported, and he leaned on them, [on] one with his right hand, and [on] the other with his left.
30 Ja Simson sanoi: minun sieluni kuolkoon Philistealaisten kanssa. Ja hän nojasi vahvasti niiden päälle; ja huone kaatui päämiesten ja kaiken kansan päälle joka siinä oli, että ne, jotka hän tappoi kuollessansa, olivat usiammat kuin ne, jotka hän eläissänsä tappoi.
And Samson said, Let me die with the Philistines. And he bent [them] with might, and the house fell upon the lords, and upon all the people that were therein. So the dead whom he slew at his death were more than those whom he had slain in his life.
31 Niin tulivat hänen veljensä alas ja kaikki hänen isänsä huone, ottivat hänen ja menivät ylös, ja hautasivat hänen Zoran ja Estaolin välille isänsä Manoakin hautaan. Ja hän tuomitsi Israelia kaksikymmentä ajastaikaa.
Then came down his brothers and all the house of his father, and they took him up, and carried him up, and buried him between Zor'ah and Eshtaol, in the burying-place of Manoach his father. And he had judged Israel twenty years.
