Tuomarien 1
1 Ja tapahtui Josuan kuoleman jälkeen, että Israelin lapset kysyivät Herralta, sanoen: kuka meistä ensisti menee sotaan ylös Kanaanealaisia vastaan?
And it came to pass after the death of Joshua, that the sons of Israel asked of Jehovah, saying, Who shall go up for us first against the Canaanites, to fight against them?
2 Ja Herra sanoi: Juudan pitää menemän: katso, minä annoin maan hänen käsiinsä.
And Jehovah said, Judah shall go up. Behold, I have delivered the land into his hand.
3 Niin sanoi Juuda veljellensä Simeonille: käy minun kanssani minun arpaani, sotimaan Kanaanealaisia vastaan, niin minä myös menen sinun arpaas sinun kanssas; ja Simeon meni hänen kanssansa.
And Judah said to Simeon his brother, Come up with me into my lot, that we may fight against the Canaanites, and I likewise will go with thee into thy lot. So Simeon went with him.
4 Kuin Juuda meni sinne ylös, antoi Herra hänelle Kanaanealaiset ja Pheresiläiset heidän käsiinsä; ja he löivät Besekissä kymmenentuhatta miestä.
And Judah went up, and Jehovah delivered the Canaanites and the Perizzites into their hand, and they smote of them in Bezek ten thousand men.
5 Ja he löysivät AdoniBesekin Besekistä, ja sotivat heitä vastaan ja löivät Kanaanealaiset ja Pheresiläiset.
And they found Adoni-bezek in Bezek, and they fought against him, and they smote the Canaanites and the Perizzites.
6 Mutta AdoniBesek pakeni, ja he ajoivat häntä takaa, saivat hänen kiinni ja leikkasivat häneltä peukalot käsistä ja isot varpaat jaloista.
But Adoni-bezek fled, and they pursued after him, and caught him, and cut off his thumbs and his great toes.
7 Niin sanoi AdoniBesek: seitsemänkymmentä kuningasta, leikatuilla peukaloilla heidän käsistänsä ja jaloistansa, hakivat minun pöytäni alla; niinkuin minä tein, niin on Jumala minulle maksanut. Ja he veivät hänen Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli.
And Adoni-bezek said, Seventy kings, having their thumbs and their great toes cut off, gathered scraps under my table. As I have done, so God has requited me. And they brought him to Jerusalem, and he died there.
8 Mutta Juudan lapset sotivat Jerusalemia vastaan, ja voittivat sen, ja löivät sen miekan terällä, ja polttivat kaupungin.
And the sons of Judah fought against Jerusalem, and took it, and smote it with the edge of the sword, and set the city on fire.
9 Sitte matkustivat Juudan lapset alas sotimaan Kanaanealaisia vastaan, jotka vuorella asuivat etelään päin laaksoissa.
And afterward the sons of Judah went down to fight against the Canaanites who dwelt in the hill-country, and in the South, and in the lowland.
10 Meni myös Juuda Kanaanealaisia vastaan, jotka Hebronissa asuivat (mutta Hebron kutsuttiin muinen KirjatArba), ja löivät Sesain, Ahimanin ja Talmain;
And Judah went against the Canaanites who dwelt in Hebron (now the name of Hebron was formerly Kiriath-arba), and they smote Sheshai, and Ahiman, and Talmai.
11 Ja meni sieltä Debirin asuvia vastaan (mutta Debir kutsuttiin muinen KirjatSepher).
And from there he went against the inhabitants of Debir. (Now the name of Debir was formerly Kiriath-sepher.)
12 Ja Kaleb sanoi: joka KirjatSepherin lyö ja sen voittaa, hänelle annan minä tyttäreni Aksan emännäksi.
And Caleb said, He who smites Kiriath-sepher, and takes it, I will give to him Achsah my daughter to wife.
13 Niin voitti sen Otniel Kenaksen, Kalebin nuoremman veljen poika, ja hän antoi tyttärensä Aksan hänelle emännäksi.
And Othniel the son of Kenaz, Caleb's younger brother, took it, and he gave him Achsah his daughter to wife.
14 Ja tapahtui, kuin Aksa tuli, että hän neuvoi miestänsä anomaan peltoa isältä; ja hän astui aasinsa päältä alas, niin sanoi Kaleb hänelle: mikä sinun on?
And it came to pass, when she came to him, that she moved him to ask of her father a field. And she alighted from off her donkey, and Caleb said to her, What would thou?
15 Hän sanoi hänelle: anna minulle siunaus; sillä sinä annoit minulle kuivan maan, anna myös minulle vesinen maa. Niin antoi Kaleb hänelle vesiset maat ylhäältä ja alhaalta.
And she said to him, Give me a blessing, since thou have set me in the land of the South, give me also springs of water. And Caleb gave her the upper springs and the nether springs.
16 Ja Moseksen apen Keniläisen lapset menivät Palmukaupungista Juudan lasten kanssa Juudan korpeen, etelään päin Aradia; ja he menivät ja asuivat kansan seassa.
And the sons of the Kenite, Moses' brother-in-law, went up out of the city of palm trees with the sons of Judah into the wilderness of Judah, which is in the south of Arad, and they went and dwelt with the people.
17 Ja Juuda meni veljensä Simeonin kanssa, ja he löivät Kanaanealaiset jotka Sephatissa asuivat, ja hävittivät sen, ja kutsuivat kaupungin Horma.
And Judah went with Simeon his brother, and they smote the Canaanites that inhabited Zephath, and utterly destroyed it. And the name of the city was called Hormah.
18 Sitälikin voitti Juuda Gasan rajoinensa, ja Askalonin rajoinensa, ja Ekronin rajoinensa.
Also Judah took Gaza with the border of it, and Ashkelon with the border of it, and Ekron with the border of it.
19 Ja Herra oli Juudan kanssa, niin että hän omisti vuoret; sillä ei hän voinut niitä ajaa ulos, jotka laaksoissa asuivat, sillä heillä oli rautaiset vaunut.
And Jehovah was with Judah, and drove out those of the hill-country. But they could not drive out the inhabitants of the valley because they had chariots of iron.
20 Ja he antoivat Kalebille Hebronin, niinkuin Moses sanonut oli, ja hän ajoi siitä ulos kolme Enakin poikaa.
And they gave Hebron to Caleb, as Moses had spoken, and he drove out the three sons of Anak from there.
21 Mutta BenJaminin lapset ei ajaneet Jebusilaisia pois, jotka asuivat Jerusalemissa; ja Jebusilaiset asuivat BenJaminin lasten tykönä Jerusalemissa tähän päivään asti.
And the sons of Benjamin did not drive out the Jebusites who inhabited Jerusalem, but the Jebusites dwell with the sons of Benjamin in Jerusalem to this day.
22 Meni myös Josephin huone ylös BetEliin, ja Herra oli heidän kanssansa.
And the house of Joseph, they also went up against Bethel, and Jehovah was with them.
23 Ja Josephin huone vakosi BetEliä (joka muinen kutsuttiin Luts).
And the house of Joseph sent to spy out Bethel. (Now the name of the city was formerly Luz.)
24 Ja vartiat saivat nähdä miehen käyvän kaupungista, ja sanoivat hänelle: osoita meille, kusta kaupungin sisälle mennään, niin me teemme laupiuden sinun kanssas.
And the spies saw a man come forth out of the city, and they said to him, Show us, we pray thee, the entrance into the city, and we will deal kindly with thee.
25 Ja hän osoitti heille kaupungin sisällekäytävän, ja he löivät kaupungin miekan terällä; mutta sen miehen ja kaiken hänen sukunsa laskivat he menemään.
And he showed them the entrance into the city. And they smote the city with the edge of the sword, but they let the man go and all his family.
26 Niin meni se mies Hetiläisten maakuntaan ja rakensi kaupungin, ja kutsui hänen Luts, joka tähän päivään asti niin kutsutaan.
And the man went into the land of the Hittites, and built a city, and called the name of it Luz, which is the name of it to this day.
27 Ja ei Manasse ajanut ulos Betseania tyttärinensä, eikä myös Taanakia tyttärinensä, eikä Dorin asuvaisia tyttärinensä, eikä Jibleamin asuvia tyttärinensä, eikä Megiddon asuvia tyttärinensä. Ja Kanaanealaiset rupesivat asumaan siinä maassa.
And Manasseh did not drive out those of Beth-shean and its towns, nor of Taanach and its towns, nor the inhabitants of Dor and its towns, nor the inhabitants of Ibleam and its towns, nor the inhabitants of Megiddo and its towns, but the Canaanites would dwell in that land.
28 Ja kuin Israel voimalliseksi tuli, teki hän Kanaanealaiset verolliseksi ja ei ajanut heitä ollenkaan ulos.
And it came to pass, when Israel grew strong, that they put the Canaanites to task work, and did not utterly drive them out.
29 Eikä myös Ephraim ajanut ulos Kanaanealaisia, jotka asuivat Gatserissa; mutta Kanaanealaiset asuivat heidän seassansa Gatserissa.
And Ephraim did not drive out the Canaanites who dwelt in Gezer, but the Canaanites dwelt in Gezer among them.
30 Eikä myös Zebulon ajanut Kitronin ja Nahalolin asuvaisia ulos; vaan Kanaanealaiset asuivat heidän keskellänsä ja olivat verolliset.
Zebulun did not drive out the inhabitants of Kitron, nor the inhabitants of Nahalol, but the Canaanites dwelt among them, and became subject to task work.
31 Eikä myös Asser ajanut niitä ulos, jotka asuivat Akkossa, eikä niitä, jotka asuivat Zidonissa, Akelabissa, Aksibissa, Helbassa, Aphikissa ja Rehobissa.
Asher did not drive out the inhabitants of Acco, nor the inhabitants of Sidon, nor of Ahlab, nor of Achzib, nor of Helbah, nor of Aphik, nor of Rehob,
32 Mutta Asserilaiset asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka siinä maassa asuivat: ettei he niitä ajaneet ulos.
but the Asherites dwelt among the Canaanites, the inhabitants of the land, for they did not drive them out.
33 Eikä myös Naphtali ajanut niitä ulos, jotka asuivat BetSemessä ja BetAnatissa, mutta asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka maan asuvaiset olivat; mutta ne, jotka BetSemessä ja BetAnatissa olivat, tulivat heille verollisiksi.
Naphtali did not drive out the inhabitants of Beth-shemesh, nor the inhabitants of Beth-anath, but he dwelt among the Canaanites, the inhabitants of the land. Nevertheless the inhabitants of Beth-shemesh and of Beth-anath became subject to task work.
34 Ja Amorilaiset ahdistivat Danin lapsia vuorilla eikä sallineet heitä tulemaan laaksoon.
And the Amorites forced the sons of Dan into the hill-country, for they would not allow them to come down to the valley,
35 Mutta Amorilaiset rupesivat asumaan vuorilla, Hereessä, Ajalonissa ja Saalbimissa; niin tuli Josephin käsi heille raskaaksi, ja he tulivat verollisiksi.
but the Amorites would dwell in mount Heres, in Aijalon, and in Shaalbim. Yet the hand of the house of Joseph prevailed, so that they became subject to task work.
36 Ja Amorilaisten rajat olivat siitä, kuin käydään ylös Akrabimiin, kalliosta ja ylhäältä.
And the border of the Amorites was from the ascent of Akrabbim, from the rock, and upward.
