Joosuan 9
1 Ja kuin kaikki kuninkaat sen kuulivat, jotka sillä puolella Jordania olivat vuorilla ja laaksoissa ja kaikissa ison meren satamissa, Libanonin vuoren kohdalla: Hetiläiset, ja Amorilaiset, Kanaanilaiset, Pheresiläiset, Heviläiset ja Jebusilaiset,
It happened, when all the kings who were beyond the Jordan, in the hill country, and in the lowland, and on all the shore of the Great Sea in front of Lebanon, the Hethite, the Amorite, the Canaanite, the Perizzite, the Hivite, and the Jebusite, heard of it
2 Kokoontuivat he yhteet, sotimaan Josuaa ja Israelia vastaan yksimielisesti.
that they gathered themselves together to fight with Joshua and with Israel, with one accord.
3 Kuin Gibeonin asuvaiset kuulivat, mitä Josua teki Jeriholle ja Aille,
But when the inhabitants of Gibeon heard what Joshua had done to Jericho and to Ai,
4 Niin ajattelivat he petoksen, menivät ja teeskelivät itsensä sanansaatajiksi, ja ottivat vanhat säkit aaseinsa päälle, ja vanhat kuluneet ja ravistuneet viinaleilit,
they also resorted to a ruse, and went and made as if they had been ambassadors, and took old sacks on their donkeys, and wineskins, old and torn and bound up,
5 Ja vanhat paikatut kengät jalkoihinsa ja vanhat ja rikkinäiset vaatteet yllensä, ja kaikki leivät, jotka he ottivat myötänsä, olivat kovat ja homehtuneet;
and old and patched shoes on their feet, and wore old garments. All the bread of their provision was dry and moldy.
6 Ja menivät leiriin Josuan tykö Gilgaliin ja sanoivat hänelle ja kaikelle Israelille: me olemme kaukaiselta maalta tulleet, tehkäät nyt liitto meidän kanssamme.
They went to Joshua to the camp at Gilgal, and said to him, and to the men of Israel, "We have come from a far country. Now therefore make a covenant with us."
7 Niin sanoi koko Israel Heviläisille, mitämaks sinä asut meidän seassamme, kuinka me teemme liiton sinun kanssas?
The men of Israel said to the Hivites, "What if you live among us. How could we make a covenant with you?"
8 He sanoivat Josualle: me olemme sinun palvelias. Ja Josua sanoi heille: kutka te olette ja kusta te tulette?
They said to Joshua, "We are your servants." Joshua said to them, "Who are you? Where do you come from?"
9 He sanoivat hänelle: palvelias ovat sangen kaukaiselta maalta tulleet Herran sinun Jumalas nimen tähden; sillä me olemme kuulleet hänen sanomansa ja kaikki mitä hän Egyptissä on tehnyt,
They said to him, "Your servants have come from a very far country because of the name of Jehovah your God; for we have heard of his fame, all that he did in Egypt,
10 Ja kaikki mitä hän on tehnyt kahdelle Amorilaisten kuninkaalle, jotka olivat sillä puolella Jordania: Sihonille Hesbonin kuninkaalle ja Ogille Basanin kuninkaalle, joka asui Astarotissa;
and all that he did to the two kings of the Amorites who were beyond the Jordan, to Sihon king of Heshbon and to Og king of Bashan, who was at Ashtaroth.
11 Sentähden sanoivat meille meidän vanhimmat ja kaikki meidän maan asuvaiset: ottakaat evästä myötänne, ja menkäät heitä vastaan ja sanokaat heille: me olemme teidän palvelianne, tehkäät liitto kanssamme.
Our elders and all the inhabitants of our country spoke to us, saying, 'Take provision in your hand for the journey, and go to meet them, and tell them, "We are your servants. Now make a covenant with us."'
12 Tämä leipämme, jonka me myötämme evääksi otimme kotoamme, oli vielä tuore, kuin me läksimme tulemaan teidän tykönne, mutta katso, tämä on nyt kova ja homehtunut.
This our bread we took hot for our provision out of our houses on the day we went out to go to you; but now, look, it is dry, and has become moldy.
13 Ja nämät viinaleilit me täytimme uusina, ja katso, ne ovat kuluneet, ja nämät vaatteemme ja kenkämme ovat vanhaksi tulleet, aivan pitkän matkan tähden.
These wineskins, which we filled, were new; and look, they are torn. These our garments and our shoes have become old because of the very long journey."
14 Niin ottivat päämiehet heidän eväästänsä ja ei kysyneet Heran suuta.
The men sampled their provisions, and did not ask counsel from the mouth of Jehovah.
15 Ja Josua teki rauhan heidän kanssansa ja teki liiton heidän kanssansa, että he saisivat elää; ja kansan päämiehet vannoivat heille.
Joshua made peace with them, and made a covenant with them, to let them live. The leaders of the congregation swore to them.
16 Mutta kolmen päivän jälkeen, sitte kuin he tekivät liiton heidän kanssansa, kuulivat he, että he olivat läsnä heitä ja asuivat heidän keskellänsä.
It happened at the end of three days after they had made a covenant with them, that they heard that they were their neighbors, and that they lived among them.
17 Kuin Israelin lapset matkustivat, tulivat he kolmantena päivänä heidän kaupunkeihinsa, jotka kutsutaan Gibeon, Kephira, Beerot ja KirjatJearim.
The children of Israel traveled and came to their cities on the third day. Now their cities were Gibeon, Chephirah, Beeroth, and Kiriath Jearim.
18 Ja ei Israelin lapset lyöneet heitä; sillä kansan päämiehet olivat vannoneet heille Herran Israelin Jumalan kautta. Ja kaikki kansa napisi päämiehiä vastaan.
The children of Israel did not strike them, because the leaders of the congregation had sworn to them by Jehovah, the God of Israel. And the whole congregation murmured against the leaders.
19 Niin sanoivat kaikki kansan päämiehet kaikelle joukolle: me olemme vannoneet heille Herran Israelin Jumalan kautta, ja sentähden emme heihin taida ruveta.
But all the leaders said to all the congregation, "We have sworn to them by Jehovah, the God of Israel; and now therefore we may not touch them.
20 Mutta sen me teemme heille: antakaamme heidän elää, ettei viha tulisi valan tähden meidän päällemme, jonka me heille vannoneet olemme.
This we will do to them, and let them live; lest wrath be on us, because of the oath which we swore to them."
21 Ja päämiehet sanoivat heille: antakaamme heidän elää, että he olisivat halkoin hakkaajat ja veden kantajat kaikelle kansalle, niinkuin päämiehet heille sanoneet ovat.
And the leaders said to them, "Let them live." So they became wood cutters and drawers of water for all the congregation, and all the congregation did as the leaders had spoken to them.
22 Niin Josua kutsui heitä ja puhui heille, ja sanoi: miksi te olette pettäneet meidät ja sanoneet: me asumme aivan kaukana teistä; ja kuitenkin te asutte meidän seassamme?
Joshua called for them, and he spoke to them, saying, "Why have you deceived us, saying, 'We are very far from you,' when you live among us?
23 Sentähden pitää teidän kirotut oleman, niin ettei teiltä pidä orjat puuttuman, jotka halkoja hakkaaman ja vettä kantaman pitää minun Jumalani huoneeseen.
Now therefore you are cursed, and some of you will never fail to be bondservants, both wood cutters and drawers of water for the house of my God."
24 He vastasivat Josuaa ja sanoivat: se on todella sanottu sinun palvelioilles, että Herra sinun Jumalas on käskenyt palveliansa Moseksen antaa teille kaiken tämän maan ja hävittää teidän edestänne kaikki maan asuvaiset; niin me suuresti pelkäsimme henkeämme teidän edessänne ja teimme tämän.
They answered Joshua, and said, "Because your servants were certainly told how Jehovah your God commanded his servant Moses to give you all the land, and to destroy all the inhabitants of the land from before you. Therefore we were very afraid for our lives because of you, and have done this thing.
25 Mutta katso, me olemme nyt sinun kädessäs: mikä sinulle näkyy oikiaksi eli hyväksi meille tehdäkses, se tee.
Now, look, we are in your hand. Do to us as it seems good and right to you to do."
26 Ja hän teki heille niin ja vapahti heitä Israelin lasten kädestä, ettei he lyöneet heitä kuoliaaksi.
He did so to them, and delivered them out of the hand of the children of Israel, so that they did not kill them.
27 Niin teki Josua heidät sinä päivänä halkoin hakkaajiksi ja veden kantajiksi seurakunnalle ja Herran alttarille tähän päivään asti, siihen paikkaan jonka hän valitsi.
That day Joshua made them wood cutters and drawers of water for the congregation and for the altar of Jehovah, to this day, in the place which he should choose.
