Joosuan 7
1 Mutta Israelin lapset horjahtivat kovin kirotussa kalussa; sillä Akan Karmin poika, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta, otti jotakin kirottua, niin julmistui Herran viha Israelin lasten päälle.
However, the Israelites had not been faithful regarding those things set apart for the Lord. Achan had taken some of them which made the Lord very angry with the Israelites. Achan was the son of Carmi, the son of Zabdi, the son of Zerah, of the tribe of Judah.
2 Ja Josua lähetti miehiä Jerihosta Aihin päin, joka on BetAvenin tykönä itäänpäin Betelistä, ja puhui heille, sanoen: menkäät ja vaotkaat maata; niin he menivät ja vakosivat Ain.
Joshua sent men from the camp near Jericho to the town of Ai, which is near Bethaven, east of Bethel. “Go and explore the land,” he told them. So they went and explored around Ai.
3 Sitte palasivat he jälleen Josuan tykö ja sanoivat hänelle: älä anna kaikkea kansaa sinne mennä, mutta vaivoin kaksi eli kolmetuhatta miestä menkään ja lyökään Ain, ettei kaikkea kansaa hukkaan sinne vaivattaisi; sillä he ovat harvat.
When they returned they told Joshua, “The whole army isn't needed. Two or three thousand men is enough to go and attack Ai. Don't bother sending everyone—there's only a few of them.”
4 Niin meni sinne kansasta liki kolmetuhatta miestä, ja he pakenivat Ain kaupungin miesten edestä.
So around three thousand men went to fight, but they were beaten by the men of Ai and they ran away.
5 Ja ne miehet Aista löivät heistä liki kuusineljättäkymmentä miestä, ja ajoivat heitä portista takaa Sabarimiin asti, ja löivät heitä tiellä paetessa; niin kansan sydän hämmästyi ja tuli niinkuin vesi.
The men of Ai killed about thirty-six of them, chasing the Israelites from the town gate until they were defeated, killing them on their way down. At this the Israelites became afraid, losing all their courage.
6 Ja Josua repäisi vaatteensa ja hän lankesi maahan kasvoillensa Herran arkin eteen hamaan ehtooseen asti, hän ja Israelin vanhimmat; ja he heittivät tomua päänsä päälle.
Joshua ripped his clothes and fell down with his face to the ground in front of the Ark of the Lord until the evening. The elders did likewise, and he and the elders threw dust on their heads.
7 Ja Josua sanoi: Ah Herra, Herra, miksis tämän kansan annoit olleenkaan tulla Jordanin ylitse, antaakses meitä Amorilaisten käsiin, hukuttaakses meitä? jospa me olisimme tyytyneet ja pysähtyneet sille puolelle Jordania!
Joshua cried, “Why, oh why, Lord God, did you bring us across the Jordan River only to hand us over to the Amorites for them to destroy us? We should have been satisfied to stay on the other side of the Jordan!
8 Voi minun Herrani, mitä minun pitää sanoman, että Israel selkänsä kääntää vihollistensa puoleen?
Excuse me, Lord, but what can I say now that Israel has turned tail and run away from its enemies?
9 Kuin Kanaanealaiset ja kaikki maan asuvaiset sen kuulevat, niin he piirittävät meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä; mitäs siis teet sinun suurella nimelläs?
The Canaanites and everyone living in the land will come and surround us and wipe us out so completely that even our name will be forgotten. Then what will happen to your great reputation?”
10 Niin sanoi Herra Josualle: nouse, miksi niin makaat kasvoillas?
But the Lord replied to Joshua, “Stand up! What do you think you're doing lying on your face like that?
11 Israel on syntiä tehnyt ja rikkonut minun liittoni, jonka minä käskin heille, ja ottivat kirottua, ja varastivat, ja valhettelivat, ja panivat kaluinsa sekaan.
Israel has sinned and has broken my agreement that I ordered them to keep. They have taken some of the things set apart for me; they have acted dishonestly; they have hidden the stolen items with their own belongings.
12 Ei Israelin lapset voi seisoa vihamiestensä edessä, vaan kääntävät selkänsä vihollistensa puoleen; sillä he ovat kirouksessa. En minä enää ole teidän kanssanne, jollette hukuta kirottua teidän keskeltänne.
That's why the Israelites can't stand up to their enemies. That's why they turn and run from their enemies, and have themselves become set apart for destruction. You will not be able to stand against your enemies until you have removed from among you those things set apart for destruction.
13 Nouse, ja pyhitä kansa ja sano: pyhittäkäät teitänne huomeneen saakka; sillä näin sanoo Herra Israelin Jumala: kirous on sinun keskelläs Israel, sentähden et sinä ole seisovainen vihamiestes edessä, siihenasti kuin te kirouksen siirrätte pois teidän seastanne.
Get up, and make sure the people are pure. Tell them, ‘Make yourselves pure in readiness for tomorrow, because this is what the Lord, the God of Israel, says, There are things set apart for me that are hidden among you, Israel. You will not be able to stand against your enemies until you remove all of them.
14 Ja teidän pitää varhain huomeneltain käymän edes teidän sukukuntainne jälkeen: ja jonka sukukunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes perhekuntainsa jälkeen: ja jonka perhekunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes huonettensa jälkeen: ja jonka huoneen päälle Herran arpa lankee, pitää käymän edes kukin perheenisäntä toinen toisensa jälkeen.
In the morning, you will come forward, tribe by tribe. Whichever tribe the Lord chooses will come forward clan by clan. The clan that the Lord chooses will come forward family by family. The family that the Lord chooses will come forward man by man.
15 Ja pitää tapahtuman, että joka löydetään ryhtyneeksi johonkuhun kirottuun kaluun, se pitää tulella poltettaman ja kaikki mitä hänellä on, että hän Herran liiton on rikkonut ja tehnyt hulluuden Israelissa.
The one who is caught with what was set apart for destruction will be burned by fire, along with all that is his, for he broke the Lord's agreement and committed a terrible act in Israel.’”
16 Niin nousi Josua varhain huomeneltain ja toi Israelin edes, yhden sukukunnan toisen jälkeen; ja arpa lankesi Juudan sukukunnan päälle.
Joshua got up early the next morning and called Israel forward, tribe by tribe.
17 Ja kuin hän Juudan sukukunnan toi edes, lankesi arpa Serahilaisten perhekunnalle, ja kuin hän toi Serahilaisten perhekunnan edes, yhden perheenisännän toisen jälkeen, lankesi arpa Saddille.
The tribe of Judah was chosen. The clans of Judah came forward and the Zerahites were chosen. The clan of Zerahites came forward, and the family of Zabdi was chosen.
18 Ja kuin hän toi edes hänen huoneensa miesluvun jälkeen, niin lankesi arpa Akanille, Karmin pojalle, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta.
The family of Zabdi came forward, and Achan, son of Carmi, son of Zabdi, son of Zerah, of the tribe of Judah, was chosen.
19 Ja Josua sanoi Akanille: minun poikani, anna Herralle Israelin Jumalalle kunnia ja anna hänelle ylistys, ja ilmoita minulle mitäs teit, ja älä salaa sitä minulta.
Joshua said to Achan, “My son, honor the Lord, the God of Israel, and confess. Tell me what you have done. Don't hide it from me.”
20 Silloin vastasi Akan Josualle ja sanoi: totisesti olen minä syntiä tehnyt Herraa Israelin Jumalaa vastaan: niin ja niin minä tein.
“It's true!” Achan replied. “I have sinned against the Lord, the God of Israel. This is what I did.
21 Minä näin saaliissa yhden kalliin Babelin hameen, ja kaksisataa sikliä hopiaa, ja kultaisen kielen, joka painoi viisikymmentä sikliä, joita minun mieleni teki, ja minä otin ne; ja katso, se on kaivettu maahan keskellä minun majaani ja hopia sen alla.
Among the plunder I saw a beautiful cloak from Babylonia, two hundred shekels of silver, and a bar of gold weighing fifty shekels. I really wanted them, so I took them. They're hidden in the ground inside my tent, with the silver buried deeper.”
22 Niin Josua lähetti sinne sanansaattajat, ja ne juoksivat majaan; ja katso, se oli kaivettu hänen majaansa ja hopia sen alla.
Joshua sent men who ran over to search the tent. They found what had been hidden, with the silver buried deeper.
23 Ja he ottivat ne majasta, ja veivät ne Josuan ja kaikkein Israelin lasten tykö, ja panivat ne Herran eteen.
The men took the things from the tent and brought them to Joshua and all the Israelites. There they spread them out before the Lord.
24 Niin otti Josua ja koko Israel hänen kanssansa Akanin Seran pojan, ja hopian, ja hameen, ja kultaisen kielen, hänen poikansa ja tyttärensä, hänen härkänsä, aasinsa ja lampaansa, hänen majansa ja kaikki mitä hänen omansa oli, ja veivät ne Akorin laaksoon.
Then Joshua, with all the Israelites, took Achan, the son of Zerah, the silver, the cloak, and the bar of gold, together with his sons and daughters, his cattle, his donkeys, his sheep, and his tent—everything he had—and brought them to the Valley of Achor.
25 Ja Josua sanoi: miksis meitä murheelliseksi saatit? saattakoon Herra sinun merheelliseksi tänäpäivänä. Ja koko Israel kivitti heitä kuoliaaksi, ja polttivat heidät tulella sitte kuin he olivat heidän kivittäneet.
Then Joshua said to Achan, “Why did you bring so much trouble down on us? Today the Lord will bring trouble down on you.” All the Israelites stoned Achan. Then when they had stoned the rest they burned their bodies.
26 Ja sitte tekivät he suuren kiviroukkion heidän päällensä, joka vielä on tähän päivään asti. Niin lakkasi Herran vihan julmuus. Siitä kutsutaan se paikka Akorin laaksoksi tähän päivään asti.
They set up a great pile of stones over him which remains to this day. The Lord was no longer angry. This is why the place was called the Valley of Achor ever since.
