Joosuan 5
1 Kuin kaikki Amorilaisten kuninkaat, jotka toisella puolella Jordania länteen päin asuivat, ja kaikki Kanaanealaisten kuninkaat meren tykönä kuulivat, että Herra kuivasi Jordanin vedet Israelin lasten eteen, niinkauvan kuin he kävivät sen ylitse, niin heidän sydämensä raukesi ja ei ollut heissä enään yhtään miehuutta Israelin lasten edessä.
Xundaⱪ boldiki, Iordan dǝryasining ƣǝrb tǝripidiki Amoriylarning ⱨǝmmǝ padixaⱨliri bilǝn dengizning yenidiki Ⱪanaaniylarning ⱨǝmmǝ padixaⱨliri Pǝrwǝrdigarning Israillar ɵtüp kǝtküqǝ ularning aldidin Iordan sulirini ⱪandaⱪ ⱪurutup bǝrginini angliƣanda, yürǝkliri su bolup, Israillarning sǝwǝbidin ularning roⱨi qiⱪay dǝp ⱪaldi.
2 Siihen aikaan sanoi Herra Josualle: tee sinulles kiviveitset ja ympärileikkaa taas Israelin lapset toisen kerran.
U waⱪitta Pǝrwǝrdigar Yǝxuaƣa sɵz ⱪilip: — Sǝn qaⱪmaⱪ taxliridin piqaⱪlarni yasap, Israillarni ikkinqi ⱪetim hǝtnǝ ⱪilƣin, dedi.
3 Niin teki Josua itsellensä kiviveitset ja ympärileikkasi Israelin lapset Aralotin kukkulalla.
Xuning bilǝn Yǝxua qaⱪmaⱪ taxliridin piqaⱪlarni yasap, Israillarni «Hǝtnilik dɵnglüki»dǝ hǝtnǝ ⱪildi.
4 Ja tämä on syy, jonkatähden Josua heidät siinä ympärileikkasi: kaikki se kansa joka läksi ulos Egyptistä, miehenpuoli, kaikki sotamiehet kuolivat tiellä korvessa, sitte kuin he läksivät Egyptistä.
Yǝxuaning ularni hǝtnǝ ⱪilixining sǝwǝbi xu idiki, Misirdin qiⱪⱪan jǝnggǝ yariƣudǝk ⱨǝmmǝ ǝrkǝklǝr Misirdin qiⱪⱪandin keyin qɵllükning yolida ɵlüp tügigǝnidi.
5 Sillä kaikki kansa, joka läksi ulos, oli ympärileikattu: mutta kaikki se kansa, joka korvessa syntyi matkalla, sittekuin he läksivät ulos Egyptistä, ei ollut ympärileikattu.
Qünki Misirdin qiⱪⱪan barliⱪ hǝlⱪ hǝtnǝ ⱪilinƣan bolsimu, lekin Misirdin qiⱪip qɵllükning yolida yürgǝn waⱪitta Israil arisida tuƣulƣanlarning ⱨǝmmisi hǝtnisiz ⱪalƣanidi;
6 Sillä Israelin lapset vaelsivat neljäkymmentä ajastaikaa korvessa, siihenasti että kaikki kansa sotamiehiä, jotka Egyptistä lähteneet olivat, loppuivat, jotka ei kuulleet Herran ääntä; niinkuin Herra heille vannonut oli, ettei heidän pitänyt näkemän sitä maata, jonka Herra heidän isillensä vannonut oli, antaaksensa meille maan, rieskaa ja hunajaa vuotavan.
Qünki ǝslidǝ Pǝrwǝrdigarning awaziƣa ⱪulaⱪ salmiƣan, Misirdin qiⱪⱪan hǝlⱪ iqidiki jǝnggǝ yariƣudǝk barliⱪ ǝrkǝklǝr ɵlüp tügigüqǝ Israillar ⱪiriⱪ yil qɵldǝ yürgǝnidi; Pǝrwǝrdigar ularƣa: — Silǝrni Mǝn ata-bowiliringlarƣa berixkǝ ⱪǝsǝm bilǝn wǝdǝ ⱪilƣan zeminni, yǝni süt bilǝn ⱨǝsǝl aⱪidiƣan yurtni kɵrgüqilǝr ⱪilmaymǝn, dǝp ⱪǝsǝm ⱪilƣanidi.
7 Heidän lapsensa, jotka heidän siaansa tulivat, ympärileikkasi Josua; sillä heillä oli esinahka, ja ei olleet ympärileikatut matkalla.
Lekin Pǝrwǝrdigar ularning ornini basturƣan ǝwladliri bolsa, yolda hǝtnǝ ⱪilinmiƣaqⱪa, Yǝxua ɵzi ularni hǝtnǝ ⱪildi.
8 Ja kuin kaikki kansa ympärileikattu oli, pysyivät he siallansa leirissä siihenasti että he paranivat.
Barliⱪ hǝlⱪ hǝtnǝ ⱪilinip, saⱪayƣuqilik qedirlirida, ɵz orunliridin qiⱪmay turdi.
9 Ja Herra sanoi Josualle: tänäpänä olen minä teiltä kääntänyt pois Egyptin häväistyksen; ja se paikka kutsutaan Gilgal, tähän päivään asti.
U waⱪitta Pǝrwǝrdigar Yǝxuaƣa: — Bügün Mǝn Misirning ar-nomusini üstünglardin yumilitiwǝttim, dedi. Xuning bilǝn u jayƣa «Gilgal» dǝp nam ⱪoyulup, taki bügüngiqǝ xundaⱪ atalmaⱪta.
10 Ja kuin Israelin lapset niin sioittivat itsensä Gilgalissa, pitivät he pääsiäistä neljäntenätoistakymmenentenä päivänä sinä kuukautena, ehtoona, Jerihon kedolla,
Xuning bilǝn Israillar Gilgalda qedir tikip turdi. Birinqi ayning on tɵtinqi küni ahximi Yeriho diyarining tüzlǝnglikliridǝ «ɵtüp ketix ⱨeyti»ni ɵtküzdi.
11 Ja söivät sen maan jyvistä toisena pääsiäispäivänä, happamattomia leipiä ja paistetuita tähkäpäitä, juuri sinä päivänä.
«Ɵtüp ketix ⱨeyti»ning ǝtisi ular xu yǝrning axliⱪ mǝⱨsulatliridin yedi, jümlidin xu küni petir nanlarni wǝ ⱪomaqlarni yedi.
12 Ja manna lakkasi toisena päivänä, sittekuin he syöneet olivat maan jyvistä, niin ettei Israelin lapsilla enää ollut mannaa, vaan he söivät Kanaanin maan hedelmää sinä vuonna.
Ular xu zeminning axliⱪ mǝⱨsulatliridin yegǝndin keyin, ǝtisi «manna»ning qüxüxi tohtidi. Xu waⱪittin tartip Israillarƣa ⱨeq manna bolmidi; xu yilda ular Ⱪanaan zeminining mǝⱨsulatliridin yedi.
13 Ja tapahtui kuin Josua oli lähellä Jerihoa, nosti hän silmänsä ja näki: ja katso, mies seisoi siellä hänen edessänsä, ja oli avoin miekka hänen kädessänsä; ja Josua meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: oletko sinä meidän vai vihamiestemme puolella?
Əmma Yǝxua Yerihoƣa yeⱪin kǝlgǝndǝ, bexini kɵtürüp ⱪariwidi, mana uning aldida suƣurulƣan ⱪiliqni tutup turƣan bir adǝm turatti. Yǝxua uning ⱪexiƣa berip uningdin: — Sǝn biz tǝrǝptimu, yaki düxmǝnlirimiz tǝrǝptimu? — dǝp soridi.
14 Hän sanoi: en, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies, ja olen nyt tullut; niin Josua lankesi maahan kasvoillensa ja kumarsi häntä, ja sanoi hänelle: mitä Herrani sanoo palveliallensa?
U jawab berip: — Yaⱪ, undaⱪ ǝmǝs, bǝlki Mǝn Pǝrwǝrdigarning ⱪoxunlirining Sǝrdari bolup kǝldim» — dedi. Yǝxua yǝrgǝ düm yiⱪilip sǝjdǝ ⱪilip uningƣa: — Rǝbbimning ⱪuliƣa nemǝ tapxuruⱪliri barkin? dǝp soridi.
15 Ja Herran sotajoukon päämies sanoi Josualle: riisu kengät jaloistas, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä; ja Josua teki niin.
Pǝrwǝrdigarning ⱪoxunining Sǝrdari Yǝxuaƣa: — Putungdiki kǝxingni salƣin, qünki sǝn turƣan yǝr muⱪǝddǝs jaydur, dewidi, Yǝxua xundaⱪ ⱪildi.
