Joosuan 2
1 Ja Josua Nunin poika lähetti salaisesti kaksi vakoojaa Sittimistä, sanoen: menkäät ja katselkaat maata ja Jerihoa. Niin he läksivät matkaan ja tulivat porton huoneeseen, jonka nimi oli Rahab, ja lepäsivät siellä.
Nun chapa Joshua’n Shittim’a kon in aguh’a gamvelhi dingin mini anasoldoh’in hitihin anavailhah’in ahi. Chelhonnin lang Jericho geijin agamchu gakholpeh lhonnin ati. Hitichun amani achelhonnin Rahab notinu in na agalhung lhonnin hicheachun agageh lhontan ahi.
2 Mutta se ilmoitettiin Jerihon kuninkaalle, sanoen: katso, tänä yönä tulivat tänne miehet Israelin lapsista, vakoomaan maata.
Hiche chu Jericho lengpa kom agalhut tauvin, “Ven, hiche gam kholtoh dingin Israel mi phabep tujannin ahunguve,” agatiuvin ahi.
3 Niin lähetti Jerihon kuningas Rahabin tykö, sanoen: tuo ne miehet ulos, jotka sinun tykös, sinun huoneesees tulivat, sillä he ovat tulleet vakoomaan kaikkea maata.
Hichun Jericho lengpan Rahab kommachun mi asollin hitihin agaseisah e, “Hiche gamsung velhi dinga hungho nainna hunglut hochu hinpuidoh’in” atin ahi.
4 Mutta vaimo otti molemmat miehet ja kätki heidät, ja sanoi näin: miehet tulivat minun tyköni, vaan en minä tietänyt, kusta he olivat.
Rahab chun miteni chu anasel ahinai, ahinla aman anadonbutnin, “Amani chu ahunglhonnai ahin hoiya konna hunglhonham ti keiman kahepoi.
5 Ja kuin portti pimeässä pantiin kiinni, niin ne miehet läksivät ulos; enkä minä tiedä, kuhunka he menivät. Ajakaat nopiasti heitä takaa, niin heidät saatte kiinni.
Kho ahung jinkon kelkot kikhading konchakhun apotdoh lhontai, hoilangpen ajotlhon ham keiman kahepoi, delloi leuchun naphahdiu ahi,” ati.
6 Mutta hän oli käskenyt heidän astua katon päälle ja oli peittänyt heidät pellavain varsilla, jotka hän oli hajoittanut katolle.
Ahinlah amanun amani chu indan chunglanga apuitouvin patkung lom inchunga anaphou lah’a chun asellin ahi.
7 Ja miehet ajoivat heitä takaa, Jordanin tietä hamaan luotuspaikkaan; ja portti pantiin kiinni, sitte kohta kuin he läksivät, jotka heitä ajoivat takaa.
Hiche jouchun lengpa sepaiten Jordan panmun lampi geijin aganungdel’un ahi. Anungdel ho chu apotdoh jou jouvun Jericho khopi kelkot chu akhahtauvin ahi.
8 Mutta ennen kuin miehet panivat levätä, meni hän katolle heidän tykönsä,
Gamvelhi teni jan alup masang lhon in, Rahab inchunga amani chu kihoulimpi dingin kaltouvin,
9 Ja sanoi miehille: minä tiedän, että Herra antaa teille tämän maan; sillä teidän pelkonne on langennut meidän päällemme, ja koko maan asuvaiset ovat hämmästyneet teidän kasvoinne edessä.
ajah lhonnah hitin aseije, “Pakaiyin hiche gamhi nangho napeh’u ahitai ti keiman kahei, nangho ginnan eilodim tauvin, hiche gam mitehi nangho kichatna a tijagam kahitauve.
10 Sillä me olemme kuulleet, kuinka Herra kuivasi Punaisen meren vedet teidän edestänne lähteissänne Egyptistä, ja mitä te olette tehneet nille kahdelle Amorilaisten kuninkaalle, jotka olivat tuolla puolella Jordania, Sihonille ja Ogille, jotka te tapoitte.
Ajeh chu Egypt gamma konna nahung potdoh’u chun Pakaiyin nangho dingin twikhanglen san Achansah’in, chuleh Jordan luigal langa um Amor lengteni Sihor le Og nasuhmang hellu jongchu kana jauvin ahi.
11 Kuin me sen kuulimme, niin meidän sydämemme raukesi, ja ei ole yhdelläkään rohkeutta teidän edessänne; sillä Herra teidän Jumalanne on Jumala ylhäällä taivaissa ja alhaalla maassa.
Hiche thuhi kajah jeh’un kalunguhi alhalhop jengin, nangho kimaitopi ding hi koima angapcha umtalou ahi. Ajeh chu Pakai na Pathennu hi thaneitah, chunga van le noiya lei Pathen ahi.
12 Niin vannokaat nyt minulle Herran kautta, sillä minä tein armon teidän kohtaanne, että te myös teette armon minun isäni huoneelle ja annatte minulle totuuden merkin,
Hijeh chun, keiman nangni kakithopi lhon bang’a hi nangnin jong keile kainsung mite hi kh otona nei neilhonding hinam Pakai minin kihahsellhon’in lang,
13 Että te jätätte elämään minun isäni, ja äitini, ja veljeni, ja sisareni, ja kaikki jotka heidän omansa ovat ja vapahdatte meidän sielumme kuolemasta.
Hiche Jericho khopi hi nalah tenguleh, kapa le kanu, kasopi pasalho le kasopi numeiho, kainsung mite jouseule keima neihinghoi diu hinam amelchihna khat neipelhonin ati.
14 Ja miehet sanoivat hänelle: meidän sielumme kuolkaan teidän edestänne, jolles vaan petä tätä meidän asiaamme, jollemme tee armoa ja totuutta sinua kohtaan, kuin Herra tämän maan meille antaa.
Amanin adonbut lhonnin, nangin neiseidoh lhonlou pouleh nainsungu hoidohna dingin keini hinkho hi kakitepnalhon ahiyenge. Pakaiyin hiche gamhi eipeh tenguleh kakitepna lhon dungjuija khotona kahin neidiu ahi atilhonne.
15 Ja hän laski heidät köydellä akkunasta alas; sillä hänen huoneensa oli kaupungin muurissa, ja hän asui juuri muurissa.
Hichejou chun, Rahab in jong, amanichu khaokhat nin bangkotna konchun agahkhailhan ahi. Ajeh chu Rahab inchu hiche khopi kulpi pala kingamma ahi.
16 Ja hän sanoi heille: menkäät vuorelle, ettei ne teitä kohtaisi, jotka ajavat teitä takaa, ja olkaat siellä lymyssä kolme päivää, niinkauvan että takaa-ajajat palajavat, ja menkäät sitte tietänne.
Amanun ajahlhonnah, “Molchung langa kaltou lhonnin, ajole minungdel ho chun nahin tohkha get unte, hicheachun nithum hung umlhonnin minungdel ho chu ahung kile kahsen kisel lhonnin, chujoutengleh nachenanom lhonnah chetheilhon tan,” ati.
17 Ja miehet sanoivat hänelle: vapaat me olemme tästä valastas, jolla meitä vannotit.
Apotdoh masang lhonnin, amanin amanu komma chun, “Nanghon nakiseipeh’u dungjuija hi nahung chonnuleh keiho jong kakitepnao bangahi kahintohdiu ahi atilhonne.
18 Katso, kuin maahan sisälle tulemme, niin sinun pitää ripustaman tämän punaisen köyden akkunaan, josta meidät laskit alas, ja sinun pitää kokooman tykös huoneesees isäs ja äitis ja veljes ja koko isäs huoneen.
Keihohi hiche gammahi kahung tenguleh nangin hiche khaosan hi keini neikhailhah lhonna hiche bangkotna konna hi nana khailhahding ahi. Chujouteng, nainsung mite jouse, napa, nang, nasopiho jousele nainsung mite jouse nainsunguva hi nana umdiu ahi.
19 Mutta jos joku käy huonees ovesta ulos, hänen verensä olkoon oman päänsä päällä, ja me olemme viattomat; ja joka ikänä sinun kanssas huoneessa on, hänen verensä olkoon meidän päämme päällä, jos jonkun käsi häneen sattuu.
Ijemtia napotdoh’uva lamlen dunga nana chekhah uva nathikhah uva ahileh keiho thepmo hilouding ahi. Amavang hiche insunga hi naummuva khattouvin nasuhkhah uleh hitobanga thina nato-uleh keiho mopohna hiding ahi.
20 Vaan jos sinä petät tämän meidän asiamme, niin me olemme vapaat sinun valastas, jolla meitä vannottanut olet.
Ahinlah nanghon neijoulhep uva ahivangleh hiche kihahsel nahi pannabei hiding ahi,” ati peh lhonne.
21 Hän vastasi: olkoon niinkuin te sanotte; ja päästi heidät menemään, ja he menivät pois; ja hän ripusti punaisen köyden akkunaan.
Amanun “Nasei lhonchu kapomme,” ati. Hitichun amani chu asoldoh’in, khaosan chu bangkotna chun akhaitan ahi.
22 Ja he menivät pois, ja tulivat vuorelle ja olivat siellä kolme päivää, niinkauvan että ne palasivat, jotka heitä ajoivat takaa, jotka etsivät heitä kaikilla teillä, ja ei löytäneet.
Gamvelhi tenichu thinglhang gam langah akaltou lhonnin nithum agachaam lhonnin ahi. Amani nungdel ho chun lamlen langchu muntin aga phetleng jengun ahinlah ajona’in lolhing louvin ahung kiletauvin ahi.
23 Niin ne molemmat miehet palasivat, sittekuin he olivat astuneet vuorelta alas, menivät ylitse, ja tulivat Josuan Nunin pojan tykö ja juttelivat hänelle kaikki, mitä heille tapahtunut oli.
Hichun gamvelhi tenichu thinglhang gamma kon in ahung kumsuh lhonnin Jordan vadung ahinpal galkai lhonnin Joshua kommachun thilsoh jouse chu alhut lhontan ahi.
24 Ja he sanoivat Josualle: Herra on antanut meidän käsiimme koko maan, sillä kaikki maan asuvaiset ovat hämmästyneet meidän edessämme.
Pakaiyin gamjouse hi eipetauve, ajeh chu agammite ho jouse khu eiho kichatnan atija-gam tauve atilhonne.
