Joonan 1
1 Ja Herran sana tapahtui Jonalle Amittain pojalle, sanoen:
Ita, ti sao ni Yahweh ket immay kenni Jonas nga anak a lalaki ni Amittai, kinunana,
2 Nouse ja mene suureen kaupunkiin Niniveen, ja saarnaa siinä; sillä heidän pahuutensa on tullut minun kasvoini eteen.
“Agrubbuatka ket mapanka idiay Nineve, ti dakkel a siudad ket agsaoka ti maibusor iti daytoy, gapu ta dimmanon kaniak ti kinadakesda.”
3 Mutta Jona nousi ja tahtoi paeta Tarsikseen Herran kasvoin edestä. Ja hän tuli Japhoon, ja kuin hän löysi haahden, joka tahtoi Tarsikseen mennä, antoi hän palkan, ja astui siihen menemään heidän kanssansa Tarsikseen Herran kasvoin edestä.
Ngem nagrubbuat ni Jonas a mapan idiay Tarsis tapno itarayanna ti imatang ni Yahweh. Simmalog isuna idiay Joppe ket nakasarak iti barko nga agturong idiay Tarsis. Binayadanna ngarud ti pletena ket naglugan iti barko tapno kumuyog kadakuada nga agturong idiay Tarsis, adayo iti imatang ni Yahweh.
4 Niin Herra antoi suuren tuulen tulla merelle, ja suuri ilma nousi merellä, niin että haaksi luultiin rikkaantuvan.
Ngem imbulos ni Yahweh ti napigsa nga angin iti taaw ket nagbalin daytoy a napigsa a bagyo. Nganngani marba ti barko.
5 Ja haaksimiehet pelkäsivät, ja kukin huusi jumalansa tykö, ja he heittivät kalut, jotka haahdessa olivat, mereen keviämmäksi tullaksensa. Mutta Jona oli astunut alas haahden toiselle pohjalle, ja makasi uneen nukkuneena.
Nagbuteng unay dagiti tripulante ket immawag ti tunggal lalaki iti bukodna a dios. Impurruakda dagiti karga ti barko iti taaw tapno lumag-an daytoy. Ngem adda ni Jonas iti kaunegan a kadsaaran ti barko ken agid-idda sadiay a narnekan ti turogna.
6 Niin haahdenhaltia meni hänen tykönsä, ja sanoi hänelle: miksis makaat? nouse, ja rukoile Jumalaas, että Jumala muistais meitä, ettemme hukkuisi.
Isu nga immay ti kapitan kenkuana ket kinunana, Ania ti ar-aramidem, matmaturog? Bumangonka! Awagam ti diosmo! Bareng no makitanatayo ti diosmo ket saantayo a matay.”
7 Niin he sanoivat toinen toisellensa: tulkaat, ja heittäkäämme arpaa, tietääksemme, kenenkä tähden tämä onnettomuus meillä on; ja kuin he heittivät arpaa, lankesi arpa Jonan päälle.
Kinunada iti tunggal maysa, “Umaykayo, agbibinnunottayo, tapno maammoantayo no siasino ti nakaigapuan daytoy dakes a mapaspasamak kadatayo.” Isu a nagbibinnunotda ket nabunot ti nagan ni Jonas.
8 Niin he sanoivat hänelle: ilmoita nyt meille, kenen tähden tämä onnettomuus meillä on? mikä sinun tekos on, ja kustas tulet? kusta maakunnasta eli kansasta sinä olet?
Ket kinunada kenni Jonas, “Pangaasim ta ibagam kadakami no siasino ti nakaigapuan daytoy dakes a mapaspasamak kadatayo. Ania ti trabahom ken sadino ti naggapuam? Ania ti pagiliam ken ania a puli ti nagtaudam?”
9 Hän sanoi heille: minä olen Hebrealainen, ja minä pelkään Herraa Jumalaa taivaasta, joka meren ja karkian on tehnyt.
Kinuna ni Jonas kadakuada, “Maysaak a Hebreo; ket agbutengak kenni Yahweh, ti Dios ti langit, a nangaramid iti taaw ken ti daga.”
10 Niin ne miehet pelkäsivät suuresti, ja sanoivat hänelle: miksis näin teit? Sillä ne miehet tiesivät hänen Herran edestä paenneen; sillä hän oli heille sen sanonut.
Ad-adda ngarud a nagbuteng dagiti lallaki ket kinunada kenni Jonas, “Ania daytoy nga inaramidmo?” Ta ammo dagiti lallaki nga itartarayanna ti imatang ni Yahweh, gapu ta imbagana kadakuada.
11 Niin he sanoivat hänelle: mitä meidän pitää sinulle tekemän, että meri meille tyventyis? Sillä meri kävi ja lainehti heidän ylitsensä.
Ket kinunada kenni Jonas, “Ania ti rumbeng nga aramidenmi kenka tapno agtalna ti taaw kadatayo?” Ta ad-adda a dimmawel ti taaw.
12 Hän sanoi heille: ottakaat minut ja heittäkäät mereen, niin meri teille tyvenee; sillä minä tiedän, että tämä suuri ilma tulee teidän päällenne minun tähteni.
Kinuna ni Jonas kadakuada, “Bagkatendak ket ipurruakdak iti taaw. Ket agkalmanto ti taaw kadakayo, ta ammok a gapu kaniak a mapaspasamak daytoy napigsa a bagyo.”
13 Ja miehet koettivat saada haahden kuivalle; mutta ei he voineet, sillä meri kävi väkevästi heidän ylitsensä.
Nupay kasta, naggaud ti kasta unay dagiti lallaki tapno makasublida iti daga, ngem saanda a maaramid daytoy gapu ta ad-adda a dumawdawel ti taaw a maibusor kadakuada.
14 Niin he huusivat Herran tykö ja sanoivat: voi Herra! älä anna meidän hukkua tämän miehen sielun tähden, ja älä lue meillen tätä viatointa verta! sillä sinä, Herra, teet niinkuin sinä tahdot.
Ngarud, immawagda kenni Yahweh ket kinunada, “Agpakpakaasikami kenka Yahweh, agpakpakaasikami kenka, saanmo nga ipalubos a mataykami maigapu iti biag daytoy a lalaki, ken saanmo nga ipabasol kadakami ti ipapatayna, gapu ta sika, Yahweh, inaramidmo laeng ti makaay-ayo kenka.”
15 Niin he ottivat Jonan ja heittivät mereen; ja meri asettui lainehtimasta.
Binagkatda ngarud ni Jonas ket impuruakda iti taaw, ket nagsardeng ti kinadawel ti taaw. Ket kasta unay ti buteng dagiti lallaki kenni Yahweh.
16 Ja miehet pelkäsivät Herraa suuresti, ja tekivät Herralle uhria ja lupausta.
Nangidatagda iti daton kenni Yahweh ken nagsapatada.
17 Mutta Herra toimitti suuren kalan, nielemään Jonaa. Ja Jona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä.
Ita, nangisagana ni Yahweh iti dakkel nga ikan a mangalun-on kenni Jonas ket adda ni Jonas iti tian ti ikan iti tallo nga aldaw ken tallo a rabii.
