< Johanneksen 9 >

1 Ja Jesus, käyden ohitse, näki ihmisen, joka oli sokiana syntynyt.
Jisu vbv vngkarminto, nw nyi ako bvnglin lokv nyikching nvgo kaapa toku.
2 Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, sanoen: Mestari, kuka syntiä teki, tämäkö eli hänen vanhempansa, että hänen piti sokiana syntymän?
Ninyigv lvbwlaksu vdwv ninyia tvvkato, “Tamsarnv, yvvgv rimur vkudw ninyia bvngrilokv nyikching monv? Hv atugv lokvre vmalo ninyigv anvabu gv rimur lokvre?”
3 Jesus vastasi: ei tämä syntiä tehnyt eikä hänen vanhempansa; mutta että Jumalan työt hänessä ilmoitettaisiin.
Jisu mirwkto, “Si so nyi gv rimur vmalo ninyigv anvabu gv rimur lokv ninyia nyikching moma. So nyi si nyikching pvnv v, ogulvgavbolo Pwknvyarnv gv jwkrw okv rinam a ninyi gvlokv kaatam dubv.
4 Minun tulee tehdä hänen töitänsä, joka minun lähetti, niin kauvan kuin päivä on. Yö tulee, koska ei kenkään taida työtä tehdä.
Vdwgo aluv asubv doodv ridw, ngonu ngam vngmunvgv lvgabv kudungkua riji rungdubv ridu; kanv ngv aariku vdwlo yvvka kudungkua rinyu kumare.
5 Niinkauvan kuin minä olen maailmassa, niin olen minä maailman valkeus.
Ngo vdwgo nyiamooku so dooridw, ngo nyiamooku gv loung ngv.”
6 Kuin hän tämän sanonut oli, sylki hän maahan ja teki loan syljestä ja voiteli sokian silmät loalla,
Vbv so miro kochingbv, Jisu kvdw lo tachor chorbiakto okv chorbiak kolokv eriungbv mego mvto; nw nyi hvkvgv nyiklo piaklwkto
7 Ja sanoi hänelle: mene ja pese itses lammikossa Siloam, se on niin paljo kuin: lähetetty. Niin hän meni ja pesi itsensä ja tuli näkemään.
okv minto, “Vngnyika okv noogv nyukmua sokak teka siloam gv svlv lo,” (Siloam vla minam si “vngmukunam”). Vkvlvgabv nyi angv vngtoku, ninyigv nyokmua sokak toku, okv nyiktarla kaying lakula aakur toku.
8 Niin kylän miehet ja ne, jotka hänen ennen olivat nähneet sokiana, sanoivat: eikö tämä se ole, joka istui ja kerjäsi?
Vbvrikunamv, ninyigv namrwk ajin vdwv okv ninyia kvvlo dvku koodubv kaanv vdwv, tvvka minsunyato, “So nyi si mabvre dootung tvla kookinv angv?”
9 Muutamat vastasivat: hän se on. Mutta muut sanoivat: hän on sen muotoinen; vaan hän itse sanoi: minä se olen.
Megonv minto, “Hv mabv,” vbvritola kvvbi vdwv minto, “Ma hv ma; hv ho nyi anga gvvnv go.” Vkvlvgabv nyi angv atuv minto, “Nyi angv ngo mabv.”
10 Niin he sanoivat hänelle: kuinka sinun silmäs aukenivat?
Bunu ninyia tvvkato, “No vjak oguaingbv rila kaapa nyudukunv?”
11 Vastasi hän ja sanoi: se ihminen, joka Jesukseksi kutsutaan, teki loan, ja voiteli minun silmäni, ja sanoi minulle: mene ja pese Siloamin lammikossa. Ja kuin minä menin ja pesin, niin minä sanin näköni.
Hv mirwksito, “Jisu vnam nyi angv kvdw mego naala eriungbv mego mvto, um ngoogv nyiklo piaklwkto, okv ngam Siloam lo vngla nyukmua soktoka vla minto. Vkvlvgabv ngo vngtoku, okv vdwlo ngo sokdanam gola ngo kaapa nyutoku,”
12 Niin he sanoivat hänelle: kussas hän on? Hän sanoi: en minä tiedä.
Bunu tvvkato, “Hv ogolo?” Nyi angv mirwksito, “Ngo chingkuma.”
13 Niin he veivät sen, joka ennen sokiana ollut oli, Pharisealaisten tykö.
Vbvrikunamv bunu nyikchingnv nyi anga Parisis vdwgvlo aagv jitoku.
14 Ja se oli sabbatin päivä, jona Jesus teki loan ja avasi hänen silmänsä.
Jisu gv kvdw a eriungbv mvla okv ninyigv nyikching nama mvpu kunam alu v Jius Doonualulo rito.
15 Niin kysyivät taas häneltä Pharisealaiset, kuinka hän näkönsä saanut oli. Hän sanoi heille: hän pani loan minun silmäini päälle, ja minä pesin, ja näen.
Vbvrikunamv, Parisis vdwv, nyi anga oguaingbv rila hv kaapa pvku nvdw vla tvvkato. Hv bunua mintam toku, “Nw kvdw eriung vkv ngoogv nyik so piaklwkto; ngo nyukmua sokak toku okv ngo vjak kaapa nyudukunv.”
16 Niin muutamat Pharisealaisista sanoivat: ei se ihminen ole Jumalasta, ettei hän pidä sabbatia. Muut sanoivat: kuinka taitaa joku syntinen ihminen senkaltaisia ihmeitä tehdä? Ja riita oli heillä keskenänsä.
Parisis megonv minto, “Sum rinv nyi angv si Pwknvyarnv gvlokvma, ogulvgavbolo (nw jius Doonualu gv pvbv gvbv rijima.”) Kvvbi vdwv, ogubvrijeka, minyato, “Oguaingbv nyi rimur nvngv svkvnv lamrwpanam a svbv kaatam nyuladubv?” Okv hoka bunugv apumlo akuaku subv mvngnya rinyato.
17 He sanoivat taas sokiallle: mitä sinä hänestä sanot, joka sinun silmäs avasi? Hän sanoi: hän on propheta.
Vkvlvgabv Parisis vdwv nyi anga lvkodv tvvdito, “No mindu hv noogv nyikching nama mvpupv vla—alvdo, no ninyia oguv vla mindunv?” Nyi angv mirwksito, “Hv Nyijwk go.”
18 Mutta ei Juudalaiset sitä uskoneet, että hän oli sokiana ollut ja näkemään tullut, siihenasti kuin he kutsuivat sen vanhemmat, joka näkönsä saanut oli.
Jius nyi kainv vdwv, ogubvrijeka, mvngjwng mato hv nyikching dvbv bvngnam go okv vjak kaapa nyudukunv vla, rinyung nga bunu ninyigv anvabua goklwkto
19 Ja he kysyivät heiltä, sanoen: onko tämä teidän poikanne, jonka te sanotte sokiana syntyneen? kuinka siis hän nyt näkee?
okv bunua tvvkato, “Si nonugv kuunyilo ngvre? Nonu mindu ninyia nyikching dubv bvngpvnv; vbvrikunamv, oguaingbv hv vjak kaapa nyudukunv?”
20 Hänen vanhempansa vastasivat heitä ja sanoivat: me tiedämme tämän meidän pojaksemme, ja että hän sokiana syntynyt on.
Ninyigv anvabuv mirwksito, “Ngonu chindu hv ngonugv kuunyilo ngv, okv ngo chindu ninyia nyikching dubv bvngpvnv.
21 Mutta kuika hän nyt näkee, sitä emme tiedä, ja kuka hänen silmänsä avasi, emme tiedä; hänellä on kyllä ikää, kysykäät häneltä; puhukaan itsestänsä.
Vbvritola ngonu chima hv oguaingbv vjak kaapa nyudu kunvbvri, ngonu vbvka chima yvvdw ninyigv nyikching nga mvpu pvnv. Ninyia tvvka toka; hv kaipvku, okv atuv mirwk sinyu reku!”
22 Niin sanoivat hänen vanhempansa, sillä he pelkäsivät Juudalaisia; sillä Juudalaiset olivat jo niin keskenänsä päättäneet, että jos joku hänen tunnustais Kristukseksi, sen piti synagogasta oleman suljettu ulos.
Ninyigv anvabuv svbv minto, ogulvgavbolo bunu Jius nyi kainv vdwa busuto, vbv tolwk minsuto yvvdw Jisunyi Kristo vla mvngjwng dvnvkv vnv anga Jius kumkunaam lokv naala naa reku.
23 Sentähden sanoivat hänen vanhempansa: hänellä on kyllä ikää, kysykäät häneltä.
Vkvlvgabv ninyigv anvabuv vbv minto, “Hv kaipvku; ninyia tvvka laka!”
24 Niin he kutsuivat toisen kerran sen ihmisen, joka sokiana oli ollut, ja sanoivat hänelle: anna Jumalalle kunnia! me tiedämme sen ihmisen syntiseksi.
Lvnyi nanvbv bunu nyi nyikching dubv bvngnam anga gokorto okv ninyia minto, “Pwknvyarnv gvlo milvla minto no jvjv nga milin jire vla! Ngonu chindu nam mvpunv nyi angv rimur nvgo.”
25 Hän vastasi ja sanoi: jos hän on syntinen, sitä en minä tiedä: vaan sen minä ainoasti tiedän, että minä, joka sokia olin, nyt näen.
Nyi angv mirwksito, “Ngo chima hv rimur nvgobvre vmalo rimur manv gobvre, ngo ako chinsudo: ngo nyikchingto, okv vjak ngo kaapa duku.”
26 He sanoivat taas hänelle: mitä hän sinulle teki? kuika hän sinun silmäs avasi?
“Hv ogugo nam rikunamv?” bunu tvvkato. “Hv oguaingbv nam nyikching nga mvpu kunamv?”
27 Hän vastasi: jo minä sanoin teille, ettekö te kuulleet? Miksi te taas sitä tahdotte kuulla? Tahdotteko te myös hänen opetuslapsiksensa?
“Ngo nonua mintam ropvkunv,” hv mirwkto, “okv nonu tvya magvrila. Nonu ogubv lvkodv tvvnwng dunv? Lvkonyika nonu ninyigv lvbwlaksu bv rinwng pvnv gubvre?”
28 Niin he kiroilivat häntä ja sanoivat: sinä olet hänen opetuslapsensa; mutta me olemme Moseksen opetuslapset.
Bunu ninyia beela okv minto, “No vlo nyi gv lvbwlaksu gumabv; vbvritola ngonu Moses gv lvbwlaksu vdwv.
29 Me tiedämme Jumalan Mosesta puhutelleen: mutta kusta tämä on, emme tiedä.
Ngonu chindu Pwknvyarnv Mosesnyi raarwksuto; ogubvrijeka, vlo nyi anga, ngonu chima hv ogolokv aapvnvdw!”
30 Niin ihminen vastasi ja sanoi heille: se on tosin ihmeellinen, ettette tiedä, kusta hän on, ja kuitenkin hän avasi minun silmäni.
Nyi angv mirwkto, “Hv tvvkwkaakw manam gulaka! nonu chima hv ogolokv aapvnvdw, vbvritola hv nga ngoogv nyikching nama mvpu jipvku!
31 Mutta me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on Jumalan palvelia ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.
Ngonu chindu Pwknvyarnv vdwloka rimurnv nyi ha tvvma dunv; hv tvvdu nyi yvvdw ninyia mvngdv dunv okv ninyigv minam ha rinv vdwa.
32 Ei ole maailman alusta kuultu, että joku on sen silmät avannut, joka sokiana syntynyt on. (aiōn g165)
Sichingmookua pwklinyarlin rilokv naala Vjakgobv yvvka tvvpama nyi nga bvnglin lokv nyikching nvnga kaapa dukubv mvnv. (aiōn g165)
33 Ellei hän olisi Jumalasta, niin ei hän taitaisi mitään tehdä.
So nyi si Pwknvyarnv gvlokv aama nvgoilo hv vdwloka vkvnv aba go rinyu mare.”
34 He vastasivat ja sanoivat hänelle: sinä olet päänänsä synnissä syntynyt, ja sinä opetat meitä? Ja he ajoivat hänen ulos.
Bunu mirwkto, “Nam rimurlo bvnglinla okv sotv pvkunv—okv no ngonua tamsar dubv rikwdoi?” Okv bunu ninyia Jius kumkunaam loka naalin toku.
35 Ja Jesus sai sen kuulla, että he olivat hänen ajaneet ulos, ja kuin hän löysi hänen, sanoi hän hänelle: uskotkos sinä Jumalan Pojan päälle?
Ogugo ripvkudw um vdwlo Jisu tvvpa tokudw, hv nyi anga kaapa toku okv ninyi tvkato, “No Nyia Kuunyilo nga mvngjwng dunvre?”
36 Hän vastasi ja sanoi: Herra, kuka se on, että minä hänen päällensä uskoisin?
Nyi angv mirwkto, “Tamsarnv, hv yvvdw nga minpalabv ngo ninyia mvngjwng nyula dukubv!”
37 Niin Jesus sanoi hänelle: sinä olet hänen nähnyt, ja hän on se, joka puhuu sinun kanssas.
Jisu ninyia minto, “No ninyia kaaropvkunv, okv ho nyi angv vjak nam lvkobv gaam raadung minsudo.”
38 Niin hän sanoi: Herra, minä uskon. Ja hän kumarsi ja rukoili häntä.
Nyi angv minto, “Ahtu, ngo mvngjwng dukunv!” okv hv Jisu gv haabolo guplwk toku.
39 Ja Jesus sanoi: minä tulin tuomiolle tähän maailmaan, että ne, jotka ei näe, pitää näkemän, ja ne, jotka näkevät, pitää sokiaksi tuleman.
Jisu minto, “Ngo nyiamooku so jwngkadaka tebv aapvnv, nyikching nvngv kaaparungdu kubv okv yvvdw kaapa dunv nyikching rungdu kubv.”
40 Ja muutamat Pharisealaisista, jotka hänen tykönänsä olivat, kuulivat nämät ja sanoivat hänelle: olemmeko mekin sokiat?
Parisis nyi mego hoka ninyia lvkobv rinv, ninyia vbv mindubv tvvgvrila okv ninyia tvvkato, “Jvjvbv no ngonua ka nyikching nvngv vla minta madunvre?”
41 Jesus sanoi heille: jos te sokiat olisitte, niin ei olisi teillä syntiä; mutta että te sanotte: me näemme, sentähden teidän syntinne pysyy.
Jisu mirwkto, “vbvrikunamv nonu nyikching nvgoilo, nonu rigakpanam dootvma; vbvritola nonu kaapadunv vla mimbwngla minro pvku, vbv minam si kunv nonu vjakgobv rigakpanam doodukunv.”

< Johanneksen 9 >