Johanneksen 8
1 Mutta Jesus meni Öljymäelle,
Vbvrikunamv nyichar mvnwngngv naam bv vngnya toku, vbvritola Jisu Olib Moodw bv chaatoku.
2 Ja tuli varhain huomeneltain jälleen templiin ja kaikki kansa tuli hänen tykönsä, ja hän istui ja opetti heitä.
Alu logonvgv arukamchibv nw Pwknvyarnvnaam bv vngkur toku. Nyi mvnwngngv vngkumla ninyia vngyumto, okv nw dootung tvvla bunua tamsar sarrap toku.
3 Mutta kirjanoppineet ja Pharisealaiset toivat vaimon hänen tykönsä huoruudesta otetun kiinni. Ja kuin he olivat sen hänen eteensä asettaneet,
Pvbv tamsarnv vdwv okv Parisis vdwv nyimv ako yoomur nvgo naatungla boolwk nyato, okv bunu nyimv nvnga mvnwng gv kaagialo dakmuto.
4 Sanoivat he hänelle: Mestari, tämä vaimo on läydetty itse työssä, kuin hän teki huorin.
Bunu Jisunyi minto, “Tamsarnv, so nyimv angv yoomurla rila donv nga naatung pvnv.
5 Mutta Moses on laissa meitä käskenyt, että senkaltaiset kivillä surmattaisiin. Mitäs sinä sanot?
Ngonugv Pvbv lo Moses gamkito svkvnv nyimv nga vlwngngv orkidubv. Vjak, no ogu vla mindunv?”
6 Mutta sen he sanoivat, kiusaten häntä, kantaaksensa hänen päällensä. Mutta Jesus kumarsi ja kirjoitti sormellansa maahan.
Bunugv svbv minam si Jisunyi minkup gvrila gungnying lwkdubv vla minto. Vbvritola hv dumpo bawng gvrila ninyigv lakching lokv kvdwlo akor lvkminla dooyasuto.
7 Mutta kuin he seisoivat kysymyksensä päälle, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: joka teistä on synnitön, se heittäkään ensin häntä kivellä.
Bunu hoka daktola ninyia tvula tvvka dvdvnyato, hv mvngrwpala yikula baarapla bunua minto, “Nonu gv lokv akonv yvvla rimur rima pvnv hv ninyia vlwng orcholaka.”
8 Ja hän kumarsi taas ja kirjoitti maahan.
Vbvrikunamv nw lvkodv dumpo bawng gvrila kvdw lo lvkminto.
9 Kuin he tämän kuulivat ja olivat omaltatunnoltansa voitetut, läksivät he ulos yksittäin, ruveten vanhimmista, viimeisiin asti; ja Jesus jäi yksinänsä, ja vaimo seisoi siinä.
Vdwlo bunu sum tvvtokudw, bunu abwngyachok v vngcho gvlaila akin akinbv mvnwngngv vngyu nyatoku. Jisunyi akin dookubv okv nyimv nvngaka hoka dakbwng dubv bunu vngyu nyatoku.
10 Mutta kuin Jesus ojensi itsensä, ja ei nähnyt ketään paitsi vaimoa, sanoi hän hänelle: vaimo, kussa ovat sinun päällekantajas? Onko sinua kenkään tuominnut?
Hv atubongv mvngrw laila baarapla nyimv anga tvvkato, “Ogolo bunu? Nam miakaya jinv akoka dooku mai?”
11 Hän sanoi: Herra, ei kenkään. Niin Jesus sanoi: en minä myös sinua tuomitse: mene, ja älä silleen syntiä tee.
Nw mirwksito, “Tamsarnv,” akoka dookuma. Vbvrikunamv, alvdo, Jisu minto, “Ngo ka nam miakaya madunv. Vngnyikuka, vbvritola lvkodv rimur kumabvka.”
12 Niin Jesus puhui taas heille ja sanoi: minä olen maailman valkeus: joka minua seuraa, ei hän pimeydessä vaella, mutta saa elämän valkeuden.
Jisu Parisis vdwa lvkodv mindvto. Nw minto, “Ngo nyiamooku gv loung ngv, yvvdw nga vngming gvdunv hv singnamlo loung yayabv rire okv vdwloka kanv arwnglo vngkar mare.”
13 Pharisealaiset sanoivat hänelle: sinä todistat itsestäs; ei sinun todistukses ole tosi.
Parisis vdwv ninyia minto, “Vjak no atubogv lvgabv minsudo; no ogugo mindudw anyung kaama.”
14 Jesus vastasi ja sanoi heille: vaikka minä itsestäni todistan, niin minun todistukseni on tosi; sillä minä tiedän, kusta minä tulin ja kuhunka minä menen; mutta ette tiedä, kusta minä tulin ja kuhunka minä menen.
Jisu mirwksito, “Ma, ngo atubogv lvkwng nga minsu jvka, ngo ogugo mindudw hv jvjv ngv, ogulvgavbolo ngo chinsudo ngo ogolokv aapvnvdw okv ngo ogolo vngtv tvdunvdw. Nonu chima ngo ogolokv aapvnvdw vmalo ngo ogolo vngtv tvdunvdw.
15 Te tuomitsette lihan jälkeen, en minä ketään tuomitse.
Nonu ngam nyi adwnayak lokv chingching bv jwngkadakado; ngo yvvnyika jwngkadaka mapvnv.
16 Ja vaikka minä tuomitsisin, niin minun tuomioni on tosi; sillä en minä ole yksinäni, vaan minä ja Isä, joka minun lähetti.
Vbvritola ngo vbvrinam gubv rinv guilo, ngoogv jwngkadaka namv jvjvre, ogulvgavbolo so ngo akin mwngma; ngam vngmunv Abu ka ngam lvkobv reming gvdu.
17 Ja teidän laissanne on myös kirjoitettu, että kahden ihmisen todistus on tosi.
So si nonugv Pvbv lo lvkpv vdwlo kayatayanv anyi gonv tolwk minsu bolo, bunu ogugo minpvdw hv jvjv ngv,
18 Minä olen se, joka itsestäni todistan, ja Isä, joka minun lähetti, todistaa myös minusta.
Ngo atubogv lvgabv minsudo okv ngam vngmunv Abu ka ngoogv lvgabv mindvdo.”
19 Niin he sanoivat hänelle: kussas Isäs on? Jesus vastasi: ette tunne minua ettekä minun Isääni: jos te tuntisitte minun, niin te tuntisitte myös minun Isäni.
Bunu tvvkato, “Ogolo no gv abu?” Jisu mirwksito, “Nonu ngamla ngoogv Abu nyika chima, nonu ngam chinv guilo, ngoogv Abu nyika nonu chinre.”
20 Nämät sanat puhui Jesus uhri-arkun tykönä, opettain tenplissä, ja ei häntä kenkään ottanut kiinni; sillä ei hänen aikansa ollut vielä tullut.
Jisu so mvnwngnga minto, Pwknvyarnvnaam lo karchung arwng lo morko lwkku jampa vvpvku hoka ninyigv tamsar sarnam aingbv. Okv yvvka ninyia naatung mato, ogulvgavbolo ninyigv dw ngv aatv madvto.
21 Niin Jesus sanoi taas heille: minä menen pois, ja te etsitte minua, ja teidän pitää kuoleman teidän synneissänne. Kuhunka minä menen, ette sinne taida tulla.
Jisu lvkodv bunua minto, “Ngo vngro reku: nonu ngam kaakar reku, vbvritola nonu nonugv rimurlo silwk reku. Nonu vngnyu mare ngoogv vngkulo.”
22 Niin sanoivat Juudalaiset; tappaneeko hän itsensä, sillä hän sanoo: kuhunka minä menen, ette sinne taida tulla.
Jius nyi kainv vdwv minto, “Hv mindu ninyigv vngjikolo ngonu vngnyu mare vla. Svbv minam si hv atubongv mvki sidubv mindu nvgo bri?”
23 Ja hän sanoi heille: te olette alhaalta, ja minä olen ylhäältä: te olette maailmasta, en minä ole maailmasta.
Jisu mirwkto, “Nonu so lvkwng gv Sichingmooku so gvngv, vbvritola ngo ao tolokv inv ngv. Nonu so Sichingmooku so gvngv, vbvritola ngo so Sichingmooku gvngvma.
24 Sentähden sanoin minä teille: teidän pitää kuoleman synneissänne; sillä jos ette usko, että minä se olen, niin teidän pitää kuoleman synneissänne.
Vkvlvgabv ngo nonua minpa pvkunv nonuno silwkre nonugv rimurlo. Okv nonu sireku nonugv rimurlo vdwlo nonu ‘Ngo Yvvkudw Ngo’ um nonu mvngjwng maridw.”
25 Niin he sanoivat hänelle: kuka sinä olet? Jesus sanoi heille: se kuin minä alusta puhuin teille.
Bunu tvvkato, “No yvvla?” Jisu mirwksito, “Atuk lokv ngo nonua ogugo minpvdw.
26 Minulla on paljon teistä puhumista ja tuomitsemista, vaan se on totinen, joka minun lähetti; ja mitä minä olen häneltä kuullut, niitä minä puhun maailmalle.
Ngo nonugv lvga nga minse ngv awgo doodu, awgo nonua mia sengv. Ngam vngmunv angv, ogubv rijeka jvjv ngv, okv ngo nyiamookua mintamdu ninyi gvlo tvvnam dvdv nga mwngchik.”
27 Mutta ei he ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä.
Bunu Jisunyi ninyigv Abu gv lvga nga bunua mindunv vla tvchin mato.
28 Sanoi siis Jesus heille: kuin te olette Ihmisen Pojan ylentäneet, niin te ymmärrätte, että minä se olen, ja etten minä tee itsestäni mitään, vaan niinkuin Isä on minun opettanut, niitä minä puhun.
Vkvlvgabv hv bunua minto, “Vdwlo nonu Nyia Kuunyilo nga tungcha rikudw, ho nonu chinre ‘Ngo Yvvkudw Ngo;’ vbvrikubolo nonu chireku ngo atunvgv chinampanam lokv oguguka rima, vbvritola ngo mindu Abu gv mintoka vla minam a ngo mimwngdunv.
29 Ja se, joka minun lähetti, on minun kanssani. Ei Isä jättänyt minua yksinäni, sillä minä teen aina niitä, mitkä hänelle kelvolliset ovat.
Okv yvvdw ngam vngmunv hv ngam lvkobv redunv; hv ngam akinbv kayuma, ogulvgavbolo ngo lokia ninyigv mvnglwkbv ridunv.”
30 Kuin hän näitä puhui, niin moni uskoi hänen päällensä.
Achialv nvgo Jisunyi so mvnwng sum mindubv tvvnv vdwv mvngjwng nyatoku.
31 Niin Jesus sanoi niille Juudalaisille, jotka hänen uskoivat: jos te pysytte minun puheessani, niin te totisesti minun opetuslapseni olette.
Vkvlvgabv Jisu ninyia mvngjwngnv vdwa minto, “Nonu ngoogv tamsar nama tvvnvrinv gubv ribolo, nonu jvjvbv ngoogv lvbwlaksu v;
32 Ja teidän pitää totuuden ymmärtämän, ja totuuden pitää teidät vapahtaman.
nonu jvjv nga chinreku okv jvjv ngv nonua ajarabi moriku.”
33 Niin he vastasivat häntä: me olemme Abrahamin siemen, emmekä ole koskaan kenenkään orjina olleet; kuinka siis sinä sanot: teidän pitää vapaiksi tuleman?
“Ngonu Abraham gv husi hv,” bunu mirwkto, “okv ngonu yvv gvka nyirabv rikw manv. Vbvrinamv noogv nonua ajarabi kunam gubv mvreku vla minammv oguv?”
34 Jesus vastasi heitä ja sanoi: totisesti, totisesti sanon minä teille: jokainen, joka tekee syntiä, hän on synnin orja.
Jisu bunua minto, “Ngo jvjv nga nonua minjidunv: nyichar mvnwngngv yvvdw rimur dunv hv rimur gv nyirabv ridunv.
Nyira ngv vpinlo doobwng madunv, vbvritola kuunyilo ngv doobwng nvgobv ridunv. (aiōn g165)
36 Jos siis Poika teidät vapaiksi tekee, niin te totisesti olette vapaat.
Kuunyilo ngv nonua ringlin mooku bolo, vbvrikunamv nonu jvjvrungbv ajarabi kunamv.
37 Minä tiedän, että te olette Abrahamin siemen, vaan te etsitte kuolettaaksenne minua; sillä ei minun puheellani ole teissä siaa.
Ngo chindu nonu Abraham gv husi hv. Vbvrirung gvrila nonu ngam mvki dubv rikwdo, ogulvgavbolo nonu ngoogv tamsar nama torwk simare.
38 Minä puhun, mitä minä olen isäni tykönä nähnyt, ja te teette, mitä te olette nähneet teidän isänne tykönä.
Ngo, ngoogv abu ogugo kaatam pvdw ho lvgabv mindunv, vbvritola nonu ridu nonugv abu nonua ogugo minpv pvdw.”
39 He vastasivat ja sanoivat hänelle: Abraham on meidän isämme. Jesus sanoi heille: jos te olisitte Abrahamin lapset: niin te tekisitte Abrahamin töitä.
Bunu mirwkto, “Ngonugv abuv Abraham.” Jisu mirwksito, “Nonu jvjvbv Abraham gv Kuu gubolo, nonuka hv ogugo ripvdw ho apiabv rire.
40 Mutta nyt te etsitte minua tappaaksenne, sitä ihmistä, joka totuuden on teille puhunut, jonka hän on Jumalalta kuullut: sitä ei Abraham tehnyt.
Ngoogv rinam mvnwngngv ngo ogugo Pwknvyarnv gvlokv tvvpvdw nonua jvjv nga minji dubv vla ripvnv, vjvka nonu ngam mvkidubv rikwdo. Abraham svkv aingbv rimato!
41 Te teette teidän isänne tekoja. Niin he sanoivat hänelle: emme ole äpärinä syntyneet: meillä on yksi Isä, Jumala.
Nonu nonugv abu gv rinam apiabv ridungdo.” “Pwknvyarnv mvngchik ngonugv Abu doonv ngv,” bunu mirwkto, “okv ngonu ninyigv kuunyilo jvjv ngv.”
42 Jesus sanoi heille: jos Jumala olis teidän Isänne, niin te tosin rakastaisitte minua; sillä minä läksin ja tulin Jumalasta, en minä itsestäni tullut, vaan hän lähetti minun.
Jisu bunua minto, “Jvjvbv Pwknvyarnv nonugv Abu bv rinv guilo, nonu ngam ayare, ogulvgavbolo ngo Pwknvyarnv gvlokv aanv ngv okv vjak ngo si doodu. Ngo atubogv jwkrw lokv aasuma vbvritola hv nga vngmupvnv.
43 Miksi ette ymmärrä tätä minun puhettani? Ette taida kuulla sitä minun sanaani.
Ngo ogugo mindudw nonu ogubv chima dunv? So si ogulvgavbolo nonu ngoogv doin ha tvvya nwngmado.
44 Te olette isästä perkeleestä, ja teidän isänne himoja te tahdotte tehdä. Hän on ollut murhaaja alusta, ja ei pysynyt totuudessa; sillä ei totuus ole hänessä. Kuin hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omastansa; sillä hän on valehtelia ja valheen isä.
Nonuno Uyudvbv gv kuu ngv, okv nonu abu gv mvngjimvngro kolo rinwngnv. Atuk lokv hv gwngrw gwnv okv vdwloka jvjvgv takbv aakw manv, ogulvgavbolo hoka ninyigvlo jvjv achuk guka dooma. Vdwlo nw mvridw, nw ninyigv riching bv ridunv, ogulvgavbolo nw mvkinv okv mvnv mvnwng gv abuv.
45 Mutta että minä sanon totuuden, niin ette usko minua.
Vbvritola ngo jvjv nga minjidu, vkvlvgabv nonu ngam mwngjwng madunv.
46 Kuka teistä nuhtelee minua synnin tähden? jos minä sanon teille totuuden, miksi ette usko minua?
Nonu gvlokv akonv yvvla ngam rimur nvgobv vla gungnying lwkla gaknyu jinv? Ngo jvjv nga mindu bolo, vbvrikunamv nonu ogubv ngam tvvjing madunv?
47 Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat; sentähden ette kuule, ettette Jumalasta ole.
Yvvdw Pwknvyarnv gvlokv aadunv Pwknvyarnv gv gamchar vdwa tvvdunv. Nonu, ogubvrijeka, Pwknvyarnv lokvma, okv vkvlvgabv nonuno tvya madunv.”
48 Niin vastasivat Juudalaiset ja sanoivat hänelle: emmekö me oikein sano, että sinä olet Samarialainen, ja sinulla on perkele?
Bunu Jisunyi tvvkato, “Ngonugv nam samaritan go okv no uyuvram gvnvgo vla minam v minjwk mapvnvre?”
49 Jesus vastasi: ei minulla ole perkele, vaan minä kunnioitan minun Isääni, ja te häpäisette minua.
Jisu mirwksito, “Ngoogvlo uyuvram dooma, ngo Abunyi mvngdv dunv okv nonu ngam miakaya dunv.
50 En minä etsi omaa kunniaani, yksi on, joka sitä kysyy ja tuomitsee.
Ngo atubogv lvgabv mvngdvnam makar madunv. Vbvritola hoka um makarnv ako doodu okv hv ngogvbv jwngkadakayadu.
51 Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka tätkee minun sanani, ei hänen pidä näkemän kuolemaa ijankaikkisesti. (aiōn g165)
Ngo jvjv nga nonua minjidunv: yvvdw ngoogv tamsar nama tvvdunv hv vdwloka simare.” (aiōn g165)
52 Niin Juudalaiset sanoivat hänelle: nyt me ymmärsimme, että sinulla on perkele. Abraham on kuollut ja prophetat, ja sinä sanot: joka kätkee minun sanani, ei hänen pidä maistaman kuolemaa ijankaikkisesti. (aiōn g165)
Bunu ninyia minto, “Vjak ngonu jvjvbv mvngduku no gvlo uyuvram doorungdo! Abraham siroku, okv nyijwk vdwvka siroku, vjvka no mindu yvvdw no gv tamsar nama tvvrinv hv vdwloka simare vla. (aiōn g165)
53 Oletkos sinä suurempi kuin meidän isämme Abraham, joka kuollut on? ja prophetat ovat kuolleet: miksi sinä itses teet?
Ngonugv abu Abraham siroku; no Abrahamnyi kaiyanv gubv mvngsu dunvre? Okv nyijwk vdwvka siroku. No atuv yvv vla mvngsudunv?”
54 Jesus vastasi: jos minä itsiäni kunnioitan, niin ei minun kunniani ole mitään: minun Isäni on se, joka kunnioittaa minua, jonka te teidän Jumalaksenne sanotte.
“Ngo atuv mvngdv subolo, ho mvngdv namv ogu arv doomare. Ngam mvngdvnv angv ngoogv Abu—nonugv Pwknvyarnv vla minam angv.
55 Ja ette tunne häntä, mutta minä tunnen hänen: ja jos minä sanoisin, etten minä häntä tuntisi, niin minä olisin valehtelia kuin tekin; mutta minä tunnen hänen ja kätken hänen sanansa.
Nonu vdwloka ninyia chimato, vbvritola ngo ninyia chindu. Ngo ninyia chima vla minbolo, ngo nonugv apiabv mvvki nvgobv ripvnvpv. Vbvritola ngo ninyia chirung dunv, okv ninyigv gamchar a tvvdunv.
56 Abraham teidän isänne iloitsi, nähdäksensä minun päiväni; hän näki sen, ja ihastui.
Nonugv abu Abraham ngoogv aaji nama kaanwngla mvngpula kaacho toku okv himpu toku.”
57 Niin Juudalaiset sanoivat hänelle: et sinä ole vielä viidenkymmenen ajastajan vanha ja olet nähnyt Abrahamin?
Bunu ninyia minto, “No vjak anying chamngu goka svngtv madv—okv no Abrahamnyi kaapv nvlv?”
58 Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: ennenkuin Abraham olikaan, olen minä.
Jisu mirwksito, “Ngo jvjv nga nonua minjidunv, Abrahamnyi bvngtv madvbv, ‘Ngoonv.’”
59 Niin he poimivat kiviä, laskettaaksensa häntä. Mutta Jesus lymyi ja läksi ulos templistä, käyden heidän keskeltänsä; ja niin hän pääsi ulos.
Vbvrikunamv bunu ninyia vlwng ordubv vla naarap toku, vbvritola Jisu atubongv tosisito okv Pwknvyarnvnaam a vngyu toku.
