Johanneksen 8
1 Mutta Jesus meni Öljymäelle,
Hanchu mitinin an ina an sea, aniatachu, Jisua chu Olive tânga a sea.
2 Ja tuli varhain huomeneltain jälleen templiin ja kaikki kansa tuli hänen tykönsä, ja hän istui ja opetti heitä.
Anangtûk jînga ânmânin Biekina a se nôka. Mipuingei murdi a kôm an hôn tûpa; ânsunga anni ngei ha a minchu ngei phut zoia.
3 Mutta kirjanoppineet ja Pharisealaiset toivat vaimon hänen tykönsä huoruudesta otetun kiinni. Ja kuin he olivat sen hänen eteensä asettaneet,
Balam minchupungei le Phariseengei han nupangnu ânrê lâitaka an sûrnu hah an hong tuonga, male an rênga an moton han amanu hah an mindinga.
4 Sanoivat he hänelle: Mestari, tämä vaimo on läydetty itse työssä, kuin hän teki huorin.
Jisua kôm, “Minchupu, hi nupangnu hih ânrê lâitaka kin sûr ani.
5 Mutta Moses on laissa meitä käskenyt, että senkaltaiset kivillä surmattaisiin. Mitäs sinä sanot?
Ei Balamin Moses chongpêk angin chu hi nupangu hih lung leh dêng that ngêt rang ani. Atûn hin, nangman kho angin mo ni ti?” an tia.
6 Mutta sen he sanoivat, kiusaten häntä, kantaaksensa hänen päällensä. Mutta Jesus kumarsi ja kirjoitti sormellansa maahan.
Ma hah ama min ôkna ranga an ti ani, demna an man theina rangin. Aniatachu Jisua ân kûna, a kutruol leh pil a mizieka.
7 Mutta kuin he seisoivat kysymyksensä päälle, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: joka teistä on synnitön, se heittäkään ensin häntä kivellä.
Ma anga indingin chong an rekel anghan ânthoi lita, male an kôm, “Nin lâia nunsie tho loitakin motontaka lung leh amanu hah dêng bak roi,” a tia.
8 Ja hän kumarsi taas ja kirjoitti maahan.
Hanchu ân kûn nôka, a kutruol leh pil a miziek nôka.
9 Kuin he tämän kuulivat ja olivat omaltatunnoltansa voitetut, läksivät he ulos yksittäin, ruveten vanhimmista, viimeisiin asti; ja Jesus jäi yksinänsä, ja vaimo seisoi siinä.
A chong hah an rietin chu, a ulien dônin inkhat inkhatin, an rot riei zoia. Jisua hah athenin an mâk raka, nupangnu hah ma muna a lân ding chien lehan.
10 Mutta kuin Jesus ojensi itsensä, ja ei nähnyt ketään paitsi vaimoa, sanoi hän hänelle: vaimo, kussa ovat sinun päällekantajas? Onko sinua kenkään tuominnut?
Jisua hah a hôn dinga, nupangnu kôm han, “Khonmo an om suo zoi? Tutên theiloi nang mintum rang om khâi mak ngei na?” a tia.
11 Hän sanoi: Herra, ei kenkään. Niin Jesus sanoi: en minä myös sinua tuomitse: mene, ja älä silleen syntiä tee.
Amanu han a thuona, “Pu, tutên theiloi mi mintum mak ngei,” a tia. Jisua'n a kôm, “Asa, nônchu, kei khom theiloi nang mintum uol mu-ung. Se roh, hannirese nunsie tho nôk khâi no roh,”] a tia.
12 Niin Jesus puhui taas heille ja sanoi: minä olen maailman valkeus: joka minua seuraa, ei hän pimeydessä vaella, mutta saa elämän valkeuden.
Jisua'n Phariseengei kôm a chong nôka. “Keima hi rammuol vâr ki ni,” a tia. “Tukhom mi jûi murdi chu ringna vâr dôn an ta, ijînga lôn tet no ni ngei.”
13 Pharisealaiset sanoivat hänelle: sinä todistat itsestäs; ei sinun todistukses ole tosi.
Phariseengeiin a kôm, “Atûn hin nu thurchi nanâk kêng ni misîr; nu thurchi misîr dik mak,” an tia.
14 Jesus vastasi ja sanoi heille: vaikka minä itsestäni todistan, niin minun todistukseni on tosi; sillä minä tiedän, kusta minä tulin ja kuhunka minä menen; mutta ette tiedä, kusta minä tulin ja kuhunka minä menen.
“Nimak,” Jisua'n an kôm, “Ku thurchi nanâk misîr khom ronga, ki misîr hih adik kêng. Keima chu kho renga mo ku juong le kho tieng mo ke se rang khom ki riet. Nangni chu kho renga mo ku juong aninônchu, kho tieng mo ke se rang riet mak chei.
15 Te tuomitsette lihan jälkeen, en minä ketään tuomitse.
Nangnin chu taksa balam angtakin roi nin tan ngâia; keiman chu tu roi te tan ngâi mu-ung.
16 Ja vaikka minä tuomitsisin, niin minun tuomioni on tosi; sillä en minä ole yksinäni, vaan minä ja Isä, joka minun lähetti.
Ke lei tanna khom om senla, ko roi tanna chu dik atih; asikchu ke theivaia om ni mu unga; Pa mi tîrpu ko kôm a om sikin.
17 Ja teidän laissanne on myös kirjoitettu, että kahden ihmisen todistus on tosi.
Nin Balam lekhabua khom rietpuipu inik an inruola, imo an ti tak chu adik, tiin miziekin aom ani.
18 Minä olen se, joka itsestäni todistan, ja Isä, joka minun lähetti, todistaa myös minusta.
Keiman ku thurchi nanâk ki misîra, male Pa mi tîrpu khomin ku thurchi a misîr sa ngâi,” a tia.
19 Niin he sanoivat hänelle: kussas Isäs on? Jesus vastasi: ette tunne minua ettekä minun Isääni: jos te tuntisitte minun, niin te tuntisitte myös minun Isäni.
Anni ngei han, “Khomo na Pa?” tiin ama an rekela., “Nangnin mi riet mak choia, ka Pa khom riet uol mak chei. Mi nin riet nisenla chu ka Pa khom riet nin ti zoi,” tiin Jisua'n a thuon ngeia.
20 Nämät sanat puhui Jesus uhri-arkun tykönä, opettain tenplissä, ja ei häntä kenkään ottanut kiinni; sillä ei hänen aikansa ollut vielä tullut.
Jisua'n hi ngei murdi hih Biekina chôiruol dôngna an darna mun khâltan sûnga a minchu lâia a ti ani. Tutên ama hah sûr mak ngei azora ala tung loi sikin.
21 Niin Jesus sanoi taas heille: minä menen pois, ja te etsitte minua, ja teidän pitää kuoleman teidän synneissänne. Kuhunka minä menen, ette sinne taida tulla.
Jisua'n an kôm, “Ke sepat rang kêng ani zoi; nangnin mi rok nin ta chu, nin sietnangei han thîng nin tih. Ke sena ranga se thei no tunui,” a tia.
22 Niin sanoivat Juudalaiset; tappaneeko hän itsensä, sillä hän sanoo: kuhunka minä menen, ette sinne taida tulla.
Masikin Juda rachamneipungeiin, “Ke sena ranga se thei no tunui a ti hih amananâkin inthat rang a tina mini?” an tia.
23 Ja hän sanoi heille: te olette alhaalta, ja minä olen ylhäältä: te olette maailmasta, en minä ole maailmasta.
Jisua'n a thuon ngeia, “Nangni chu hi rammuola mi nin ni. Kei chu chung tieng renga juong ki ni. Nangni chu hi rammuol renga nin ni, hannirese kei chu hi rammuol renga ni mu-ung.
24 Sentähden sanoin minä teille: teidän pitää kuoleman synneissänne; sillä jos ette usko, että minä se olen, niin teidän pitää kuoleman synneissänne.
Masika han nin sietnangei han thîng nin tih, tiin nangni ki ril ani. Male ‘Keima hih tumo Ki ni’ mi nin iem nônchu nin sietnangei han thi lelê nin tih,” a tia.
25 Niin he sanoivat hänelle: kuka sinä olet? Jesus sanoi heille: se kuin minä alusta puhuin teille.
Anni ngei han, “Tumo ni ni?” tiin an rekela. Jisua'n, “Aphut renga nangni ki ril ani.
26 Minulla on paljon teistä puhumista ja tuomitsemista, vaan se on totinen, joka minun lähetti; ja mitä minä olen häneltä kuullut, niitä minä puhun maailmalle.
Nin chungroia hin misîr rang tamtak, nangni demna rang tamtak ko dôn. I-ih khomnirese, mi tîrpu chu mi diktak ani, ama renga ki riet kai ke rammuola ki ril ngâi ani.”
27 Mutta ei he ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä.
Jisua'n an kôm, Pa chungroi kêng a misîr ani ti riet thei mak ngeia.
28 Sanoi siis Jesus heille: kuin te olette Ihmisen Pojan ylentäneet, niin te ymmärrätte, että minä se olen, ja etten minä tee itsestäni mitään, vaan niinkuin Isä on minun opettanut, niitä minä puhun.
Masikin an kôm, “Miriem Nâipasal hih nin makhâi tika ‘Ama hah Keima ki ni’; ti le keima ka rachamin ite tho mu unga, Pa'n mi minchu kai ke ki misîr ani tiin riet sa nin tih.
29 Ja se, joka minun lähetti, on minun kanssani. Ei Isä jättänyt minua yksinäni, sillä minä teen aina niitä, mitkä hänelle kelvolliset ovat.
Male mi tîrpu chu ko kôm a oma; ke thenin mi mâkrak maka, a lungdo ki sin bang ngâi sikin,” a tia.
30 Kuin hän näitä puhui, niin moni uskoi hänen päällensä.
Jisua'n thurchi a misîr ngei hah mi tamtakin an rieta, ama an iem zoi.
31 Niin Jesus sanoi niille Juudalaisille, jotka hänen uskoivat: jos te pysytte minun puheessani, niin te totisesti minun opetuslapseni olette.
Masikin Jisua'n ama iem Judangei kôm han, “Ki minchuna nin jômin chu ku ruoisi diktak ngei nin ni rang;
32 Ja teidän pitää totuuden ymmärtämän, ja totuuden pitää teidät vapahtaman.
chongtak riet nin ta, chongtak han nangni mojôk atih,” a tia.
33 Niin he vastasivat häntä: me olemme Abrahamin siemen, emmekä ole koskaan kenenkään orjina olleet; kuinka siis sinä sanot: teidän pitää vapaiksi tuleman?
Anni ngei han, “Abraham richisuonpârngei kêng kin ni, tute suoka la om mak me. ‘Suok renga nangni mojôk atih,’ ni ti hih khoi tina mini?” tiin an thuona.
34 Jesus vastasi heitä ja sanoi: totisesti, totisesti sanon minä teille: jokainen, joka tekee syntiä, hän on synnin orja.
Jisua'n an kôm, “Chongdiktak nangni ki ril: tukhom nunsie tho chu nunsie suok ani.
Suok chu insûngmi ni tit ngâi mak, aniatachu Nâipasal chu kumtuongin a om ngâi. (aiōn g165)
36 Jos siis Poika teidät vapaiksi tekee, niin te totisesti olette vapaat.
Nâipasalin suok nangni a mojôk vaiin kêng nin jôk tatak rang.
37 Minä tiedän, että te olette Abrahamin siemen, vaan te etsitte kuolettaaksenne minua; sillä ei minun puheellani ole teissä siaa.
Abraham richisuonpârngei nin ni ti ki riet. Hannoma nangnin ma that rangin nin pût ani, ki minchuna chong nin pom loi sikin.
38 Minä puhun, mitä minä olen isäni tykönä nähnyt, ja te teette, mitä te olette nähneet teidän isänne tykönä.
Keiman ki misîr hih ka Pa mi min mu ani, nangni khom nin pa ngei nangni an ril anghan nin misîr ngâi.”
39 He vastasivat ja sanoivat hänelle: Abraham on meidän isämme. Jesus sanoi heille: jos te olisitte Abrahamin lapset: niin te tekisitte Abrahamin töitä.
Anni ngei han, “Kin pa chu Abraham ani,” tiin an thuona. Jisua'n an kôm, “Abraham nâi diktak ngei nin ni nisenla chu a lei tho ngâi anghan nin tho rang ani,” tiin chong a mele ngeia.
40 Mutta nyt te etsitte minua tappaaksenne, sitä ihmistä, joka totuuden on teille puhunut, jonka hän on Jumalalta kuullut: sitä ei Abraham tehnyt.
“Ki sin lei tho ngei murdi chu Pathien renga chongdik ki riet ngei nangni ril hih ani, aniatachu atûn hin ma that rangin nin pût chien ani. Abraham'n chu ma anghin tho ngâi mak!
41 Te teette teidän isänne tekoja. Niin he sanoivat hänelle: emme ole äpärinä syntyneet: meillä on yksi Isä, Jumala.
Nangni chu nin pa ngei lei tho ngâi anghan nin tho ani,” a tia. Anni ngei han, “Pathien vai kêng kin Pa dôn chu, keini hih a nâi diktak ngei kin ni,” tiin an thuona.
42 Jesus sanoi heille: jos Jumala olis teidän Isänne, niin te tosin rakastaisitte minua; sillä minä läksin ja tulin Jumalasta, en minä itsestäni tullut, vaan hän lähetti minun.
Jisua'n an kôm, “Pathien nin Pa ani tatakin chu, mi nin lungkham rang ania; Pathien renga juong ki ni sikin atûn hin nin lâia ko om ani. Keima rachama juong ni mu unga, ama tîr kêng ki ni, a tipe ngeia.
43 Miksi ette ymmärrä tätä minun puhettani? Ette taida kuulla sitä minun sanaani.
Ithomo ki misîr hih nin riet thei tet loi? Ku thurchi misîr hih nin mulungrîla nin mindon loi sika ani.
44 Te olette isästä perkeleestä, ja teidän isänne himoja te tahdotte tehdä. Hän on ollut murhaaja alusta, ja ei pysynyt totuudessa; sillä ei totuus ole hänessä. Kuin hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omastansa; sillä hän on valehtelia ja valheen isä.
Nin pa Diabol nâingei nin ni, male nin pa lungdo jûi nin nuom ani. Ama chu aphut renga mi that ngâi ani, male chongdik tieng khom inchel ngâi mak, dikna reng a dôn loi sikin. Milak a tho tikin ama lungdoa a tho ani ngâi, milakpa ani sikin, milak ngei murdi pa khom ani sa.
45 Mutta että minä sanon totuuden, niin ette usko minua.
Hannirese keima chu chongtak kêng ki misîr ngâi, masika han nin iem ngâi loi ani.
46 Kuka teistä nuhtelee minua synnin tähden? jos minä sanon teille totuuden, miksi ette usko minua?
Nin lâia tumo sietna tienga theiloi mi min chang thei rang? Chongtak ki misîr khomin ithomo nin iem loi?
47 Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat; sentähden ette kuule, ettette Jumalasta ole.
Tukhom Pathien renga juong chu Pathien chong a pom ngâia. Nikhomrese nangni chu Pathien renga nin ni loi sikin, a chong khom nin rangâi loi ani.”
48 Niin vastasivat Juudalaiset ja sanoivat hänelle: emmekö me oikein sano, että sinä olet Samarialainen, ja sinulla on perkele?
Anni ngei han a kôm, “Nangma hih Samari mi male ramkhori no dôn kin ti hah dik mak mo?” tiin an rekela.
49 Jesus vastasi: ei minulla ole perkele, vaan minä kunnioitan minun Isääni, ja te häpäisette minua.
Jisua'n an kôm, “Ramkhori dôn mu-ung. Ka Pa ki mirita, aniatachu, nangnin mi nin êsêl ani hi.
50 En minä etsi omaa kunniaani, yksi on, joka sitä kysyy ja tuomitsee.
Keima rang nanâk miritna rok ni mu unga. Aniatachu, a rokpu le ku ruthûla a jêkpu mi inkhat a om kêng.
51 Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka tätkee minun sanani, ei hänen pidä näkemän kuolemaa ijankaikkisesti. (aiōn g165)
Chongtak nangni ki ril ani: tukhom ko chong jômpu chu thi tet no nih.” (aiōn g165)
52 Niin Juudalaiset sanoivat hänelle: nyt me ymmärsimme, että sinulla on perkele. Abraham on kuollut ja prophetat, ja sinä sanot: joka kätkee minun sanani, ei hänen pidä maistaman kuolemaa ijankaikkisesti. (aiōn g165)
Anni ngei han a kôm, “Ramkhori no dôn khet tiin kin riet minthâr zoi! Abraham a thi zoia, dêipungei khom an thi suozoi, hannoma nangman chu ‘Ko chong jômpu chu thi tet no ni,’ ni tia, an tipe. (aiōn g165)
53 Oletkos sinä suurempi kuin meidän isämme Abraham, joka kuollut on? ja prophetat ovat kuolleet: miksi sinä itses teet?
Kin Pa Abraham nêkin ni lien uol mo? Ama khom a thi zoi; dêipungei khom an thi suozoi. A tutak hamo ani angin nên bê?” an tia.
54 Jesus vastasi: jos minä itsiäni kunnioitan, niin ei minun kunniani ole mitään: minun Isäni on se, joka kunnioittaa minua, jonka te teidän Jumalaksenne sanotte.
Jisua'n an kôm, “Keima nanâkin miritna a rok ninlang, ha miritna hah chu ite ni no ni. Kin Pathien nin ti, ka Pa hah mirita mi min ompu chu ani, tiin a thuona.
55 Ja ette tunne häntä, mutta minä tunnen hänen: ja jos minä sanoisin, etten minä häntä tuntisi, niin minä olisin valehtelia kuin tekin; mutta minä tunnen hänen ja kätken hänen sanansa.
Nangnin chu ama hah riet tet mak chei, keiman chu ki riet ani. Ama riet mu-ung ki tiin chu nangni angin milak ki ni rang ani. Hannirese, ama ki rieta a chong khom ko jôm ngâi.
56 Abraham teidän isänne iloitsi, nähdäksensä minun päiväni; hän näki sen, ja ihastui.
Nin pa Abraham'n ku juong a mu rang sikin a râiasân oka, ma anghan a mu tataka, a râiasân sabak ani.”
57 Niin Juudalaiset sanoivat hänelle: et sinä ole vielä viidenkymmenen ajastajan vanha ja olet nähnyt Abrahamin?
Anni ngei han a kôm, “Kum sômrangnga luo la kâi mak che ngah, Abraham nu mu na?” an tia.
58 Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: ennenkuin Abraham olikaan, olen minä.
Jisua'n an kôm, “Chongdik kêng nangni ki ril,” tiin a thuon ngeia, “Abraham ân zir mân khom, ‘Keima’ chu ko om zoi.”
59 Niin he poimivat kiviä, laskettaaksensa häntä. Mutta Jesus lymyi ja läksi ulos templistä, käyden heidän keskeltänsä; ja niin hän pääsi ulos.
Hanchu a dêngna rang lung an rûta, hannirese Jisua ân thupa, Biekin renga a jôkpai zoi.
