Johanneksen 4
1 Kuin siis Herra ymmärsi Pharisealaisten kuulleeksi, että Jesus teki enemmin opetuslapsia ja kasti kuin Johannes;
Therefore when the Lord knew that the Pharisees had heard that Jesus was making and baptizing more disciples than John
2 (Vaikka ei Jesus itse kastanut, mutta hänen opetuslapsensa, )
(although Jesus himself did not baptize, but his disciples),
3 Jätti hän Juudean ja meni jälleen Galileaan.
he left Judea and departed into Galilee.
4 Mutta hänen piti Samarian kautta vaeltaman.
He needed to pass through Samaria.
5 Niin hän tuli Samarian kaupunkiin, joka kutsuttiin Sikar, lähes sitä maakartanoa, jonka Jakob oli pojallensa Josephille antanut.
So he came to a city of Samaria called Sychar, near the parcel of ground that Jacob gave to his son Joseph.
6 Niin siellä oli Jakobin lähde. Kuin Jesus matkasta oli vasynyt, istui hän lähteen päälle, ja se oli liki kuudetta hetkeä.
Jacob’s well was there. Jesus therefore, being tired from his journey, sat down by the well. It was about the sixth hour.
7 Niin tuli yksi Samarian vaimo vettä ammentamaan, ja Jesus sanoi hänelle: anna minun juodakseni.
A woman of Samaria came to draw water. Jesus said to her, “Give me a drink.”
8 Sillä hänen opetuslapsensa olivat menneet kaupunkiin ruokaa ostamaan.
For his disciples had gone away into the city to buy food.
9 Sanoi Samarian vaimo hänelle: kuinka sinä minulta juoda anot, joka olet Juudalainen, ja minä olen Samarialainen? sillä ei Juudalaiset pidä yhtään kanssakäymistä Samarialaisten kanssa.
The Samaritan woman therefore said to him, “How is it that you, being a Jew, ask for a drink from me, a Samaritan woman?” (For Jews have no dealings with Samaritans.)
10 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: anna minun juodakseni! niin sinä anoisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.
Jesus answered her, “If you knew the gift of God, and who it is who says to you, ‘Give me a drink,’ you would have asked him, and he would have given you living water.”
11 Sanoi vaimo hänelle: Herra, eipä sinulla ole, milläs ammennat, ja lähde on syvä: kusta siis sinulla on elävää vettä?
The woman said to him, “Sir, you have nothing to draw with, and the well is deep. So where do you get that living water?
12 Oletkos sinä suurempi kuin meidän isämme Jakob, joka meille tämän kaivon antoi? ja hän joi itse siitä, ja hänen lapsensa, ja hänen karjansa.
Are you greater than our father Jacob, who gave us the well and drank from it himself, as did his children and his livestock?”
13 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: jokainen, joka juo tästä vedestä, hän janoo jälleen;
Jesus answered her, “Everyone who drinks of this water will thirst again,
15 Sanoi vaimo hänelle: Herra, anna minulle sitä vettä, etten minä janoaisi enkä tarvitsisi tulla tänne ammentamaan.
The woman said to him, “Sir, give me this water, so that I do not get thirsty, neither come all the way here to draw.”
16 Jesus sanoi hänelle: mene, kutsu miehes, ja tule tänne.
Jesus said to her, “Go, call your husband, and come here.”
17 Vaimo vastasi ja sanoi hänelle: ei minulla ole miestä. Sanoi Jesus hänelle: oikein sinä sanoit: ei minulla ole miestä.
The woman answered, “I have no husband.” Jesus said to her, “You said well, ‘I have no husband,’
18 Sillä viisi miestä on sinulla ollut, ja se joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehes. Sen sinä oikein sanoit.
for you have had five husbands; and he whom you now have is not your husband. This you have said truly.”
19 Vaimo sanoi hänelle: Herra, minä näen, että sinä olet propheta.
The woman said to him, “Sir, I perceive that you are a prophet.
20 Meidän isämme ovat tällä vuorella kumartaneet ja rukoilleet, ja te sanotte: Jerusalemissa on se sia, jossa pitää rukoiltaman.
Our fathers worshiped in this mountain, and you Jews say that in Jerusalem is the place where people ought to worship.”
21 Jesus sanoi hänelle: vaimo, usko minua: se aika tulee, ettette tällä vuorella eikä Jerusalemissa Isää rukoile.
Jesus said to her, “Woman, believe me, the hour is coming when neither in this mountain nor in Jerusalem will you worship the Father.
22 Ette tiedä, mitä te rukoilette, mutta me tiedämme, mitä me rukoilemme; sillä autuus on Juudalaisista.
You worship that which you do not know. We worship that which we know; for salvation is from the Jews.
23 Mutta hetki tulee, ja jo nyt on, että totiset rukoiliat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä Isä tahtoo myös senkaltaisia, jotka häntä rukoilevat.
But the hour comes, and now is, when the true worshipers will worship the Father in spirit and truth, for the Father seeks such to be his worshipers.
24 Jumala on Henki, ja jotka häntä rukoilevat, niiden pitää hengessä ja totuudessa häntä rukoileman.
God is spirit, and those who worship him must worship in spirit and truth.”
25 Vaimo sanoi hänelle: minä tiedän, että Messias on tuleva, joka kutsutaan Kristus: kuin hän tulee, niin hän ilmoittaa meille kaikki.
The woman said to him, “I know that Messiah is coming, he who is called Christ. When he has come, he will declare to us all things.”
26 Jesus sanoi hänelle: minä olen se, joka sinun kanssas puhun.
Jesus said to her, “I am he, the one who speaks to you.”
27 Silloin tulivat hänen opetuslapsensa ja ihmettelivät, että hän sitä vaimoa puhutteli: ei kuitenkaan kenkään sanonut: mitäs kysyt? eli mitäs häntä puhuttelet?
Just then, his disciples came. They marveled that he was speaking with a woman; yet no one said, “What are you looking for?” or, “Why do you speak with her?”
28 Niin vaimo jätti vesi-astiansa, ja meni kaupunkiin, ja sanoi niille ihmisille:
So the woman left her water pot, went away into the city, and said to the people,
29 Tulkaa katsomaan sitä ihmistä, joka minulle sanoi kaikki, mitä minä tehnyt olen: olleeko hän Kristus?
“Come, see a man who told me everything that I have done. Can this be the Christ?”
30 Niin he läksivät kaupungista ja menivät hänen tykönsä.
They went out of the city, and were coming to him.
31 Mutta sillä välillä rukoilivat opetuslapset häntä, sanoen: Rabbi, syö.
In the meanwhile, the disciples urged him, saying, “Rabbi, eat.”
32 Vaan hän sanoi heille: minulla on ruokaa syödäkseni, jota ette tiedä.
But he said to them, “I have food to eat that you do not know about.”
33 Niin opetuslapset sanoivat keskenänsä: lieneekö joku hänelle syötävää tuonut?
The disciples therefore said to one another, “Has anyone brought him something to eat?”
34 Jesus sanoi heille: minun ruokani on se, että minä teen hänen tahtonsa, joka minun lähetti, ja täytän hänen tekonsa.
Jesus said to them, “My food is to do the will of him who sent me and to accomplish his work.
35 Ettekö te sano: vielä ovat neljä kuukautta ja elonaika tulee? katso, minä sanon teille: nostakaat silmänne ylös ja katsokaat vainioita: sillä ne ovat jo valkiat elonajaksi.
Do not you say, ‘There are yet four months until the harvest’? Behold, I tell you, lift up your eyes and look at the fields, that they are white for harvest already.
36 Ja joka niittää, hän saa palkan ja kokoo hedelmän ijankaikkiseen elämään: että kylväjä ja niittäjä ynnä iloitsisivat. (aiōnios g166)
He who reaps receives wages and gathers fruit to consummate (aiōnios g166) life; that both he who sows and he who reaps may rejoice together.
37 Sillä tässä on se sana tosi; toinen on, joka kylvää, ja toinen, joka niittää.
For in this the saying is true, ‘One sows, and another reaps.’
38 Minä lähetin teidät niittämään, jossa ette ole työtä tehdeet: muut ovat työtä tehneet ja te olette heidän työnsä päälle tulleet.
I sent you to reap that for which you have not labored. Others have labored, and you have entered into their labor.”
39 Mutta monta Samarialaista siitä kaupungista uskoivat hänen päällensä sen vaimon puheen tähden, joka sanoi: hän on minulle kaikki sanonut, mitä minä tehnyt olen.
From that city many of the Samaritans believed in him because of the word of the woman, who testified, “He told me everything that I have done.”
40 Kuin siis Samarialaiset tulivat hänen tykönsä, rukoilivat he häntä viipymään heidän tykönänsä. Ja hän viipyi siellä kaksi päivää.
So when the Samaritans came to him, they begged him to stay with them. He stayed there two days.
41 Ja paljo usiammat uskoivat hänen sanansa tähden.
Many more believed because of his word.
42 Ja sanoivat sille vaimolle: emme nyt silleen usko sinun puhees tähden; sillä me olemme itse kuulleet ja tiedämme, että hän on totisesti Kristus, maailman Vapahtaja.
They said to the woman, “Now we believe, not because of your speaking; for we have heard for ourselves, and know that this is indeed the Christ, the Savior of the world.”
43 Mutta kahden päivän perästä läksi hän sieltä ja meni Galileaan.
After the two days he went out from there and went into Galilee.
44 Sillä Jesus todisti itse, ettei propheta maksa isänsä maalla mitään.
For Jesus himself testified that a prophet has no honor in his own country.
45 Kuin hän siis tuli Galileaan, ottivat Galilealaiset hänen vastaan, jotka olivat nähneet kaikki ne, mitä hän Jerusalemissa juhlana tehnyt oli: sillä he olivat myös juhlalle tulleet.
So when he came into Galilee, the Galileans received him, having seen all the things that he did in Jerusalem at the feast, for they also went to the feast.
46 Niin Jesus tuli taas Galilean Kaanaan, kussa hän meden viinaksi tehnyt oli. Ja oli kuninkaan mies, jonka poika sairasti Kapernaumissa.
Jesus came therefore again to Cana of Galilee, where he made the water into wine. There was a certain nobleman whose son was sick at Capernaum.
47 Kuin hän kuuli, että Jesus oli tullut Juudeasta Galileaan, meni hän hänen tykönsä ja rukoili häntä tulemaan alas ja parantamaan hänen poikansa, joka oli kuolemallansa.
When he heard that Jesus had come out of Judea into Galilee, he went to him and begged him that he would come down and heal his son, for he was at the point of death.
48 Sanoi siis Jesus hänelle: ellette näe tunnustähtiä ja ihmeitä, niin ette usko.
Jesus therefore said to him, “Unless you see signs and wonders, you will in no way believe.”
49 Sanoi kuninkaan mies hänelle: Herra, tule alas ennenkuin minun poikani kuolee.
The nobleman said to him, “Sir, come down before my child dies.”
50 Jesus sanoi hänelle: mene, sinun poikas elää. Ja mies uskoi sanan, jonka Jesus sanoi hänelle, ja meni.
Jesus said to him, “Go your way. Your son lives.” The man believed the word that Jesus spoke to him, and he went his way.
51 Niin hänen mennessänsä, kohtasivat hänen palveliansa hänen ja ilmoittivat hänelle, sanoen: sinun poikas elää.
As he was going down, his servants met him and reported, saying “Your child lives!”
52 Niin hän tutki heiltä hetkeä, jolla hän parani, ja he sanoivat hänelle: eilen seitsemännellä hetkellä antoi vilutauti hänen ylön.
So he inquired of them the hour when he began to get better. They said therefore to him, “Yesterday at the seventh hour, the fever left him.”
53 Niin isä ymmärsi sen siksi hetkeksi, jolla Jesus sanoi hänelle: sinun poikas elää. Ja hän uskoi ja koko hänen huoneensa.
So the father knew that it was at that hour in which Jesus said to him, “Your son lives.” He believed, as did his whole house.
54 Tämä on toinen tunnustähti, jonka Jesus teki tullessansa Juudeasta Galileaan.
This is again the second sign that Jesus did, having come out of Judea into Galilee.
