Johanneksen 20
1 Mutta ensimmäisenä päivänä viikossa tuli Maria Magdalena varhain, kuin vielä pimiä oli, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudalta.
Then on the first Sabbath, Mary Magdalene went to the tomb early, while it was still dark, and she saw that the stone had been rolled away from the tomb.
2 Niin hän juoksi ja tuli Simon Pietarin tykö ja sen opetuslapsen tykö, jota Jesus rakasti, ja sanoi heille: he ovat Herran ottaneet pois haudasta, ja emme tiedä, kuhunka he hänen panivat.
Therefore, she ran and went to Simon Peter, and to the other disciple, whom Jesus loved, and she said to them, “They have taken the Lord away from the tomb, and we do not know where they have laid him.”
3 Niin Pietari meni ulos ja toinen opetuslapsi, ja tulivat haudalle.
Therefore, Peter departed with the other disciple, and they went to the tomb.
4 Mutta he juoksivat kahden ynnä, ja toinen opetuslapsi juoksi edellä nopeammin kuin Pietari, ja tuli ensin haudalle.
Now they both ran together, but the other disciple ran more quickly, ahead of Peter, and so he arrived at the tomb first.
5 Ja kuin hän itsensä kumarsi, näki hän liinaiset pantuna, mutta ei hän kuitenkaan mennyt sisälle.
And when he bowed down, he saw the linen cloths lying there, but he did not yet enter.
6 Niin Simon Pietari tuli seuraten häntä, ja meni hautaan, ja näki kääriliinat pantuna.
Then Simon Peter arrived, following him, and he entered the tomb, and he saw the linen cloths lying there,
7 Ja hikiliinan, joka hänen päänsä päällä oli ollut, ei kääriliinan kanssa, vaan erinänsä käärittynä yhteen paikkaan.
and the separate cloth which had been over his head, not placed with the linen cloths, but in a separate place, wrapped up by itself.
8 Niin meni myös toinen opetuslapsi sisälle, joka ensin haudalle tullut oli, ja näki sen ja uskoi.
Then the other disciple, who had arrived first at the tomb, also entered. And he saw and believed.
9 Sillä ei he vielä Raamattua ymmärtäneet, että hän oli nouseva kuolleista.
For as yet they did not understand the Scripture, that it was necessary for him to rise again from the dead.
10 Niin ne opetuslapset menivät taas yhteen.
Then the disciples went away again, each by himself.
11 Mutta Maria seisoi ulkona haudan edessa ja itki. Ja kuin hän niin itki, kumarsi hän itsensä hautaan.
But Mary was standing outside the tomb, weeping. Then, while she was weeping, she bowed down and gazed into the tomb.
12 Ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan, yhden pään puolessa ja toisen jalkain puolessa, siinä missä Jesuksen ruumis pantu oli.
And she saw two Angels in white, sitting where the body of Jesus had been placed, one at the head, and one at the feet.
13 Ne sanoivat hänelle: vaimo, mitäs itket? Hän sanoi heille: he ovat minun Herrani ottaneet pois, ja en tiedä, kuhunka he hänen ovat panneet.
They said to her, “Woman, why are you weeping?” She said to them, “Because they have taken away my Lord, and I do not know where they have placed him.”
14 Ja kuin hän nämät sanonut oli, käänsi hän itsensä taapäin, ja näki Jesuksen seisovan, eikä tietänyt, että se oli Jesus.
When she had said this, she turned around and saw Jesus standing there, but she did not know that it was Jesus.
15 Sanoi Jesus hänelle: vaimo, mitäs itket? ketäs etsit? Mutta hän luuli sen yrttitarhan haltiaksi, ja sanoi hänelle: Herra, jos sinä hänen kannoit pois, niin sano minulle, kuhunkas hänen panit, ja minä tahdon hänen ottaa.
Jesus said to her: “Woman, why are you weeping? Who are you seeking?” Considering that it was the gardener, she said to him, “Sir, if you have moved him, tell me where you have placed him, and I will take him away.”
16 Jesus sanoi hänelle: Maria! niin hän käänsi itsensä ja sanoi hänelle: Rabboni, se on: Mestari.
Jesus said to her, “Mary!” And turning, she said to him, “Rabboni!” (which means, Teacher).
17 Jesus sanoi hänelle: älä minuun rupee; sillä en minä ole vielä mennyt ylös minun Isäni tykö, vaan mene minun veljeini tykö ja sano heille: minä menen ylös minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.
Jesus said to her: “Do not touch me. For I have not yet ascended to my Father. But go to my brothers and tell them: ‘I am ascending to my Father and to your Father, to my God and to your God.’”
18 Maria Magdalena tuli ja ilmoitti opetuslapsille, että hän oli nähnyt Herran, ja että hän näitä hänelle sanoi.
Mary Magdalene went, announcing to the disciples, “I have seen the Lord, and these are the things that he said to me.”
19 Kuin siis sen sabbatin päivän ehtoo oli, ja ovet olivat suljetut, jossa opetuslapset kokoontuneet olivat Juudalaisten pelvon tähden, tuli Jesus ja seisoi heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
Then, when it was late on the same day, on the first of the Sabbaths, and the doors were closed where the disciples were gathered, for fear of the Jews, Jesus came and stood in their midst, and he said to them: “Peace to you.”
20 Ja kuin hän sen sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset ihastuivat, että he näkivät Herran.
And when he had said this, he showed them his hands and side. And the disciples were gladdened when they saw the Lord.
21 Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
Therefore, he said to them again: “Peace to you. As the Father has sent me, so I send you.”
22 Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
When he had said this, he breathed on them. And he said to them: “Receive the Holy Spirit.
23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.
Those whose sins you shall forgive, they are forgiven them, and those whose sins you shall retain, they are retained.”
24 Mutta Toomas, yksi kahdestatoistakymmenestä, joka kaksoiseksi kutsutaan, ei ollut heidän kanssansa, kuin Jesus tuli.
Now Thomas, one of the twelve, who is called the Twin, was not with them when Jesus arrived.
25 Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: me näimme Herran. Mutta hän sanoi heille: ellen minä näe hänen käsissänsä naulan reikää, ja pistä sormeani naulain siaan, ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko.
Therefore, the other disciples said to him, “We have seen the Lord.” But he said to them, “Unless I will see in his hands the mark of the nails and place my finger into the place of the nails, and place my hand into his side, I will not believe.”
26 Ja kahdeksan päivän perästä olivat opetuslapset taas sisällä, ja Toomas heidän kanssansa. Niin Jesus tuli, kuin ovet suljetut olivat, ja seisoi heidän keskellänsä, ja sanoi: rauha olkoon teille!
And after eight days, again his disciples were within, and Thomas was with them. Jesus arrived, though the doors had been closed, and he stood in their midst and said, “Peace to you.”
27 Sitte sanoi hän Toomaalle: pistä sormes tänne, ja katso minun käsiäni, ja ojenna tänne kätes, ja pistä minun kylkeeni, ja älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen.
Next, he said to Thomas: “Look at my hands, and place your finger here; and bring your hand close, and place it at my side. And do not choose to be unbelieving, but faithful.”
28 Toomas vastasi ja sanoi hänelle: minun Herrani ja minun Jumalani!
Thomas responded and said to him, “My Lord and my God.”
29 Jesus sanoi hänelle: ettäs näit minun, Toomas, niin sinä uskoit: autuaat ovat ne, jotka ei näe, ja kuitenkin uskovat.
Jesus said to him: “You have seen me, Thomas, so you have believed. Blessed are those who have not seen and yet have believed.”
30 Niin teki myös Jesus monta muuta merkkiä opetuslastensa nähden, jotka ei tässä kirjassa ole kirjoitetut.
Jesus also accomplished many other signs in the sight of his disciples. These have not been written in this book.
31 Mutta nämät ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että te saisitte elämän uskon kautta hänen nimeensä.
But these things have been written, so that you may believe that Jesus is the Christ, the Son of God, and so that, in believing, you may have life in his name.
