Johanneksen 17
1 Näitä puhui Jesus, ja nosti silmänsä taivasta päin ja sanoi: Isä, hetki tuli, kirkasta sinun Poikas, että sinun Poikas kirkastais myös sinun!
Ayant ainsi parlé, Jésus leva les yeux au ciel et dit: « Père, l’heure est venue, glorifies ton Fils, afin que ton Fils te glorifie,
2 Niinkuin sinä annoit hänelle vallan kaiken lihan päälle, antaa ijankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä hänelle annoit. (aiōnios g166)
puisque tu lui as donné autorité sur toute chair, afin qu’à tous ceux que tu lui as donnés, il donne la vie éternelle. (aiōnios g166)
3 Mutta tämä on ijankaikkinen elämä, että he sinun ainoan totisen Jumalan tuntisivat, ja jonkas lähetit, Jesuksen Kristuksen. (aiōnios g166)
Or, la vie éternelle, c’est qu’ils te connaissent, toi, le seul vrai Dieu, et celui que tu as envoyé, Jésus-Christ. (aiōnios g166)
4 Minä kirkastin sinun maan päällä: minä täytin sen työn, jonkas minulle annoit tehdäkseni.
Je t’ai glorifié sur la terre, j’ai achevé l’œuvre que tu m’as donnée à faire.
5 Ja nyt Isä, kirkasta sinä minua itse tykänäs sillä kirkkaudella, joka minulla sinun tykönäs oli ennenkuin tämä maailma olikaan.
Et maintenant à toi, Père, glorifies-moi auprès de toi, de la gloire que j’avais auprès de toi, avant que le monde fût.
6 Minä ilmoitin sinun nimes ihmisille, jotkas minulle maailmasta annoit: he olivat sinun, ja minulle sinä ne annoit, ja sinun sanas he kätkivät.
J’ai manifesté ton nom aux hommes que tu m’as donnés du milieu du monde. Ils étaient à toi, et tu me les as donnés: et ils ont gardé ta parole.
7 He tiesivät nyt kaikki olevan sinusta, mitkä sinä minulle annoit.
Ils savent à présent que tout ce que tu m’as donné vient de toi;
8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, annoin minä heille; ja he ne ottivat vastaan, ja totisesti tunsivat minun sinusta lähteneen, ja uskoivat, että sinä minun lähetit.
car les paroles que tu m’as données, je les leur ai données; et ils les ont reçues, et ils ont vraiment reconnu que je suis sorti de toi, et ils ont cru que c’est toi qui m’avez envoyé.
9 Minä rukoilen heidän edestänsä: en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä minulle annoit, että he ovat sinun omas.
C’est pour eux que je prie. Je ne prie pas pour le monde, mais pour ceux que tu m’as donnés; parce qu’ils sont à toi:
10 Ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omas ovat minun: ja minä olen kirkastettu heissä.
car tout ce qui est à moi est à toi, et tout ce qui est à toi est à moi, et que je suis glorifié en eux.
11 En minä silleen ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykös. Pyhä Isä! kätke niitä, jotka sinä minulle annoit, sinun nimes tähden, että he olisivat yksi niinkuin mekin!
Je ne suis plus dans le monde; pour eux, ils sont dans le monde, et moi, je vais à toi. Père saint, garde dans ton nom ceux que tu m’as donnés, afin qu’ils ne fassent qu’un, comme nous.
12 Kuin minä olin heidän kanssansa maailmassa, niin minä kätkin heitä sinun nimessäs: ne, jotkas minulle annoit, kätkin minä, ja ei niistä kenkään kadonnut, vaan se kadotuksen lapsi, että Raamattu täytettäisiin.
Lorsque j’étais avec eux, je les conservais dans ton nom. J’ai gardé ceux que tu m’a donnés, et pas un d’eux ne s’est perdu, hormis le fils de perdition, afin que l’Ecriture fût accomplie.
13 Mutta nyt minä tulen sinun tykös ja puhun näitä maailmassa, että heissä olis minun iloni täydellinen.
Maintenant je vais à toi, et je fais cette prière, pendant que je suis dans le monde, afin qu’ils aient en eux la plénitude de ma joie.
14 Minä annoin heille sinun sanas, ja maailma vihasi heitä; sillä ei he ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
Je leur ai donné ta parole, et le monde les a haïs, parce qu’ils ne sont pas du monde, comme moi-même je ne suis pas du monde.
15 En minä rukoile, ettäs heitä ottaisit pois maailasta, vaan ettäs heitä pahasta varjelisit.
Je ne te demande pas de les ôter du monde, mais de les garder du mal.
16 Ei he ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
Ils ne sont pas du monde, comme moi-même je ne suis pas du monde.
17 Pyhitä heitä totuudessas! Sinun puhees on totuus.
Sanctifie-les dans la vérité: ta parole est la vérité.
18 Niinkuin sinä minun lähetit maailmaan, niin minä myös lähetin heidät maailmaan,
Comme tu m’as envoyé dans le monde, je les ai aussi envoyés dans le monde.
19 Ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat totuudessa pyhitetyt.
Et je me sanctifie moi-même pour eux, afin qu’eux aussi soient sanctifiés en vérité.
20 Mutta en minä ainoasti heidän edestänsä rukoile, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minun päälleni:
Je ne prie pas pour eux seulement, mais aussi pour ceux qui, par leur prédication, croiront en moi,
21 Että he kaikki yhtä olisivat, niinkuin sinä Isä minussa olet ja minä sinussa, että hekin meissä niin yhtä olisivat: että maailma uskois sinun minua lähettäneeksi.
pour que tous ils soient un, comme toi, mon Père, tu es en moi, et moi en toi, — pour que, eux aussi, ils soient [un] en nous, afin que le monde croie que tu m’as envoyé.
22 Ja minä annoin heille sen kunnian, jonka sinä minulle annoit, että he yhtä olisivat, niinkuin mekin yhtä olemme.
Et je leur ai donné la gloire que tu m’a donnée, afin qu’ils soient un comme nous sommes un,
23 Minä olen heissä ja sinä minussa, että he niin yhdessä täydelliset olisivat, ja maailma tietäis, että sinä minun lähetit, ja että sinä heitä rakastit, niinkuin sinä minua rakastit.
moi en eux, et toi en moi, afin qu’ils soient parfaitement un, et que le monde connaisse que tu m’as envoyé, et que tu les as aimés comme tu m’as aimé.
24 Isä, minä tahdon, että kussa minä olen, siellä nekin olisivat minun kanssani, jotka sinä minulle antanut olet: että he minun kunniani näkisivät, jonkas minulle annoit; sillä sinä rakastit minua ennenkuin maailman perustus laskettu oli.
Père, ceux que tu m’as donnés, je veux que là où je suis, ils y soient avec moi, afin qu’ils voient la gloire que tu m’as donnée, parce que tu m’as aimé avant la création du monde.
25 Vanhurskas Isä! ei maailma sinua tuntenut, mutta minä tunsin sinun, ja nämät ymmärsivät, että sinä minun lähetit.
Père juste, le monde ne t’a pas connu; mais moi, je t’ai connu, et ceux-ci ont connu que c’est toi qui m’avez envoyé.
26 Ja minä julistin heille sinun nimes, ja vielä julistan: että se rakkaus, jolla sinä minua rakastit, heissä olis, ja minä myös heissä.
Et je leur ai fait connaître ton nom, et je le leur ferai connaître, afin que l’amour dont tu m’as aimé soit en eux, et que je sois moi aussi en eux. »
