Johanneksen 14
1 (Ja hän sanoi opetuslapsillensa: ) älkööt teidän sydämenne murheellinen olko; jos te uskotte Jumalan päälle, niin uskokaat myös minun päälleni.
Jisua'n, “Nin kângmindoi no ungla male nin jâminzal no roi, Pathien iem roi male kei khom mi iem sa roi.
2 Minun Isäni huoneessa on monta asuinsiaa; jos ei niin olisi, niin minä sanoisin teille: minä menen valmistamaan teille siaa.
Ka Pa ina omna khâltan tamtak aom, ninta rangin mun sin ke se rang ani. Om no senla chu nangni ki ril loi rang ani.
3 Ja vaikka minä menen pois valmistamaan teille siaa, niin minä tulen jälleen ja otan teidät tyköni, että kussa minä olen, siellä pitää myös teidän oleman.
Male ninta rang mun ko hong sin suole chu juongkîr nôk ka ta, ko kôm nangni tuong ki tih, ko omna nangni khom nin om sa theina rangin.
4 Ja kuhunka minä menen, te tiedätte, ja tien te myös tiedätte.
Ke sena rang lampui khom nin riet.”
5 Sanoi Toomas hänelle: Herra, emme tiedä, kuhunkas menet: kuinka siis me taidamme tietää tien?
Thomas'n a kôm, “Pumapa, ne sena rang riet mak me; masikin kho angin mo mataka sena rang lampui ha kin riet ranga?” a tia.
6 Jesus sanoi hänelle: minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kenkään tule Isän tykö, vaan minun kauttani.
Jisua'n a thuona, “Keima hi lampui, chongtak le ringna ki ni; keima taka se loi chu tute Pa kôm tung ngâi mak ngei.
7 Jos te tuntisitte minun, niin te tosin myös tuntisitte Isäni; ja nyt te tunnette hänen, ja te näette hänen.
Atûn chu mi nin riet zoi,” a tipe ngeia, “Ka Pa khom nin riet sa rang ani zoi, male atûn renga chu ama nin riet zoia male mu khom nin mu sa zoi ani.”
8 Philippus sanoi hänelle: Herra, osoita meille Isä, niin me tyydymme.
Philip'n a kôm, “Pumapa, Pa hah keini mi min mu ta; kinta rangin chu hun atih,” a tia.
9 Jesus sanoi hänelle: minä olen niin kauvan aikaa teidän tykönänne, ja et sinä minua tunne? Philippus, joka näki minun, hän näki myös Isän: kuinka siis sinä sanot: osoita minulle Isä?
Jisua'n a thuona, “Philip, hi dôr sôt hih nin kôm ko oma; hannoma mi la riet mak che mo? Tukhom mi mu chu Pa a mu ani. Hanchu, ithomo, ‘Pa hah keini mi min mu ta ni tia’?
10 Etkös usko minun olevan Isässä ja Isän minussa? Ne sanat, jotka minä teille puhun, en minä itsestäni puhu: mutta Isä, joka minussa on, hän tekee työt.
Keima Pa kôm ko oma male Pa khom ko kôm aom hih ni iem loi mini? Nin kôma chong ki ti ngei hah keima renga hong suok nimak,” Pa, ko kôma omtit ngâipu han a sin a tho kêng ani. Jisua'n a ruoisingei kôm a tipe ngeia.
11 Uskokaat minua, että minä olen Isässä ja Isä on minussa; mutta jos ei, niin töiden tähden uskokaat minua.
Keima Pa kôm ko oma, Pa ko kôm aom ki ti hin mi iem roi. Ani nônchu, ki sintho ngei sik luo hin mi iem roi.
12 Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka uskoo minun päälleni, ne työt, joita minä teen, hän on myös tekevä, ja suurempia, kuin ne ovat, on hän tekevä; sillä minä menen Isäni tykö.
Chongdiktak nangni ki ril: tukhom mi iem ngei chu ki sintho anghin la sin an tih; ani, hima nêka neinun roiinpui uol ngei khom la sin an tih, Pa kôm ke se rang ani sikin.
13 Ja mitä ikänä te anotte minun nimeeni, sen minä teen: että Isä kunnioitettaisiin Pojan kautta.
Male khokhoi khom ki riminga nin zong kai chu sin ki tih, Nâipasal sika Pa roiinpuina ânlang theina rangin.
14 Mitä te anotte minun nimeeni, sen minä teen.
Nangnin ki rimingin i-ikhom mi nin zong kai chu tho ki tih.
15 Jos te rakastatte minua, niin pitäkäät minun käskyni.
Nangnin mi nin lungkhamin chu ko chongpêkngei jôm nin tih.
16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Lohduttajan, että hän teidän kanssanne olis ijankaikkisesti: (aiōn g165)
Pa kôm zong ka ta, ama'n Sanpu dang nangni pêk atih; tuonsôta nin kôma om rangin. (aiōn g165)
17 Totuuden Hengen, jota ei maailma taida ottaa vastaan, sillä ei he näe häntä, eikä tunne häntä: mutta te tunnette hänen, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
Ama ha Ratha diktak, Pathien chongtak minlang ngâipu ani. Rammuolin chu modôm thei maka, ama an mu thei loi sik le an riet thei loi sikin. Aniatachu nangni ngeiin chu nin riet, nin kôm a om bang sik le nangnia aom bang ngâi sikin.
18 En minä jätä teitä orvoiksi, vaan minä tulen teidän tykönne.
“Ke se khomin nin theivaiin nangni mâk no ninga; nin kôm juong kîr nôk ki tih.
19 Vielä on vähän aikaa, ja ei maailma silleen minua näe, mutta te näette minun; sillä minä elän, ja te myös elätte.
Chomolte suole chu rammuolin mi mu khâi no ni; hannirese nangnin chu mi mu nin ta, keima ki ring sikin nangni khom ring sa nin tih.
20 Sinä päivänä pitää teidän ymmärtämän, että minä olen Isässä, ja te minussa ja minä teissä.
Ma nikhuo hah ahong tungin chu, nangni nin kôm ko om anghan keima ka Pa kôm ko oma, nangni ko kôm nin om tiin riet nin tih zoi.
21 Jolla minun käskyni ovat ja ne kätkee, se rakastaa minua: mutta joka minua rakastaa, hän rakastetaan minun Isältäni, ja minä tahdon häntä rakastaa, ja ilmoitan itseni hänelle.
“Tukhom ko chongpêkngei a poma jôm chu mi lungkham ani. Tukhom mi lungkham kai chu ka Pa khomin lungkham atih; kei khomin lungkham ngei ka ta, an kôm inlâr bang ngâi ki tih,” a tia.
22 Sanoi hänelle Juudas: (ei se Iskariot) Herra, kuinka se tulee, ettäs tahdot meille itses ilmoittaa, ja et maailmalle?
Judas (Judas Iscariot niloi) han a kôm, “Pumapa, kin kôm chu inlâr na ta, ithomo rammuol kôm chu nên lâr loi rang?” a tia.
23 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: joka minua rakastaa, se pitää minun sanani; ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä, ja asumme hänen tykönänsä.
Jisua'n a kôm, “Tukhom mi lungkham ngeiin chu ki minchuna jôm an tih. Ka Pa khomin lungkham ngei a ta, male ka Pa leh an kôm juong kin ta, an kôm om kin tih.
24 Joka ei minua rakasta, ei se minun sanojani kätke: ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän joka minun lähetti.
Tukhom mi lungkham loi ngei chu ki minchuna khom jôm ngâi mak ngei. Male minchuna chong nin riet hi keima kata nimaka, Pa, mi tîrpu renga kêng ani.”
25 Näitä olen minä teille puhunut, ollessani teidän kanssanne.
“Nin kôm ka la om lâihin hi chong hih nangni ki tipe ani.
26 Mutta Lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimeeni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitä minä teille sanonut olen.
Sanpu, Ratha Inthieng, Pa'n ki riminga a juongtîr rang han neinunngei murdi nangni minchu a ta, male nangni ki misîr pe sai ngei murdi hah riettit rangin nangni sin a tih.”
27 Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille: en minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älkään teidän sydämenne murheellinen olko, älkään myös peljätkö.
“Nangni ka mâkpe chu Rathânngamna hi ania; keima rathânngamna kêng nangni ke pêk ani. Rammuolin a pêk anghan chu nangni pêk mu-ung. Nin kângmindoi no ungla, male nin jâmminzal no roi; chi khom chi no roi.
28 Te kuulitte minun sanovan: minä menen pois ja tulen jälleen teidän tykönne. Jos te minua rakastaisitte, niin te tosin iloitsisitte, että minä sanoin: minä menen Isän tykö; sillä Isä on suurempi minua.
‘Nangni mâksan rang ki ni, ti nin rieta, aniatachu nin kôm juong kîr nôk ki tih,’ mi nin lungkhama anîn chu Pa kôm ke se hih nin râisân atih; ama chu keima nêkin a roiinpui uol sikin.
29 Ja nyt minä sanon teille ennen kuin se tapahtuu, että te uskoisitte, kuin se tapahtunut on.
Hi chong hih ahongtung mân nangni ke lei ril ani, ahongtung tika nin iem theina rangin.
30 En minä tästedes puhu paljon teidän kanssanne; sillä tämän maailman päämies tulee, jolla ei ole mitään minussa.
Zora sôt chu nangni chongpui thei khâi no ning, hi rammuola roijêkpu hih a hong zoi sikin. Ku chunga racham dôn maka,
31 Mutta että maailma ymmärtäis minun Isää rakastavan, ja niinkuin Isä minulle käski, niin minä myös teen. Nouskaat, lähtekäämme täältä!
hannirese Pa ku lungkham ti hih rammuolin a riet ngêt anâng ani; masikin ama chongpêkngei anghan neinuntin ki sin ngâi.” “Hong roi, hi mun renga hin jôk ta rei u.”
