Johanneksen 11
1 Niin mies sairasti, nimeltä Latsarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä.
U A mai kekahi, o Lazaro, no Betania, no ke kauhale o Maria a me kona kaikuaana o Mareta.
2 Mutta Maria oli se, joka voiteli Herran voiteella ja hänen jalkansa hiuksillansa kuivaksi, jonka veli Latsarus sairasti.
O ka Maria keia i kahinu ai i ka Haku i ka mea poni, a holoi hoi i kona wawae me kona lauoho, nona ke kaikunane mai, o Lazaro.
3 Niin hänen sisarensa lähettivät hänen tykönsä, ja sanoivat: Herra, katso, se sairastaa, jotas rakastat.
Hoouna ae la na kaikuwahine io na la, i ae la, E ka Haku, aia hoi o ka mea au i aloha ai, ua mai.
4 Kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän: ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kunnioittettaisiin.
A lohe ae la o Iesu, i ae la, Aole keia ka mai e make ai, aka, no ka nani o ke Akua, i hoonaniia'i hoi ke Keiki a ke Akua ma ia mea.
5 Mutta Jesus rakasti Marttaa, ha hänen sisartansa, ja Latsarusta.
Aloha ae la o Iesu ia Mareta, a me kona kaikaina, a me Lazaro.
6 Kuin hän siis kuuli hänen sairastavan, niin hän viipyi siinä paikassa kaksi päivää.
A lohe ae la ia, ua mai oia, alaila noho iho la ia ma ia wahi i na la elua.
7 Sitte sanoi hän opetuslapsillensa: menkäämme jälleen Juudeaan.
Mahope iho, olelo mai la ia i na haumana, E hele hou kakou i Iudea.
8 Sanoivat hänelle opetuslapset: Rabbi, äsken etsivät Juudalaiset sinua kivittääksensä, ja sinä menet taas sinne.
I aku la na haumana ia ia, E Rabi, ua imi iho nei na Iudaio e hailuku ia oe, a e hele hou anei oe ilaila?
9 Vastasi Jesus: eikö kaksitoistakymmentä ole päivän hetkeä? Jos joku päivällä vaeltaa, ei hän loukkaa itsiänsä; sillä hän näkee tämän maailman valkeuden.
I mai la o Iesu, Aole anei he umikumamalua hora o ke ao? Ina e hele kekahi i ke ao, aole ia e okupe, no ka mea, ua ike no ia i ka malamalama o keia ao.
10 Mutta jos joku yöllä vaeltaa, hän loukkaa itsensä; sillä ei valkeus ole hänessä.
Aka, ina e hele kekahi i ka po, e okupe no ia, no ka mea, aohe ona malamalama.
11 Näitä hän puhui, ja sanoi sitte heille: ystävämme Latsarus makaa, mutta minä menen häntä unesta herättämään.
Pau ae la kana olelo ana ia mea; alaila i mai la oia ia lakou, Ua hiamoe o Lazaro ko kakou hoaaloha: aka, e hele aku au e hoala mai ia ia.
12 Niin sanoivat hänen opetuslapsensa: Herra, jos hän makaa, kyllä hän paranee.
I aku la kana poe haumana, E ka Haku, a i hiamoe ia, e ola auanei.
13 Mutta Jesus sanoi hänen kuolemastansa; vaan he luulivat hänen sanovan unen makaamisesta.
No kona make ana hoi ka Iesu i olelo ai, aka, manao iho la lakou, no ka hoomaba ana ma ka hiamoe kana i olelo ai.
14 Niin Jesus sanoi heille selkiästi: Latsarus on kuollut.
Alaila olelo akaka mai la o Iesu ia lakou, Ua make io o Lazaro.
15 Ja minä iloitsen teidän tähtenne, etten minä siellä ollut, että te uskoisitte. Mutta menkäämme hänen tykönsä.
A ke olioli nei au no oukou, no ka mea, aole au ilaila, i manaoio ai oukou; aka, e haele kakou io na la.
16 Niin sanoi Toomas, joka kutsutaan kaksoiseksi, muille opetuslapsille: käykäämme myös me, että me kuolisimme hänen kanssansa.
I aku la o Toma, i oleloia o Didumo, i kona mau hoahaumana, E haele hoi kakou, i make pu ai kakou me ia.
17 niin Jesus tuli ja löysi hänen jo neljä päivää maanneen haudassa.
A hiki aka la o Iesu, ike iho la ia, aha ona la iloko o ka halekapapau.
18 Mutta Betania oli läsnä Jerusalemia, lähes viisitoitakymmentä vakomittaa.
Ua kokoke o Betania i Ierusalema, he umi paha a me kamamalima setadia.
19 Ja monta Juudalaisista oli tullut Martan ja Marian tykö, lohduttamaan heitä heidän veljensä tähden.
A nui ka poe Iudaio i hele aku io Mareta la, a me Maria, e hooluolu ia laua no ko laua kaikunane.
20 Kuin Martta kuuli Jesuksen tulevan, juoksi hän häntä vastaa; mutta Maria istui kotona.
A lohe ae la o Mareta, i ko Iesu hele ana mai, hoohalawai aku la kela me ia: aka, noho iho la o Maria ma ka hale.
21 Niin Martta sanoi Jesukselle: Herra, jos sinä olisit täällä ollut, niin ei minun veljeni olisi kuollut.
Olelo aku la o Mareta ia Iesu, E ka Haku, ina o oe maanei, ina aole no i make kuu kaikunane.
22 Mutta minä tiedän vielä, että kaikki, mitä sinä anot Jumalalta, ne Jumala sinulle antaa.
Aka, na ike no au ano, o ka mea au e noi aku ai i ke Akua, oia ka ke Akua e haawi mai ai ia oe.
23 Jesus sanoi hänelle: sinun veljes on nouseva ylös.
Olelo mai la o Iesu ia ia, E ala hou mai no kou kaikunane.
24 Martta sanoi hänelle: minä tiedän hänen nousevan ylösnousemisessa viimeisenä päivänä.
I aku la o Mareta ia ia, Ua ike no au e ala hou mai ia i ke ala hou ana i ka la mahope.
25 Sanoi Jesus hänelle: minä olen ylösnousemus ja elämä: joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olis kuollut.
I mai la o Iesu ia ia, Owau no ke alahouana, a me ke ola: o ka mea e manaoio mai ia'u, ina e make ia, e ola hou auanei oia.
26 Ja jokainen, joka elää ja uskoo minun päälleni, ei hänen pidä kuoleman ijankaikkisesti: uskotkos sen? (aiōn g165)
O ka mea e ola ana, a e manaoio mai ia'u, aole loa ia e make. Ke manaoio nei anei oe i keia? (aiōn g165)
27 Hän sanoi hänelle: jaa Herra, minä uskon sinun Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, joka tuleva oli maailmaan.
I aku la kola ia ia, Ae, e ka Haku, ke manaoio nei au o oe ka Mesia, ke Keiki a ke Akua, ka mea hele mai i ke ao nei.
28 Ja kuin hän näitä sanonut oli, meni hän pois ja kutsui sisarensa Marian salaa, sanoen: Mestari on tullut ja kutsuu sinua.
A oki ae la ia olelo, hoi aku la ia, a hea malu aku la ia Maria, kona kaikaina, i aku la, Ua hiki mai ke Kumu, a ke hea mai nei ia oe.
29 Kuin hän sen kuuli, nousi hän kohta ja tuli hänen tykösä.
A lohe ae la ia, ku koke ae, a hele aku la io na la.
30 (Sillä ei Jesus ollut vielä kylään tullut, vaan oli siinä paikassa, jossa Martta oli hänen kohdannut.)
Aole i hiki aku o Iesu i ke kulanahale, aia no ia ma kahi i halawai ai o Mareta me ia.
31 Kuin siis Juudalaiset, jotka hänen kanssansa huoneessa olivat lohduttamassa häntä, näkivät Marian nousevan ja menevän ulos, seurasivat he häntä, sanoen: hän menee haudalle itkemään.
Aona Iudaio e noho pa ana me ia ma ka hale, a e hooluolu ana ia ia, ike aku la ia Maria e ku koke ae a hele iwaho, hahai aku la lakou ia ia, i ae la, Ua hele aku nei ia ma ka halekupapau e uwe ai malaila.
32 Kuin Maria sinne tuli, kussa Jesus oli, ja näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa juureen ja sanoi hänelle: Herra, jos olisit täällä ollut, ei olisi minun veljeni kuollut.
A hiki aku la o Maria i ko Iesu wahi, a ike aku la ia ia, moe iho la ia ma kona wawae, i aka la ia ia, E ka Haku, ina o oe maanei, ina aole i make kuu kaikunane.
33 Kuin Jesus näki hänen itkevän ja Juudalaiset, jotka hänen kanssansa tulleet olivat, itkevän, kauhistui hän hengessä ja tuli sangen murheelliseksi,
A ike mai la o Iesu ia ia o uwe ana, a me ka poe Iudaio i hele pu mai me ia e uwe ana, auwe iho la ia ma ka naau, a ehaeha hoi,
34 Ja sanoi: kuhunka te hänen panitte? He sanoivat hänelle: Herra, tule ja katso.
A ninau mai la ia, Mahea la oukou i waiho at ia ia? I aku la lakou ia ia, E ka Haku, e hele mai e nana.
35 Ja Jesus itki.
Uwe iho la o Iesu.
36 Niin sanoivat Juudalaiset: katso, kuinka hän rakasti häntä.
No ia mea, olelo ae la ka poe Iudaio, Aia hoi, nani kona aloha ia ia!
37 Mutta muutamat heistä sanoivat: eikö tämä, joka sokian silmät avasi, tainnut tehdä, ettei tämäkään kuollut olisi?
Olelo ae la kekahi poe o lakou, Aole anei i hiki ia ia nei, nana i hookaakaa na maka o ka makapo, ke hana, i ole ai e make keia kanaka?
38 Niin Jesus kauhistui taas itsessänsä, ja tuli haudan tykö. Mutta siinä oli kuoppa, ja kivi sen päälle pantu.
Alaila uwe hou iho la o Iesu iloko ona, a hiki ma ka halekupapau. He ana ia, a ua paniia i ka pohaku.
39 Jesus sanoi: ottakaat kivi pois. Sanoi hänelle Martta, sen sisar, joka kuollut oli: Herra, jo hän haisee, sillä hän on neljä päivää kuolleena ollut.
I mai la o Iesu, E lawe aku i ka pohaku. I aku la o Mareta ia ia, ke kaikuwahine o ka mea i make, E ka Haku, ua pilau ia, no ka mea, o ka ha keia o ka la.
40 Jesus sanoi hänelle: enkö minä sinulle sanonut: jos sinä uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kunnian.
I mai la o Iesu ia ia, Aole anei au i olelo aku ia oe, ina e manaoio mai oe, e ike auanei oe i ka nani o ke Akua?
41 Ja he ottivat kiven pois sialtansa, johon kuollut pantu oli. Niin Jesus nosti silmänsä ylös ja sanoi: Isä, minä kiitän sinua, ettäs minua kuulit.
Alaila lawe ae la lakou i ka pohaku mai kahi o ka mea make i waiho ai. A leha ao la o Iesu i kona mau maka iluna, a i aku la. E ka Makua, ke hoomaikai aku nei au ia oe, no kou hoolohe ana ia'u.
42 Mutta minä tiedän myös, ettäs aina minua kuulet; vaan kansan tähden, joka tässä ympäri seisoo, sanon minä, että he uskoisivat sinun minun lähettäneeksi.
A ua ike no au, ua hoolohe mai oe ia'u i na manawa a pau; aka, no ka ahakanaka e ku mai nei i olelo aku ai au, i manaoio mai ai lakou, o oe ka i hoouna mai ia'u.
43 Ja kuin hän nämät sanonut oli, huusi hän suurella äänellä: Latsarus, tule ulos.
A pau kana olelo ana ia mea, kahea aku la ia me ka leo nui, E Lazaro, e hele mai oe iwaho.
44 Ja se kuollut tuli ulos sidottuna käsistä ja jaloista kääriliinalla, ja hänen kasvonsa olivat sidotut ympäri hikiliinalla. Jesus sanoi heille: päästäkäät häntä ja antakaat hänen mennä.
A hele mai iwaho ka mea i make, ua nakiiia ma na wawae a ma na lima i na kahakahana lole; a ua kaeiia kona wahi maka a puni me ka hainaka. I mai la o Iesu ia lakou, E kala ae ia ia, a kuu aku ia ia e hele.
45 Niin monta Juudalaista, jotka olivat Marian tykö tulleet, ja näkivät mitä Jesus teki, uskoivat hänen päällensä.
No ia mea, nui ka poe o na Iudaio i hele mai io Maria la, a ike i na mea a Iesu i hana'i, manaoio aku lakou ia ia.
46 Mutta muutamat heistä menivät Pharisealaisten tykö ja ilmoittivat heille, mitä Jesus oli tehnyt.
A hele aku kekahi poe o lakou i na Parisaio, a hai aku la ia lakou i na mea a Iesu i hana'i.
47 Niin ylimmäiset papit ja Pharisealaiset kokosivat neuvon, ja sanoivat: mitä me teemme? sillä tämä ihminen tekee monta ihmiettä.
Alaila hoakoakoa ae la na kahuna nui, a me na Parisaio i ka ahaolelo, i ae la lakou, Heaha ka kakou e hana'i? no ka mea, ua hana keia kanaka i na hana mana he nui no.
48 Jos me sallimme hänen niin olla, niin kaikki uskovat hänen päällensä, ja Roomalaiset tulevat ja ottavat pois sekä meidän maamme että kansamme.
Ina e waiho wale aku kakou ia ia pela, e manaoio auanei na kanaka a pau ia ia; a e hele mai ko Roma, a e luku i ko kakou wahi a me ko kakou lahuikanaka.
49 Mutta yksi heistä, Kaiphas nimeltä, joka oli sinä vuonna ylimmäinne pappi, sanoi heille: ette mitään tiedä:
O kekahi o lakou, o Kaiapa, oia ke kahuna nui i kela makahiki, i aku la ia lakou, Aole maopopo iki ia oukou,
50 Ette myös ajattele, että se on meille tarpeellinen, että yksi ihminen kuolee kansan tähden, ettei kaikki kansa hukkuisi.
Aole hoi oukou i manao, he pono no kakou e make kekahi kanaka no na kanaka, aole hoi e lukuia ka lahuikanaka a pau.
51 Mutta ei hän sitä itsestänsä sanonut; vaan että hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, niin hän ennusti, että Jesuksen piti kuoleman kansan tähden,
Aole nana iho keia mea ana i olelo mai ai; aka, e noho kahuna nui ana ia i kela makahiki, wanana ae la ia, e make o Iesu no ka lahuikanaka:
52 Ja ei ainoastaan kansan tähden, mutta että hänen piti ne Jumalan lapset, jotka hajoitetut olivat, yhteen kokooman.
Aole nae no ia lahuikanaka wale no, aka, i houluulu mai ai hoi ia i na keiki a ke Akua, i noho liilii aku ai, iloko o ka hookahi.
53 Mutta siitä päivästä pitivät he yhteen neuvoa, kuolettaaksensa häntä.
Mai ia manawa mai, kuka pu iho la lakou e pepehi ia ia.
54 Ei siis Jesus vaeltanut enää Juudalaisten seassa julkisesti, vaan meni sieltä yhteen maan paikkaan lähes korpea, siihen kaupunkiin, joka kutsutaan Epharaim, ja oleskeli siellä opetuslastensa kanssa.
No ia mea, aole i hele hoike hou ia aku la o Iesu iwaena o na Iudaio; aka, hele aku la ia mai laila aku ma kahi kokoke i ka waonahele, ma ke kulanakauhale i kapaia o Eperaima, a malaila ia i noho ai me kana poe haumana.
55 Mutta Juudalaisten pääsiäinen lähestyi, ja monta siitä maakunnasta meni pääsiäisen edellä Jerusalemiin puhdistamaan itsiänsä.
A kokoke mai ka moliaola a na Iudaio: a nui na mea i hele aku i Ierusalema mai ka aina aku mamua o ka moliaola, i hoomakaukau ai lakou ia lakou iho.
56 Niin he etsivät Jesusta ja puhuivat keskenänsä, seisoen templissä: mitä te luulette, ettei hän ole juhlalle tullut?
Alaila imi aku la lakou ia Iesu, a ninau ae la lakou ia lakou iho e ku ana iloko o ka luakini, Heaha ko oukou manao, aole anei ia e hele mai i ka ahaaina?
57 Ja ylimmäiset papit ja Pharisealaiset olivat käskyn antaneet, että jos joku tietäis, kussa hän olis, niin hänen piti sen ilmoittaman, että he ottaisivat hänen kiinni.
Ua kauoha aku na kahuna nui a me na Parisaio, ina i ike kekahi i kona wahi e noho ai, e hai mai ia, i hopu aku lakou ia ia.
