Johanneksen 11
1 Niin mies sairasti, nimeltä Latsarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä.
Jua ba bo ye Betani, k bi yigu Lasaar, li longbanli bo tie Maari yeni o ninsalo Mart dogu i.
2 Mutta Maria oli se, joka voiteli Herran voiteella ja hänen jalkansa hiuksillansa kuivaksi, jonka veli Latsarus sairasti.
Lan Maari n bo jogi i tolaali Jesu ki gɔ tugi o yudi ki fiali jesu taana, o ninjua n bo yia k yi Lasaar.
3 Niin hänen sisarensa lähettivät hänen tykönsä, ja sanoivat: Herra, katso, se sairastaa, jotas rakastat.
O ninsiabi bo sɔni ki ban waani jesu k o dɔnli buado naa paa.
4 Kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän: ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kunnioittettaisiin.
Jesu n gbadi li maami k o jiini: o yianu naa tie mi kuumi yaali ka, ama, ti Diedo diema nni, ki fidi, k o nul bijua n la ti yudandi.
5 Mutta Jesus rakasti Marttaa, ha hänen sisartansa, ja Latsarusta.
Yeni lan ya kuli, Jesu bo buadi Marti yeni o ninsalo yeni Lasaar.
6 Kuin hän siis kuuli hänen sairastavan, niin hän viipyi siinä paikassa kaksi päivää.
Ya yognu k o gbadi ki Lasaar gbanu ki dagdi, o gɔ da bo ki luo ki tieni daana lie naani k o bo ye yeni.
7 Sitte sanoi hän opetuslapsillensa: menkäämme jälleen Juudeaan.
Yeni k o maadi o yegnkaabi, tin lebdi mani Jude.
8 Sanoivat hänelle opetuslapset: Rabbi, äsken etsivät Juudalaiset sinua kivittääksensä, ja sinä menet taas sinne.
K o yegnkaabi maadi o: canba, mɔlane k sufi nba bo kpaani ban ja ŋa a tana, k a gɔ yedi k tin lebdi Jude i!
9 Vastasi Jesus: eikö kaksitoistakymmentä ole päivän hetkeä? Jos joku päivällä vaeltaa, ei hän loukkaa itsiänsä; sillä hän näkee tämän maailman valkeuden.
Ki Jesu ŋmiani: t ki pia piiga n kudi lie ka yienu nni i? nul ya cuoni yienu, k o maadi bonli ki dugni o nua ŋanduna ne yinyiemi.
10 Mutta jos joku yöllä vaeltaa, hän loukkaa itsensä; sillä ei valkeus ole hänessä.
Ama, nul ya cuoni bonbonli nni, o maadi ki dugni o ki yegi yeni yinyiemi ba kuli.
11 Näitä hän puhui, ja sanoi sitte heille: ystävämme Latsarus makaa, mutta minä menen häntä unesta herättämään.
Wan pua bi li maakpanjami ki gbeni, k o maadi: Lasaar, ti dɔnli, guandi, ama n ba find o.
12 Niin sanoivat hänen opetuslapsensa: Herra, jos hän makaa, kyllä hän paranee.
K o yegnkaabi maadi o: yonbidaan, o ya guandi, o bi paagi.
13 Mutta Jesus sanoi hänen kuolemastansa; vaan he luulivat hänen sanovan unen makaamisesta.
Jesu bo bua yedi ba k o kpe i, ama k ban maal k o maadi guamɔnbi.
14 Niin Jesus sanoi heille selkiästi: Latsarus on kuollut.
Yeni ki Jesu maadi a sala siigni: Lasaar kpe o.
15 Ja minä iloitsen teidän tähtenne, etten minä siellä ollut, että te uskoisitte. Mutta menkäämme hänen tykönsä.
I ya po, k fidi k yin tuo yeni i mɔni, li tie n po pamanli yeni min bo ki ye. Ama tin gedi mani o den po.
16 Niin sanoi Toomas, joka kutsutaan kaksoiseksi, muille opetuslapsille: käykäämme myös me, että me kuolisimme hänen kanssansa.
Be ya po i k Toma, yua bo tami k yesu yiedi bo maadi o liebi, tin ŋɔdi mani ki mɔ kpe yeno.
17 niin Jesus tuli ja löysi hänen jo neljä päivää maanneen haudassa.
Jesu den pundi ki sua ki Lasaar kpe o ki bedi hali dana naa.
18 Mutta Betania oli läsnä Jerusalemia, lähes viisitoitakymmentä vakomittaa.
Nani Betani n bo ki fagi yeni Serusalemi yeni,
19 Ja monta Juudalaisista oli tullut Martan ja Marian tykö, lohduttamaan heitä heidän veljensä tähden.
Sufi nba boncianli bo gadi ki bua tieni Marti yeni Mari i kuufuondi.
20 Kuin Martta kuuli Jesuksen tulevan, juoksi hän häntä vastaa; mutta Maria istui kotona.
Lan ya yognu ki Marti gbadi ki jesu pundi, k o hedi o liigi bo, l bo sua ki Mari kaa o bulñɔbu nni
21 Niin Martta sanoi Jesukselle: Herra, jos sinä olisit täällä ollut, niin ei minun veljeni olisi kuollut.
Marti maadi Jesu: yonbidaan a ya bo ye ne, n ninjua bo kan kpe.
22 Mutta minä tiedän vielä, että kaikki, mitä sinä anot Jumalalta, ne Jumala sinulle antaa.
Ama, yeni lan ya kuli, n bani k a ya buali yaali ti Diedo, ti Diedo ba teni a.
23 Jesus sanoi hänelle: sinun veljes on nouseva ylös.
Jesu ŋmiani o: a ninjua bu yiedi.
24 Martta sanoi hänelle: minä tiedän hänen nousevan ylösnousemisessa viimeisenä päivänä.
N bani, Marti ŋmianio, o bu yiedi li daajijuogi daali.
25 Sanoi Jesus hänelle: minä olen ylösnousemus ja elämä: joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olis kuollut.
Jesu maadi: min tie o yiedo, ki tie li miali. Yua pia li dandanli ki duu n po bu la li miali, ba o ya kpe;
26 Ja jokainen, joka elää ja uskoo minun päälleni, ei hänen pidä kuoleman ijankaikkisesti: uskotkos sen? (aiōn g165)
yua fuo ki dug n po, kan bangi ki kpe. A dug li po i? (aiōn g165)
27 Hän sanoi hänelle: jaa Herra, minä uskon sinun Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, joka tuleva oli maailmaan.
Ke o maadi o: Nn, yonbidaano, n bani ke a tie Kiristo, U Tienu bijua, yua ba cua li ŋandunli nni.
28 Ja kuin hän näitä sanonut oli, meni hän pois ja kutsui sisarensa Marian salaa, sanoen: Mestari on tullut ja kutsuu sinua.
Wan yedi lani, ke o siedi ki gedi ki ban yini o ninsalo Maari suoo. Ki yedi o, “Canbáa cua, ki yi a.”
29 Kuin hän sen kuuli, nousi hän kohta ja tuli hänen tykösä.
Wan gbadi lani, ke o kudi ki fii, ki gedi o kani.
30 (Sillä ei Jesus ollut vielä kylään tullut, vaan oli siinä paikassa, jossa Martta oli hänen kohdannut.)
Li yognu, ke Jesu da ki pundi u dogu nni, ki da li ye Marta ń tuogi o naankani yeni.
31 Kuin siis Juudalaiset, jotka hänen kanssansa huoneessa olivat lohduttamassa häntä, näkivät Marian nousevan ja menevän ulos, seurasivat he häntä, sanoen: hän menee haudalle itkemään.
Juufinba yaaba n bi ye yeni o li dieli nni, ki baagi o yeni ń la ke o kudi ki fii, ki ñani yeni, ke bi ŋɔdi o, ki maali ke o caa li kakuli kani ki baa buudi i.
32 Kuin Maria sinne tuli, kussa Jesus oli, ja näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa juureen ja sanoi hänelle: Herra, jos olisit täällä ollut, ei olisi minun veljeni kuollut.
Maari ń cua Jesu ń ye naani, ki la o, ke o baa ki gbaani o taana po, ki yedi o, “O Diedo, a ya bi ye ne i, n ninjua bi kan kpe.”
33 Kuin Jesus näki hänen itkevän ja Juudalaiset, jotka hänen kanssansa tulleet olivat, itkevän, kauhistui hän hengessä ja tuli sangen murheelliseksi,
Jesu ń la ke Maari buudi ke juufinba mo buudi, ke mi maalma kua o, ke o yama ŋmadi;
34 Ja sanoi: kuhunka te hänen panitte? He sanoivat hänelle: Herra, tule ja katso.
Ke o maadi, “I piini o le i?, ke bi maadi o, “O Diedo, cua na ki diidi.”
35 Ja Jesus itki.
Jesu bo buudi.
36 Niin sanoivat Juudalaiset: katso, kuinka hän rakasti häntä.
Ke juufinba yedi, “Diidi mani wan den bua Lasaari maama!”
37 Mutta muutamat heistä sanoivat: eikö tämä, joka sokian silmät avasi, tainnut tehdä, ettei tämäkään kuollut olisi?
Ama ke nitianba maadi, “Ya nilo n luodi yua n mali juamo yeni, bi kan fidi ki cedi o nilo ń da kpe ee?”
38 Niin Jesus kauhistui taas itsessänsä, ja tuli haudan tykö. Mutta siinä oli kuoppa, ja kivi sen päälle pantu.
Ke li bonli kua Jesu, ke o gbanu dá li ŋɔa, ke o gedi li kuli kani. Li den tie tanfalu i, ke ku tangu bii bu bulñɔbu.
39 Jesus sanoi: ottakaat kivi pois. Sanoi hänelle Martta, sen sisar, joka kuollut oli: Herra, jo hän haisee, sillä hän on neljä päivää kuolleena ollut.
Ke Marta, o kpiemo ninsalo yedi Jesu, O Diedo, ya yognu ne o nuugi o, tin pii o, dana na n yeni.
40 Jesus sanoi hänelle: enkö minä sinulle sanonut: jos sinä uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kunnian.
Ke Jesu yedi o, “N ki yedi a ke a ya dugi n po, a ba la U Tienu kpiagdi ii?”
41 Ja he ottivat kiven pois sialtansa, johon kuollut pantu oli. Niin Jesus nosti silmänsä ylös ja sanoi: Isä, minä kiitän sinua, ettäs minua kuulit.
Ke bi biidi ku tangu, Ke Jesu yaadi ki diidi poli, ki yedi, “N Báa, N tiendi a balga yeni ŋan cengi n maama.
42 Mutta minä tiedän myös, ettäs aina minua kuulet; vaan kansan tähden, joka tässä ympäri seisoo, sanon minä, että he uskoisivat sinun minun lähettäneeksi.
N bani ke a li cengi n maama yogu kuli, ama, li tie ku niwulgu yugu n taani ki lindi nni ne penio i ke n maadi yeni, ke ban la ki dugi ke fini n sɔni nni.”
43 Ja kuin hän nämät sanonut oli, huusi hän suurella äänellä: Latsarus, tule ulos.
Wan yedi lani, ke o tandi ki maadi, “Lasaari, Fii ki ña na!”
44 Ja se kuollut tuli ulos sidottuna käsistä ja jaloista kääriliinalla, ja hänen kasvonsa olivat sidotut ympäri hikiliinalla. Jesus sanoi heille: päästäkäät häntä ja antakaat hänen mennä.
Ke o kpiemo fii, ki ñani; ke o nui yeni o taana fiini a caba, ke li cabli bobni o nunga. Ke Jesu yedi ba, “findi findi mani o, ki ŋa wan ya caa.”
45 Niin monta Juudalaista, jotka olivat Marian tykö tulleet, ja näkivät mitä Jesus teki, uskoivat hänen päällensä.
Lani ke juufinba boncianli yaaba n bo cua Maari kani, ki la Jesu ń bo tieni yaali, ji bo dugi o po.
46 Mutta muutamat heistä menivät Pharisealaisten tykö ja ilmoittivat heille, mitä Jesus oli tehnyt.
Ama, nitianba guani ki lebdi farisienba kani, ki togdi ba Jesu ń tieni yaali.
47 Niin ylimmäiset papit ja Pharisealaiset kokosivat neuvon, ja sanoivat: mitä me teemme? sillä tämä ihminen tekee monta ihmiettä.
Lanyapo i ke salga yidkaaba yudanba yeni farisienba taani yikodanba tantaanli, ki yedi, “Ti ba tieni ledi i? O nilo ne tiendi yaalidgu bona boncianla
48 Jos me sallimme hänen niin olla, niin kaikki uskovat hänen päällensä, ja Roomalaiset tulevat ja ottavat pois sekä meidän maamme että kansamme.
Ti ya ŋa o yeni, ke o tie wan bua yaali, bi niba kuli baa dugi o po i; Roma yaaba ba cua ki fie ti tinfanma yeni ti dogtieba i.”
49 Mutta yksi heistä, Kaiphas nimeltä, joka oli sinä vuonna ylimmäinne pappi, sanoi heille: ette mitään tiedä:
Ama, ke nilo ye bi siiga ki yi Kayifa, ki tie lanyognu salga yidkaaba yudaano, yedi ba, “Yi ki bani libakuli.
50 Ette myös ajattele, että se on meille tarpeellinen, että yksi ihminen kuolee kansan tähden, ettei kaikki kansa hukkuisi.
I ki bani ke niyendo ya kpe bi dogtieba kuli po, li baa tu yeni ban buoni u dogu kui ii.
51 Mutta ei hän sitä itsestänsä sanonut; vaan että hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, niin hän ennusti, että Jesuksen piti kuoleman kansan tähden,
Ama, wani obá ka bo maadi li maama. Wan den tie salga yidkaaba yudaano yeni, bi den pua o sawali ke Jesu ba kpe ki fie bi niba miali.
52 Ja ei ainoastaan kansan tähden, mutta että hänen piti ne Jumalan lapset, jotka hajoitetut olivat, yhteen kokooman.
Li ki tie bi dogtieba baba po ka, ama, o kuuma ba cedi U Tienu bila yaaba n yayadi ŋanduna nni yeni ń guani ki taani kaanyendu.
53 Mutta siitä päivästä pitivät he yhteen neuvoa, kuolettaaksensa häntä.
Lanwani ii, li daali ligi i, ke bi cili ki bobindi ban ba tieni maama, ki kpa Jesu.
54 Ei siis Jesus vaeltanut enää Juudalaisten seassa julkisesti, vaan meni sieltä yhteen maan paikkaan lähes korpea, siihen kaupunkiin, joka kutsutaan Epharaim, ja oleskeli siellä opetuslastensa kanssa.
Lanyapo i ke Jesu ji den ki wangi o yuli jufinba nitaanli nni, ama, o den fuadi ki gedi ku tinpiengu po, ya dogu nni ke bi yi Efrayimi. O ji den ye lanpo i, yeni o ŋɔdkaaba.
55 Mutta Juudalaisten pääsiäinen lähestyi, ja monta siitä maakunnasta meni pääsiäisen edellä Jerusalemiin puhdistamaan itsiänsä.
Juufinba pendima jaanma ji den nagdi, ki juufinba boncianla den ña dogtiani, ki do ki caa Jerusalema, ki ba ŋuudi ki ŋanbi bi yula.
56 Niin he etsivät Jesusta ja puhuivat keskenänsä, seisoen templissä: mitä te luulette, ettei hän ole juhlalle tullut?
Bi den nua Jesu, ki maadi bi ŋmiali nni, ban den ye ku jaandiegu nni ya yognu, “I maalma tie be i? Ke o kan cua mi jaanma?”
57 Ja ylimmäiset papit ja Pharisealaiset olivat käskyn antaneet, että jos joku tietäis, kussa hän olis, niin hänen piti sen ilmoittaman, että he ottaisivat hänen kiinni.
Ke salga yidkaaba yudanba yeni Farisienba teni bu ñɔbu, ke nilo ya la Jesu naani, wan tuali ba, ban cuo o.
