Johanneksen 11
1 Niin mies sairasti, nimeltä Latsarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä.
Now a man named Lazarus, of Bethany, was lying ill; he belonged to the same village as Mary and her sister Martha.
2 Mutta Maria oli se, joka voiteli Herran voiteella ja hänen jalkansa hiuksillansa kuivaksi, jonka veli Latsarus sairasti.
This Mary, whose brother Lazarus was ill, was the Mary who anointed the Master with perfume, and wiped his feet with her hair.
3 Niin hänen sisarensa lähettivät hänen tykönsä, ja sanoivat: Herra, katso, se sairastaa, jotas rakastat.
The sisters, therefore, sent this message to Jesus – ‘Master, your friend is ill’;
4 Kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän: ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kunnioittettaisiin.
and, when Jesus heard it, he said, “This illness is not to end in death, but is to redound to the honor of God, in order that the Son of God may be honored through it.”
5 Mutta Jesus rakasti Marttaa, ha hänen sisartansa, ja Latsarusta.
Jesus loved Martha and her sister, and Lazarus.
6 Kuin hän siis kuuli hänen sairastavan, niin hän viipyi siinä paikassa kaksi päivää.
Yet, when he heard of the illness of Lazarus, he still stayed two days in the place where he was.
7 Sitte sanoi hän opetuslapsillensa: menkäämme jälleen Juudeaan.
Then, after that, he said to his disciples, “Let us go to Judea again.”
8 Sanoivat hänelle opetuslapset: Rabbi, äsken etsivät Juudalaiset sinua kivittääksensä, ja sinä menet taas sinne.
“Rabbi,” they replied, “the authorities there were but just now seeking to stone you; and are you going there again?”
9 Vastasi Jesus: eikö kaksitoistakymmentä ole päivän hetkeä? Jos joku päivällä vaeltaa, ei hän loukkaa itsiänsä; sillä hän näkee tämän maailman valkeuden.
“Are not there twelve hours in the day?” answered Jesus. “If someone walks about in the daytime, they don’t stumble, because they can see the light of the sun;
10 Mutta jos joku yöllä vaeltaa, hän loukkaa itsensä; sillä ei valkeus ole hänessä.
but, if they walk about at night, they stumble, because they have not the light.”
11 Näitä hän puhui, ja sanoi sitte heille: ystävämme Latsarus makaa, mutta minä menen häntä unesta herättämään.
And, when he had said this, he added, “Our friend Lazarus has fallen asleep; but I am going so that I may wake him.”
12 Niin sanoivat hänen opetuslapsensa: Herra, jos hän makaa, kyllä hän paranee.
“If he has fallen asleep, Master, he will get well,” said the disciples.
13 Mutta Jesus sanoi hänen kuolemastansa; vaan he luulivat hänen sanovan unen makaamisesta.
But Jesus meant that he was dead; they, however, supposed that he was speaking of natural sleep.
14 Niin Jesus sanoi heille selkiästi: Latsarus on kuollut.
Then he said to them plainly, “Lazarus is dead;
15 Ja minä iloitsen teidän tähtenne, etten minä siellä ollut, että te uskoisitte. Mutta menkäämme hänen tykönsä.
and I am glad for your sakes that I was not there, so that you may learn to believe in me. But let us go to him.”
16 Niin sanoi Toomas, joka kutsutaan kaksoiseksi, muille opetuslapsille: käykäämme myös me, että me kuolisimme hänen kanssansa.
At this, Thomas, who was called ‘The Twin,’ said to his fellow disciples, “Let us go too, so that we may die with him.”
17 niin Jesus tuli ja löysi hänen jo neljä päivää maanneen haudassa.
When Jesus reached the place, he found that Lazarus had been four days in the tomb already.
18 Mutta Betania oli läsnä Jerusalemia, lähes viisitoitakymmentä vakomittaa.
Bethany being only about two miles from Jerusalem,
19 Ja monta Juudalaisista oli tullut Martan ja Marian tykö, lohduttamaan heitä heidän veljensä tähden.
a number of the people had come there to comfort Martha and Mary because of their brother’s death.
20 Kuin Martta kuuli Jesuksen tulevan, juoksi hän häntä vastaa; mutta Maria istui kotona.
When Martha heard that Jesus was coming, she went to meet him; but Mary sat quietly at home.
21 Niin Martta sanoi Jesukselle: Herra, jos sinä olisit täällä ollut, niin ei minun veljeni olisi kuollut.
“Master,” Martha said to Jesus, “if you had been here, my brother would not have died.
22 Mutta minä tiedän vielä, että kaikki, mitä sinä anot Jumalalta, ne Jumala sinulle antaa.
Even now, I know that God will grant you whatever you ask him.”
23 Jesus sanoi hänelle: sinun veljes on nouseva ylös.
“Your brother will rise to life,” said Jesus.
24 Martta sanoi hänelle: minä tiedän hänen nousevan ylösnousemisessa viimeisenä päivänä.
“I know that he will,” replied Martha, “in the resurrection at the Last day.”
25 Sanoi Jesus hänelle: minä olen ylösnousemus ja elämä: joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olis kuollut.
“I am the resurrection and the life,” said Jesus. “He who believes in me will live, though he die;
26 Ja jokainen, joka elää ja uskoo minun päälleni, ei hänen pidä kuoleman ijankaikkisesti: uskotkos sen? (aiōn g165)
and he who lives and believes in me will never die. Do you believe this?” (aiōn g165)
27 Hän sanoi hänelle: jaa Herra, minä uskon sinun Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, joka tuleva oli maailmaan.
“Yes Master,” she answered. “I have learned to believe that you are the Christ, the Son of God, who was to come into the world.”
28 Ja kuin hän näitä sanonut oli, meni hän pois ja kutsui sisarensa Marian salaa, sanoen: Mestari on tullut ja kutsuu sinua.
After saying this, Martha went and called her sister Mary, and whispered, “The teacher is here, and is asking for you.”
29 Kuin hän sen kuuli, nousi hän kohta ja tuli hänen tykösä.
As soon as Mary heard that, she got up quickly, and went to meet him.
30 (Sillä ei Jesus ollut vielä kylään tullut, vaan oli siinä paikassa, jossa Martta oli hänen kohdannut.)
Jesus had not then come into the village, but was still at the place where Martha had met him.
31 Kuin siis Juudalaiset, jotka hänen kanssansa huoneessa olivat lohduttamassa häntä, näkivät Marian nousevan ja menevän ulos, seurasivat he häntä, sanoen: hän menee haudalle itkemään.
So the people, who were in the house with Mary, comforting her, when they saw her get up quickly and go out, followed her, thinking that she was going to the tomb to weep there.
32 Kuin Maria sinne tuli, kussa Jesus oli, ja näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa juureen ja sanoi hänelle: Herra, jos olisit täällä ollut, ei olisi minun veljeni kuollut.
When Mary came where Jesus was and saw him, she threw herself at his feet. “Master,” she exclaimed, “if you had been here, my brother would not have died!”
33 Kuin Jesus näki hänen itkevän ja Juudalaiset, jotka hänen kanssansa tulleet olivat, itkevän, kauhistui hän hengessä ja tuli sangen murheelliseksi,
When Jesus saw her weeping, and the people who had come with her weeping also, he groaned deeply, and was greatly distressed.
34 Ja sanoi: kuhunka te hänen panitte? He sanoivat hänelle: Herra, tule ja katso.
“Where have you buried him?” he asked. “Come and see, Master,” they answered.
35 Ja Jesus itki.
Jesus burst into tears.
36 Niin sanoivat Juudalaiset: katso, kuinka hän rakasti häntä.
“How he must have loved him!” the people exclaimed;
37 Mutta muutamat heistä sanoivat: eikö tämä, joka sokian silmät avasi, tainnut tehdä, ettei tämäkään kuollut olisi?
but some of them said, “Could not this man, who gave sight to the blind man, have also prevented Lazarus from dying?”
38 Niin Jesus kauhistui taas itsessänsä, ja tuli haudan tykö. Mutta siinä oli kuoppa, ja kivi sen päälle pantu.
Again groaning inwardly, Jesus came to the tomb. It was a cave, and a stone lay against the mouth of it.
39 Jesus sanoi: ottakaat kivi pois. Sanoi hänelle Martta, sen sisar, joka kuollut oli: Herra, jo hän haisee, sillä hän on neljä päivää kuolleena ollut.
“Move the stone away,” said Jesus. “Master,” said Martha, the sister of the dead man, “by this time the smell must be offensive, for this is the fourth day since his death.”
40 Jesus sanoi hänelle: enkö minä sinulle sanonut: jos sinä uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kunnian.
“Didn’t I tell you,” replied Jesus, “that, if you would believe in me, you should see the glory of God?”
41 Ja he ottivat kiven pois sialtansa, johon kuollut pantu oli. Niin Jesus nosti silmänsä ylös ja sanoi: Isä, minä kiitän sinua, ettäs minua kuulit.
So they moved the stone away; and Jesus, with uplifted eyes, said, “Father, I thank you that you have heard my prayer.
42 Mutta minä tiedän myös, ettäs aina minua kuulet; vaan kansan tähden, joka tässä ympäri seisoo, sanon minä, että he uskoisivat sinun minun lähettäneeksi.
I know that you always hear me; but I say this for the sake of the people standing near, so that they may believe that you have sent me as your messenger.”
43 Ja kuin hän nämät sanonut oli, huusi hän suurella äänellä: Latsarus, tule ulos.
Then, after saying this, Jesus called in a loud voice, “Lazarus! Come out!”
44 Ja se kuollut tuli ulos sidottuna käsistä ja jaloista kääriliinalla, ja hänen kasvonsa olivat sidotut ympäri hikiliinalla. Jesus sanoi heille: päästäkäät häntä ja antakaat hänen mennä.
The dead man came out, wrapped hand and foot in a winding-sheet; his face, too, had been wrapped in a cloth. “Set him free,” said Jesus, “and let him go.”
45 Niin monta Juudalaista, jotka olivat Marian tykö tulleet, ja näkivät mitä Jesus teki, uskoivat hänen päällensä.
In consequence of this, many of the people, who had come to visit Mary and had seen what Jesus did, put their faith in him.
46 Mutta muutamat heistä menivät Pharisealaisten tykö ja ilmoittivat heille, mitä Jesus oli tehnyt.
Some of them, however, went to the Pharisees, and told them what he had done.
47 Niin ylimmäiset papit ja Pharisealaiset kokosivat neuvon, ja sanoivat: mitä me teemme? sillä tämä ihminen tekee monta ihmiettä.
The chief priests and the Pharisees called a meeting of the High Council, and said, “What are we to do, now that this man is giving so many signs?
48 Jos me sallimme hänen niin olla, niin kaikki uskovat hänen päällensä, ja Roomalaiset tulevat ja ottavat pois sekä meidän maamme että kansamme.
If we allow him to continue as we are doing, everyone will believe in him; and the Romans will come and will take from us both our Temple and our nation.”
49 Mutta yksi heistä, Kaiphas nimeltä, joka oli sinä vuonna ylimmäinne pappi, sanoi heille: ette mitään tiedä:
One of them, however, Caiaphas, who was high priest that year, said to them,
50 Ette myös ajattele, että se on meille tarpeellinen, että yksi ihminen kuolee kansan tähden, ettei kaikki kansa hukkuisi.
“You are utterly mistaken. You do not consider that it is better for you that one person should die for the people, rather than the whole nation should be destroyed.”
51 Mutta ei hän sitä itsestänsä sanonut; vaan että hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, niin hän ennusti, että Jesuksen piti kuoleman kansan tähden,
Now he did not say this of his own accord; but, as high priest that year, he prophesied that Jesus was to die for the nation –
52 Ja ei ainoastaan kansan tähden, mutta että hänen piti ne Jumalan lapset, jotka hajoitetut olivat, yhteen kokooman.
And not for the nation only, but also that he might unite in one body the children of God now scattered far and wide.
53 Mutta siitä päivästä pitivät he yhteen neuvoa, kuolettaaksensa häntä.
So from that day they plotted to put Jesus to death.
54 Ei siis Jesus vaeltanut enää Juudalaisten seassa julkisesti, vaan meni sieltä yhteen maan paikkaan lähes korpea, siihen kaupunkiin, joka kutsutaan Epharaim, ja oleskeli siellä opetuslastensa kanssa.
In consequence of this, Jesus did not go about publicly among the people any more, but left and went into the country bordering on the wilderness, to a town called Ephraim, where he stayed with his disciples.
55 Mutta Juudalaisten pääsiäinen lähestyi, ja monta siitä maakunnasta meni pääsiäisen edellä Jerusalemiin puhdistamaan itsiänsä.
But the Jewish Festival of the Passover was near; and many people had gone up from the country to Jerusalem, for their purification, before the Festival began.
56 Niin he etsivät Jesusta ja puhuivat keskenänsä, seisoen templissä: mitä te luulette, ettei hän ole juhlalle tullut?
So they looked for Jesus there, and said to one another, as they stood in the Temple Courts, “What do you think? Do you think he will come to the Festival?”
57 Ja ylimmäiset papit ja Pharisealaiset olivat käskyn antaneet, että jos joku tietäis, kussa hän olis, niin hänen piti sen ilmoittaman, että he ottaisivat hänen kiinni.
The chief priests and the Pharisees had already issued orders that, if anyone learned where Jesus was, he should give information, so that they might arrest him.
