Johanneksen 11
1 Niin mies sairasti, nimeltä Latsarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä.
Now a certain man was sick, Leayzar from Beth-Naiya, of the village of Maryam and her sister, Marta.
2 Mutta Maria oli se, joka voiteli Herran voiteella ja hänen jalkansa hiuksillansa kuivaksi, jonka veli Latsarus sairasti.
It was that Maryam who had anointed the Lord with ointment, and wiped his feet with her hair, whose brother, Leayzar, was sick.
3 Niin hänen sisarensa lähettivät hänen tykönsä, ja sanoivat: Herra, katso, se sairastaa, jotas rakastat.
The sisters therefore sent to him, saying, "Lord, look, the one you love is sick."
4 Kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän: ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kunnioittettaisiin.
But when Yeshua heard it, he said, "This sickness is not to death, but for the glory of God, that God's Son may be glorified by it."
5 Mutta Jesus rakasti Marttaa, ha hänen sisartansa, ja Latsarusta.
Now Yeshua loved Marta, and her sister, and Leayzar.
6 Kuin hän siis kuuli hänen sairastavan, niin hän viipyi siinä paikassa kaksi päivää.
When therefore he heard that he was sick, he stayed two days in the place where he was.
7 Sitte sanoi hän opetuslapsillensa: menkäämme jälleen Juudeaan.
Then after this he said to the disciples, "Let us go into Yehuda again."
8 Sanoivat hänelle opetuslapset: Rabbi, äsken etsivät Juudalaiset sinua kivittääksensä, ja sinä menet taas sinne.
The disciples told him, "Rabbi, the Jewish leaders were just trying to stone you, and are you going there again?"
9 Vastasi Jesus: eikö kaksitoistakymmentä ole päivän hetkeä? Jos joku päivällä vaeltaa, ei hän loukkaa itsiänsä; sillä hän näkee tämän maailman valkeuden.
Yeshua answered, "Are there not twelve hours of daylight? If anyone walks in the day, he does not stumble, because he sees the light of this world.
10 Mutta jos joku yöllä vaeltaa, hän loukkaa itsensä; sillä ei valkeus ole hänessä.
But if anyone walks in the night, he stumbles, because the light is not in him."
11 Näitä hän puhui, ja sanoi sitte heille: ystävämme Latsarus makaa, mutta minä menen häntä unesta herättämään.
He said these things, and after that, he said to them, "Our friend, Leayzar, has fallen asleep, but I am going so that I may awake him out of sleep."
12 Niin sanoivat hänen opetuslapsensa: Herra, jos hän makaa, kyllä hän paranee.
Then the disciples said to him, "Lord, if he has fallen asleep, he will recover."
13 Mutta Jesus sanoi hänen kuolemastansa; vaan he luulivat hänen sanovan unen makaamisesta.
Now Yeshua had spoken of his death, but they thought that he spoke of taking rest in sleep.
14 Niin Jesus sanoi heille selkiästi: Latsarus on kuollut.
So Yeshua said to them plainly then, "Leayzar is dead.
15 Ja minä iloitsen teidän tähtenne, etten minä siellä ollut, että te uskoisitte. Mutta menkäämme hänen tykönsä.
I am glad for your sakes that I was not there, so that you may believe. Nevertheless, let us go to him."
16 Niin sanoi Toomas, joka kutsutaan kaksoiseksi, muille opetuslapsille: käykäämme myös me, että me kuolisimme hänen kanssansa.
Tama therefore, who is called the Twin, said to his fellow disciples, "Let us go also, that we may die with him."
17 niin Jesus tuli ja löysi hänen jo neljä päivää maanneen haudassa.
So when Yeshua came, he found that he had been in the tomb four days already.
18 Mutta Betania oli läsnä Jerusalemia, lähes viisitoitakymmentä vakomittaa.
Now Beth-Naiya was near Urishlim, about two miles away.
19 Ja monta Juudalaisista oli tullut Martan ja Marian tykö, lohduttamaan heitä heidän veljensä tähden.
Many of the Jewish people had come to Marta and Maryam, to console them concerning their brother.
20 Kuin Martta kuuli Jesuksen tulevan, juoksi hän häntä vastaa; mutta Maria istui kotona.
Then when Marta heard that Yeshua was coming, she went and met him, but Maryam stayed in the house.
21 Niin Martta sanoi Jesukselle: Herra, jos sinä olisit täällä ollut, niin ei minun veljeni olisi kuollut.
Therefore Marta said to Yeshua, "Lord, if you would have been here, my brother would not have died.
22 Mutta minä tiedän vielä, että kaikki, mitä sinä anot Jumalalta, ne Jumala sinulle antaa.
Even now I know that whatever you ask of God, God will give you."
23 Jesus sanoi hänelle: sinun veljes on nouseva ylös.
Yeshua said to her, "Your brother will rise again."
24 Martta sanoi hänelle: minä tiedän hänen nousevan ylösnousemisessa viimeisenä päivänä.
Marta said to him, "I know that he will rise again in the resurrection at the last day."
25 Sanoi Jesus hänelle: minä olen ylösnousemus ja elämä: joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olis kuollut.
Yeshua said to her, "I am the resurrection and the life. He who believes in me will still live, even if he dies.
26 Ja jokainen, joka elää ja uskoo minun päälleni, ei hänen pidä kuoleman ijankaikkisesti: uskotkos sen? (aiōn g165)
And whoever lives and believes in me will never die. Do you believe this?" (aiōn g165)
27 Hän sanoi hänelle: jaa Herra, minä uskon sinun Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, joka tuleva oli maailmaan.
She said to him, "Yes, Lord. I have come to believe that you are the Meshikha, the Son of God, he who comes into the world."
28 Ja kuin hän näitä sanonut oli, meni hän pois ja kutsui sisarensa Marian salaa, sanoen: Mestari on tullut ja kutsuu sinua.
And when she had said this, she went away, and called Maryam, her sister, secretly, saying, "The Teacher is here, and is calling you."
29 Kuin hän sen kuuli, nousi hän kohta ja tuli hänen tykösä.
When she heard this, she arose quickly, and went to him.
30 (Sillä ei Jesus ollut vielä kylään tullut, vaan oli siinä paikassa, jossa Martta oli hänen kohdannut.)
Now Yeshua had not yet come into the village, but was still in the place where Marta met him.
31 Kuin siis Juudalaiset, jotka hänen kanssansa huoneessa olivat lohduttamassa häntä, näkivät Marian nousevan ja menevän ulos, seurasivat he häntä, sanoen: hän menee haudalle itkemään.
Then the Yehudeans who were with her in the house, and were consoling her, when they saw Maryam, that she rose up quickly and went out, followed her, supposing that she was going to the tomb to weep there.
32 Kuin Maria sinne tuli, kussa Jesus oli, ja näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa juureen ja sanoi hänelle: Herra, jos olisit täällä ollut, ei olisi minun veljeni kuollut.
Therefore when Maryam came to where Yeshua was, and saw him, she fell down at his feet, saying to him, "Lord, if you would have been here, my brother would not have died."
33 Kuin Jesus näki hänen itkevän ja Juudalaiset, jotka hänen kanssansa tulleet olivat, itkevän, kauhistui hän hengessä ja tuli sangen murheelliseksi,
When Yeshua therefore saw her weeping, and the Yehudeans weeping who came with her, he was deeply moved in spirit and was troubled,
34 Ja sanoi: kuhunka te hänen panitte? He sanoivat hänelle: Herra, tule ja katso.
and said, "Where have you put him?" They told him, "Lord, come and see."
35 Ja Jesus itki.
Yeshua wept.
36 Niin sanoivat Juudalaiset: katso, kuinka hän rakasti häntä.
The Yehudeans therefore said, "See how he loved him."
37 Mutta muutamat heistä sanoivat: eikö tämä, joka sokian silmät avasi, tainnut tehdä, ettei tämäkään kuollut olisi?
But some of them said, "Could not this man, who opened the eyes of him who was blind, have also kept this man from dying?"
38 Niin Jesus kauhistui taas itsessänsä, ja tuli haudan tykö. Mutta siinä oli kuoppa, ja kivi sen päälle pantu.
So Yeshua, deeply moved again, came to the tomb. Now it was a cave, and a stone lay against it.
39 Jesus sanoi: ottakaat kivi pois. Sanoi hänelle Martta, sen sisar, joka kuollut oli: Herra, jo hän haisee, sillä hän on neljä päivää kuolleena ollut.
Yeshua said, "Take away the stone." Marta, the sister of the dead man, said to him, "Lord, by this time there is a stench, for he has been dead four days."
40 Jesus sanoi hänelle: enkö minä sinulle sanonut: jos sinä uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kunnian.
Yeshua said to her, "Did I not tell you that if you believed, you would see God's glory?"
41 Ja he ottivat kiven pois sialtansa, johon kuollut pantu oli. Niin Jesus nosti silmänsä ylös ja sanoi: Isä, minä kiitän sinua, ettäs minua kuulit.
So they took away the stone. And Yeshua lifted up his eyes, and said, "Father, I thank you that you listened to me.
42 Mutta minä tiedän myös, ettäs aina minua kuulet; vaan kansan tähden, joka tässä ympäri seisoo, sanon minä, että he uskoisivat sinun minun lähettäneeksi.
I know that you always listen to me, but because of the crowd that stands around I said this, that they may believe that you sent me."
43 Ja kuin hän nämät sanonut oli, huusi hän suurella äänellä: Latsarus, tule ulos.
When he had said this, he shouted with a loud voice, "Leayzar, come out."
44 Ja se kuollut tuli ulos sidottuna käsistä ja jaloista kääriliinalla, ja hänen kasvonsa olivat sidotut ympäri hikiliinalla. Jesus sanoi heille: päästäkäät häntä ja antakaat hänen mennä.
The man who had died came out, bound hand and foot with wrappings, and his face was wrapped around with a cloth. Yeshua said to them, "Free him, and let him go."
45 Niin monta Juudalaista, jotka olivat Marian tykö tulleet, ja näkivät mitä Jesus teki, uskoivat hänen päällensä.
Therefore many of the Yehudeans, who came to Maryam and had seen the things which he did, believed in him.
46 Mutta muutamat heistä menivät Pharisealaisten tykö ja ilmoittivat heille, mitä Jesus oli tehnyt.
But some of them went away to the Pharisees, and told them the things which Yeshua had done.
47 Niin ylimmäiset papit ja Pharisealaiset kokosivat neuvon, ja sanoivat: mitä me teemme? sillä tämä ihminen tekee monta ihmiettä.
The chief priests therefore and the Pharisees gathered a council, and said, "What are we doing? For this man does many signs.
48 Jos me sallimme hänen niin olla, niin kaikki uskovat hänen päällensä, ja Roomalaiset tulevat ja ottavat pois sekä meidän maamme että kansamme.
If we leave him alone like this, everyone will believe in him, and the Romans will come and take away both our place and our nation."
49 Mutta yksi heistä, Kaiphas nimeltä, joka oli sinä vuonna ylimmäinne pappi, sanoi heille: ette mitään tiedä:
But a certain one of them, Qayapha, being high priest that year, said to them, "You know nothing at all,
50 Ette myös ajattele, että se on meille tarpeellinen, että yksi ihminen kuolee kansan tähden, ettei kaikki kansa hukkuisi.
nor do you consider that it is advantageous for you that one man should die for the people, and that the whole nation not perish."
51 Mutta ei hän sitä itsestänsä sanonut; vaan että hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, niin hän ennusti, että Jesuksen piti kuoleman kansan tähden,
Now he did not say this of himself, but being high priest that year, he prophesied that Yeshua would die for the nation,
52 Ja ei ainoastaan kansan tähden, mutta että hänen piti ne Jumalan lapset, jotka hajoitetut olivat, yhteen kokooman.
and not for the nation only, but that he might also gather together into one the children of God who are scattered abroad.
53 Mutta siitä päivästä pitivät he yhteen neuvoa, kuolettaaksensa häntä.
So from that day on they plotted to kill him.
54 Ei siis Jesus vaeltanut enää Juudalaisten seassa julkisesti, vaan meni sieltä yhteen maan paikkaan lähes korpea, siihen kaupunkiin, joka kutsutaan Epharaim, ja oleskeli siellä opetuslastensa kanssa.
Yeshua therefore walked no more openly among the Yehudeans, but departed from there into the country near the wilderness, to a city called Aphreeim; and stayed there with his disciples.
55 Mutta Juudalaisten pääsiäinen lähestyi, ja monta siitä maakunnasta meni pääsiäisen edellä Jerusalemiin puhdistamaan itsiänsä.
Now the Jewish Passover was near, and many went up from the country to Urishlim before the Passover, to purify themselves.
56 Niin he etsivät Jesusta ja puhuivat keskenänsä, seisoen templissä: mitä te luulette, ettei hän ole juhlalle tullut?
Then they sought for Yeshua and spoke one with another, as they stood in the temple, "What do you think—that he is not coming to the feast at all?"
57 Ja ylimmäiset papit ja Pharisealaiset olivat käskyn antaneet, että jos joku tietäis, kussa hän olis, niin hänen piti sen ilmoittaman, että he ottaisivat hänen kiinni.
Now the chief priests and the Pharisees had given orders that if anyone knew where he was, he should report it, that they might arrest him.
