Johanneksen 11
1 Niin mies sairasti, nimeltä Latsarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä.
Now a certain man, Lazarus of Bethany, the village of Mary and her sister Martha, was sick.
2 Mutta Maria oli se, joka voiteli Herran voiteella ja hänen jalkansa hiuksillansa kuivaksi, jonka veli Latsarus sairasti.
(It was the Mary who [later] anointed the Lord with myrrh and wiped His feet with her hair whose brother Lazarus was sick.)
3 Niin hänen sisarensa lähettivät hänen tykönsä, ja sanoivat: Herra, katso, se sairastaa, jotas rakastat.
So the sisters sent to Him saying, “Lord, please, the one you love is sick!”
4 Kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän: ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kunnioittettaisiin.
Upon hearing it Jesus said, “This sickness is not unto death but for the glory of God, so that the Son of God may be glorified through it.”
5 Mutta Jesus rakasti Marttaa, ha hänen sisartansa, ja Latsarusta.
(Now Jesus loved Martha and her sister and Lazarus.)
6 Kuin hän siis kuuli hänen sairastavan, niin hän viipyi siinä paikassa kaksi päivää.
So, when He heard that he was sick He stayed where He was two more days!
7 Sitte sanoi hän opetuslapsillensa: menkäämme jälleen Juudeaan.
Then after this He says to the disciples, “Let us go into Judea again.”
8 Sanoivat hänelle opetuslapset: Rabbi, äsken etsivät Juudalaiset sinua kivittääksensä, ja sinä menet taas sinne.
The disciples say to Him, “Rabbi, the Jews were just now trying to stone you, and you are going back there?”
9 Vastasi Jesus: eikö kaksitoistakymmentä ole päivän hetkeä? Jos joku päivällä vaeltaa, ei hän loukkaa itsiänsä; sillä hän näkee tämän maailman valkeuden.
Jesus answered: “Are there not twelve hours in the day? If anyone walks during the day he doesn't stumble, because he sees the light of this world.
10 Mutta jos joku yöllä vaeltaa, hän loukkaa itsensä; sillä ei valkeus ole hänessä.
But if anyone walks in the night he does stumble, because the light is not in him.”
11 Näitä hän puhui, ja sanoi sitte heille: ystävämme Latsarus makaa, mutta minä menen häntä unesta herättämään.
Having said these things He says to them, “Our friend Lazarus has fallen asleep, but I am going in order to awaken him.”
12 Niin sanoivat hänen opetuslapsensa: Herra, jos hän makaa, kyllä hän paranee.
His disciples said to Him, “Lord, if he is sleeping he will get well.”
13 Mutta Jesus sanoi hänen kuolemastansa; vaan he luulivat hänen sanovan unen makaamisesta.
But Jesus had spoken of his death, while they thought He was talking about natural sleep.
14 Niin Jesus sanoi heille selkiästi: Latsarus on kuollut.
So then Jesus said to them plainly: “Lazarus died.
15 Ja minä iloitsen teidän tähtenne, etten minä siellä ollut, että te uskoisitte. Mutta menkäämme hänen tykönsä.
And I am glad for your sakes that I was not there, so that you may believe. But let us go to him.”
16 Niin sanoi Toomas, joka kutsutaan kaksoiseksi, muille opetuslapsille: käykäämme myös me, että me kuolisimme hänen kanssansa.
Then Thomas (called Twin) said to his fellow disciples, “Let's us go too, so that we may die with Him.”
17 niin Jesus tuli ja löysi hänen jo neljä päivää maanneen haudassa.
So when Jesus had come, He found that he had already been in the tomb four days.
18 Mutta Betania oli läsnä Jerusalemia, lähes viisitoitakymmentä vakomittaa.
(Now Bethany was near Jerusalem, about two miles away,
19 Ja monta Juudalaisista oli tullut Martan ja Marian tykö, lohduttamaan heitä heidän veljensä tähden.
and many of the Jews had joined the women around Martha and Mary, to comfort them concerning their brother.)
20 Kuin Martta kuuli Jesuksen tulevan, juoksi hän häntä vastaa; mutta Maria istui kotona.
Then Martha, when she heard that Jesus was coming, went to meet Him; but Mary remained sitting at home.
21 Niin Martta sanoi Jesukselle: Herra, jos sinä olisit täällä ollut, niin ei minun veljeni olisi kuollut.
Then Martha said to Jesus: “Lord, if You had been here my brother would not have died.
22 Mutta minä tiedän vielä, että kaikki, mitä sinä anot Jumalalta, ne Jumala sinulle antaa.
But even now I know that whatever You ask of God, God will give You.”
23 Jesus sanoi hänelle: sinun veljes on nouseva ylös.
Jesus says to her, “Your brother will rise again.”
24 Martta sanoi hänelle: minä tiedän hänen nousevan ylösnousemisessa viimeisenä päivänä.
Martha says to Him, “I know that he will rise again in the resurrection at the last day.”
25 Sanoi Jesus hänelle: minä olen ylösnousemus ja elämä: joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olis kuollut.
Jesus said to her: “I am the resurrection and the life. The one who believes into me, though he may die, will live;
26 Ja jokainen, joka elää ja uskoo minun päälleni, ei hänen pidä kuoleman ijankaikkisesti: uskotkos sen? (aiōn g165)
and everyone who both lives and believes into me will never ever die. Do you believe this?” (aiōn g165)
27 Hän sanoi hänelle: jaa Herra, minä uskon sinun Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, joka tuleva oli maailmaan.
She says to Him, “Yes, Lord, I have come to believe that You are the Messiah, the Son of God, the One coming into the world.”
28 Ja kuin hän näitä sanonut oli, meni hän pois ja kutsui sisarensa Marian salaa, sanoen: Mestari on tullut ja kutsuu sinua.
Having said these things she went and called her sister Mary, saying privately, “The Teacher is here and is calling you!”
29 Kuin hän sen kuuli, nousi hän kohta ja tuli hänen tykösä.
Upon hearing it she gets up quickly and goes to Him.
30 (Sillä ei Jesus ollut vielä kylään tullut, vaan oli siinä paikassa, jossa Martta oli hänen kohdannut.)
(Now Jesus had not yet entered the village, but was in the place where Martha met Him.
31 Kuin siis Juudalaiset, jotka hänen kanssansa huoneessa olivat lohduttamassa häntä, näkivät Marian nousevan ja menevän ulos, seurasivat he häntä, sanoen: hän menee haudalle itkemään.
Then the Jews who were with her in the house, consoling her, when they saw Mary get up quickly and go out, they followed her saying, “She is going to the tomb to weep there.”)
32 Kuin Maria sinne tuli, kussa Jesus oli, ja näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa juureen ja sanoi hänelle: Herra, jos olisit täällä ollut, ei olisi minun veljeni kuollut.
Then, when Mary came where Jesus was, upon seeing Him she fell at His feet, saying to Him, “Lord, if You had been here my brother would not have died!”
33 Kuin Jesus näki hänen itkevän ja Juudalaiset, jotka hänen kanssansa tulleet olivat, itkevän, kauhistui hän hengessä ja tuli sangen murheelliseksi,
So when Jesus saw her crying, and the Jews who had come with her crying, He groaned in the spirit and was troubled.
34 Ja sanoi: kuhunka te hänen panitte? He sanoivat hänelle: Herra, tule ja katso.
And He said, “Where have you put him?” They say to Him, “Lord, come and see.”
35 Ja Jesus itki.
Jesus wept.
36 Niin sanoivat Juudalaiset: katso, kuinka hän rakasti häntä.
So the Jews said, “See how he loved him!”
37 Mutta muutamat heistä sanoivat: eikö tämä, joka sokian silmät avasi, tainnut tehdä, ettei tämäkään kuollut olisi?
But some of them said, “Couldn't this man, who opened the eyes of the blind, have also kept this one from dying?”
38 Niin Jesus kauhistui taas itsessänsä, ja tuli haudan tykö. Mutta siinä oli kuoppa, ja kivi sen päälle pantu.
Then, groaning within Himself again, Jesus arrived at the tomb. It was a cave, and a stone was lying against it.
39 Jesus sanoi: ottakaat kivi pois. Sanoi hänelle Martta, sen sisar, joka kuollut oli: Herra, jo hän haisee, sillä hän on neljä päivää kuolleena ollut.
Jesus says, “Remove the stone!” Martha, the sister of the deceased, says to Him, “Lord, he already stinks; it's been four days!”
40 Jesus sanoi hänelle: enkö minä sinulle sanonut: jos sinä uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kunnian.
Jesus says to her, “Did I not say to you that if you believe you will see the glory of God?”
41 Ja he ottivat kiven pois sialtansa, johon kuollut pantu oli. Niin Jesus nosti silmänsä ylös ja sanoi: Isä, minä kiitän sinua, ettäs minua kuulit.
Then they took away the stone from where the deceased was lying. Jesus raised His eyes and said: “Father, I thank You that You heard me.
42 Mutta minä tiedän myös, ettäs aina minua kuulet; vaan kansan tähden, joka tässä ympäri seisoo, sanon minä, että he uskoisivat sinun minun lähettäneeksi.
I know that You always hear me, but I spoke for the sake of the crowd standing around, so that they may believe that You sent me.”
43 Ja kuin hän nämät sanonut oli, huusi hän suurella äänellä: Latsarus, tule ulos.
Upon saying these things He shouted with a loud voice, “Lazarus, come out!”
44 Ja se kuollut tuli ulos sidottuna käsistä ja jaloista kääriliinalla, ja hänen kasvonsa olivat sidotut ympäri hikiliinalla. Jesus sanoi heille: päästäkäät häntä ja antakaat hänen mennä.
And out the deceased came! Bound hand and foot with bandages, and his face wrapped in a cloth. Jesus says to them, “Loose him and let him go.”
45 Niin monta Juudalaista, jotka olivat Marian tykö tulleet, ja näkivät mitä Jesus teki, uskoivat hänen päällensä.
So many of the Jews who had come to Mary, and had seen what Jesus did, believed into Him.
46 Mutta muutamat heistä menivät Pharisealaisten tykö ja ilmoittivat heille, mitä Jesus oli tehnyt.
But some of them went off to the Pharisees and told them what Jesus had done.
47 Niin ylimmäiset papit ja Pharisealaiset kokosivat neuvon, ja sanoivat: mitä me teemme? sillä tämä ihminen tekee monta ihmiettä.
Then the chief priests and the Pharisees convened a council and said: “What can we do? Because this man performs many miraculous signs;
48 Jos me sallimme hänen niin olla, niin kaikki uskovat hänen päällensä, ja Roomalaiset tulevat ja ottavat pois sekä meidän maamme että kansamme.
if we let him go on like this everybody will believe into him; and the Romans will come and take away both our place and our nation!”
49 Mutta yksi heistä, Kaiphas nimeltä, joka oli sinä vuonna ylimmäinne pappi, sanoi heille: ette mitään tiedä:
But one of them, Caiaphas, being high priest that year, said to them: “You know nothing at all!
50 Ette myös ajattele, että se on meille tarpeellinen, että yksi ihminen kuolee kansan tähden, ettei kaikki kansa hukkuisi.
Nor do you consider that it is advantageous for us that one man should die on behalf of the people, rather than the whole nation perish!”
51 Mutta ei hän sitä itsestänsä sanonut; vaan että hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, niin hän ennusti, että Jesuksen piti kuoleman kansan tähden,
(Now he did not say this on his own, but being high priest that year he prophesied that Jesus was about to die on behalf of the nation;
52 Ja ei ainoastaan kansan tähden, mutta että hänen piti ne Jumalan lapset, jotka hajoitetut olivat, yhteen kokooman.
and not only on behalf of the nation, but also to gather into one all the scattered children of God.)
53 Mutta siitä päivästä pitivät he yhteen neuvoa, kuolettaaksensa häntä.
So from that day on they really plotted to kill Him.
54 Ei siis Jesus vaeltanut enää Juudalaisten seassa julkisesti, vaan meni sieltä yhteen maan paikkaan lähes korpea, siihen kaupunkiin, joka kutsutaan Epharaim, ja oleskeli siellä opetuslastensa kanssa.
Therefore Jesus no longer moved about openly among the Jews, but went away from there into the country near the wilderness, to a town called Ephraim; and He stayed there with His disciples.
55 Mutta Juudalaisten pääsiäinen lähestyi, ja monta siitä maakunnasta meni pääsiäisen edellä Jerusalemiin puhdistamaan itsiänsä.
Now the Jewish Passover was near, and many from the country went up to Jerusalem before the Passover in order to purify themselves.
56 Niin he etsivät Jesusta ja puhuivat keskenänsä, seisoen templissä: mitä te luulette, ettei hän ole juhlalle tullut?
So they were looking for Jesus, and as they stood in the temple they were saying to each other, “What do you think—that he won't come to the feast at all?”
57 Ja ylimmäiset papit ja Pharisealaiset olivat käskyn antaneet, että jos joku tietäis, kussa hän olis, niin hänen piti sen ilmoittaman, että he ottaisivat hänen kiinni.
Now the chief priests and the Pharisees had together issued an edict that if anyone knew where He was he should report it, so they could arrest Him.
