Johanneksen 10
1 Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneesen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri.
« En vérité, en vérité, je vous le dis, celui qui n’entre point par la porte dans la bergerie, mais qui y monte par ailleurs, est un voleur et un brigand.
2 Mutta joka oven kautta sisälle menee, se on lammasten paimen:
Mais celui qui entre par la porte est le pasteur des brebis.
3 Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä, ja vie heidät ulos.
C’est à lui que le portier ouvre, et les brebis entendent sa voix; il appelle par leur nom ses brebis, et il les mène aux pâturages.
4 Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
Quand il a fait sortir toutes ses brebis, il marche devant elles, et les brebis le suivent, parce qu’elles connaissent sa voix.
5 Mutta ei he muukalaita seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.
Elles ne suivront point un étranger, mais elles le fuiront, parce qu’elles ne connaissent pas la voix des étrangers. »
6 Tämän tapauksen sanoi Jesus heille; mutta ei he niitä ymmärtäneet, mitä hän heille sanoi.
Jésus leur dit cette allégorie; mais ils ne comprirent pas de quoi il leur parlait.
7 Niin Jesus sanoi taas heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: minä olen lammasten ovi.
Jésus donc leur dit encore: « En vérité, en vérité, je vous le dis, je suis la porte des brebis.
8 Kaikki, jotka minun edelläni ovat tulleet, ovat varkaat ja ryövärit: vaan ei lampaat kuulleet heitä.
Tous ceux qui sont venus avant moi sont des voleurs et des brigands; mais les brebis ne les ont point écoutés.
9 Minä olen ovi: jos joku minun kauttani menee sisälle, se tulee autuaaksi, ja menee sisälle ja ulos, ja löytää laitumen.
Je suis la porte: si quelqu’un entre par moi, il sera sauvé; il entrera, et il sortira, et il trouvera des pâturages.
10 Ei varas tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja kadottamaan: minä tulin, että heillä pitää elämä oleman ja yltäkyllä oleman.
Le voleur ne vient que pour dérober, égorger et détruire; moi, je suis venu pour que les brebis aient la vie, et qu’elles soient dans l’abondance.
11 Minä olen hyvä paimen: hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
Je suis le bon pasteur. Le bon pasteur donne sa vie pour ses brebis.
12 Mutta palkollinen, joka ei ole paimen, eikä lampaat ole hänen omansa: kuin hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi raatelee ja haaskaa lampaat.
Mais le mercenaire, qui n’est pas le pasteur, et à qui les brebis n’appartiennent pas, voit venir le loup, laisse là les brebis et prend la fuite; et le loup les ravit et les disperse.
13 Mutta palkollinen pakenee, sillä hän on palkollinen, eikä tottele lampaista.
Le mercenaire s’enfuit, parce qu’il est mercenaire et qu’il n’a nul souci des brebis.
14 Minä olen hyvä paimen, joka tunnen omani, ja minä tunnetaan myös omiltani,
Je suis le bon pasteur; je connais mes brebis, et mes brebis me connaissent,
15 Niinkuin Isä minun tuntee, ja minä tunnen Isän: ja panen henkeni lammasten edestä.
comme mon Père me connaît, et que je connais mon Père, et je donne ma vie pour mes brebis.
16 Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.
J’ai encore d’autres brebis, qui ne sont pas de cette bergerie; il faut aussi que je les amène, et elles entendront ma voix, et il y aura une seule bergerie, un seul pasteur.
17 Sentähden Isä minua rakastaa, sillä minä panen henkeni, että minä sen jälleen otan.
C’est pour cela que mon Père m’aime, parce que je donne ma vie pour la reprendre.
18 Ei ota kenkään sitä minulta, vaan minä panen sen itsestäni. Minulla on valta sitä panna, ja minulla on valta sitä taas ottaa. Sen käskyn minä sain Isältäni.
Personne ne me la ravit, mais je la donne de moi-même; j’ai le pouvoir de la donner, et le pouvoir de la reprendre: tel est l’ordre que j’ai reçu de mon Père. »
19 Niin tuli taas riita Juudalaisten keskellä näiden puhetten tähden.
Il s’éleva de nouveau une division parmi les Juifs à l’occasion de ce discours.
20 Ja moni heistä sanoi: hänellä on perkele, ja hän on mieletöin: mitä te häntä kuultelette?
Plusieurs d’entre eux disaient: « Il est possédé d’un démon, il a perdu le sens: Pourquoi l’écoutez-vous? »
21 Mutta muut sanoivat: ei ne ole riivatun puheet: taitaako perkele sokian silmät avata?
D’autres disaient: « Ce ne sont pas là les paroles d’un possédé; est-ce qu’un démon peut ouvrir les yeux des aveugles? » Occasion du discours. Jésus consubstantiel à son Père, les Juifs veulent le lapider. Jésus échappe à leurs mains et se retire au delà du Jourdain.
22 Ja Jerusalemissa oli kirkkomessu, ja talvi oli,
On célébrait à Jérusalem la fête de la Dédicace; c’était l’hiver;
23 Ja Jesus käveli templissä Salomon esihuoneessa.
et Jésus se promenait dans le temple, sous le portique de Salomon.
24 Niin Juudalaiset piirittivät hänen ja sanoivat hänelle: kuinka kauvan sinä meitä pidät ylös? Jos olet Kristus, niin sano meille selkiästi.
Les Juifs l’entourèrent donc et lui dirent: « Jusques à quand tiendrez-vous notre esprit en suspens? Si vous êtes le Christ dites-le-nous franchement. »
25 Jesus vastasi heitä: minä olen sen teille sanonut, ja ette usko: ne työt, jotka minä teen Isäni nimeen, todistavat minusta.
Jésus leur répondit: « Je vous l’ai dit, et vous ne me croyez pas: les œuvres que je fais au nom de mon Père rendent témoignage de moi;
26 Mutta ette usko: sillä ette ole minun lampaistani, miinkuin minä teille sanoin.
mais vous ne me croyez point, parce que vous n’êtes pas de mes brebis.
27 Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen heidät, ja he seuraavat minua:
Mes brebis entendent ma voix; je les connais, et elles me suivent.
29 Minun isäni, joka ne minulle antoi, on suurempi kaikkia: ja ei kenkään taida heitä reväistä minun Isäni kädestä.
mon Père, qui me les a données, est plus grand que tous, et nul ne peut les ravir de la main de mon Père.
30 Minä ja Isä olemme yhtä.
Mon père et moi nous sommes un. »
31 Niin Juudalaiset poimivat taas kiviä häntä kivittääksensä.
Les Juifs ramassèrent de nouveau des pierres pour le lapider.
32 Jesus vastasi heitä: minä osoitin teille Isältäni monta hyvää työtä: minkä työn tähden niistä te siis minun kivitätte?
Jésus leur dit: « J’ai fait devant vous beaucoup d’œuvres bonnes qui venaient de mon Père: pour laquelle de ces œuvres me lapidez-vous? »
33 Juudalaiset vastasivat häntä, sanoen: emme sinua hyvän työn tähden kivitä, vaan pilkan tähden, ja että sinä, joka ihminen olet, teet itses Jumalaksi.
Les Juifs lui répondirent: « Ce n’est pas pour une bonne œuvre que nous vous lapidons, mais pour un blasphème, et parce que, étant homme, vous vous faites Dieu. »
34 Jesus vastasi heitä: eiko teidän laissanne ole kirjoitettu: minä sanon, te olette jumalat?
Jésus leur répondit: « N’est-il pas écrit dans votre Loi: J’ai dit: vous êtes des dieux?
35 Jos hän ne kutsui jumaliksi, joille Jumalan sana tapahtui, ja ei kirjoitus taideta rikottaa:
Si la Loi appelle dieux ceux à qui la parole de Dieu a été adressée, et si l’Écriture ne peut être anéantie,
36 Ja te sanotte hänelle, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: sinä pilkkaat Jumalaa, että minä sanoin: minä olen Jumalan Poika.
comment dites-vous à celui que le Père a sanctifié et envoyé dans le monde: Vous blasphémez, parce que j’ai dit: Je suis le Fils de Dieu?
37 Ellen minä tee minun Isäni töitä, niin älkäät minua uskoko.
Si je ne fais pas les œuvres de mon Père, ne me croyez pas.
38 Mutta jos minä niitä teen, ja jos ette minua usko, niin uskokaat ne työt, että te tuntisitte ja uskoisitte Isän olevan minussa ja minun hänessä.
Mais si je les fais, lors même que vous ne voudriez pas me croire, croyez à mes œuvres: afin que vous sachiez et reconnaissiez que le Père est en moi, et que je suis dans le Père. »
39 Niin he etsivät taas häntä kiinni ottaaksensa, mutta hän läksi heidän käsistänsä,
Là-dessus, ils cherchèrent de nouveau à se saisir de lui, mais il s’échappa de leurs mains.
40 Ja meni jälleen toiselle puolelle Jordania, siihen paikkaan, jossa Johannes ensin kasti, ja viipyi siinä.
Il s’en retourna au delà du Jourdain, dans le lieu où Jean avait commencé à baptiser; et il y demeura.
41 Ja monta tuli hänen tykönsä, ja sanoivat: ei Johannes yhtäkään ihmettä tehnyt; mutta kaikki mitä Johannes tästä sanoi, ne ovat todet.
Et beaucoup venaient à lui, disant: « Jean n’a fait aucun miracle;
42 Ja monta uskoi sillä hänen päällensä.
mais tout ce qu’il a dit de celui-ci était vrai. « Et il y en eut là beaucoup qui crurent en lui.
