Johanneksen 10
1 Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneesen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri.
Verily, verily, I say unto you: —He that entereth not, through the door, into the fold of the sheep, but goeth up from another place, that man, is, a thief, and, a robber.
2 Mutta joka oven kautta sisälle menee, se on lammasten paimen:
But, he that entereth through the door, is, shepherd, of the sheep:
3 Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä, ja vie heidät ulos.
To him, the porter openeth, and, the sheep, unto his voice, hearken: and, his own sheep, he calleth by name, and leadeth them forth.
4 Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
As soon as, all his own, he hath put forth, before them, he moveth on, and, the sheep, follow him, because they know his voice;
5 Mutta ei he muukalaita seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.
But, a stranger, will they in nowise follow, but will flee from him, because they know not the voice, of strangers.
6 Tämän tapauksen sanoi Jesus heille; mutta ei he niitä ymmärtäneet, mitä hän heille sanoi.
This similitude, spake Jesus unto them; but, those men, understood not what the things were which he was speaking unto them.
7 Niin Jesus sanoi taas heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: minä olen lammasten ovi.
Jesus, therefore, said, again—Verily, verily, I say unto you: —I, am the door of the sheep:
8 Kaikki, jotka minun edelläni ovat tulleet, ovat varkaat ja ryövärit: vaan ei lampaat kuulleet heitä.
All, as many as came before me, are thieves, and, robbers: but the sheep hearkened nor unto them.
9 Minä olen ovi: jos joku minun kauttani menee sisälle, se tulee autuaaksi, ja menee sisälle ja ulos, ja löytää laitumen.
I, am the door: through me, if anyone enter, he shall be saved, and shall come in and go out, and, pasture, shall find.
10 Ei varas tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja kadottamaan: minä tulin, että heillä pitää elämä oleman ja yltäkyllä oleman.
The thief, cometh not, save that he may thieve and slay and destroy: I, came, that, life, they might have, and, above measure, might have.
11 Minä olen hyvä paimen: hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
I, am the good shepherd: The good shepherd, his life, layeth down, for the sheep.
12 Mutta palkollinen, joka ei ole paimen, eikä lampaat ole hänen omansa: kuin hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi raatelee ja haaskaa lampaat.
The hireling, even because he is no shepherd, whose own the sheep are not, vieweth the wolf coming, and leaveth the sheep, and fleeth, —and, the wolf, seizeth them and scattereth, —
13 Mutta palkollinen pakenee, sillä hän on palkollinen, eikä tottele lampaista.
Because, a hireling, he is, and hath no care for the sheep.
14 Minä olen hyvä paimen, joka tunnen omani, ja minä tunnetaan myös omiltani,
I, am the good shepherd, and know my own, and, my own, know me, —
15 Niinkuin Isä minun tuntee, ja minä tunnen Isän: ja panen henkeni lammasten edestä.
Just as, the Father, knoweth me, and, I, know, the Father; and, my life, I lay down for the sheep.
16 Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.
And, other sheep, have I, which are not of this fold: those also, I must needs bring, and, unto my voice, will they hearken, and there shall come to be, One flock, One shepherd.
17 Sentähden Isä minua rakastaa, sillä minä panen henkeni, että minä sen jälleen otan.
Therefore, doth the Father, love, me, because, I, lay down my life, that, again, I may receive it: —
18 Ei ota kenkään sitä minulta, vaan minä panen sen itsestäni. Minulla on valta sitä panna, ja minulla on valta sitä taas ottaa. Sen käskyn minä sain Isältäni.
No one, forced it from me, but, I, lay it down, of myself, —Authority, have I, to lay it down, and, authority, have I, again, to receive it: This commandment, received I, from my Father.
19 Niin tuli taas riita Juudalaisten keskellä näiden puhetten tähden.
A division, again, took place among the Jews, because of these words.
20 Ja moni heistä sanoi: hänellä on perkele, ja hän on mieletöin: mitä te häntä kuultelette?
But many from among them were saying—A demon, he hath, and is raving, —Why, unto him, do ye hearken?
21 Mutta muut sanoivat: ei ne ole riivatun puheet: taitaako perkele sokian silmät avata?
Others, said—These sayings, are not those of one demonized, —Can, a demon, open the eyes of, the blind?
22 Ja Jerusalemissa oli kirkkomessu, ja talvi oli,
The feast of dedication took place at that time, in Jerusalem: it was, winter,
23 Ja Jesus käveli templissä Salomon esihuoneessa.
and Jesus was walking in the temple, in the porch of Solomon.
24 Niin Juudalaiset piirittivät hänen ja sanoivat hänelle: kuinka kauvan sinä meitä pidät ylös? Jos olet Kristus, niin sano meille selkiästi.
The Jews, therefore, surrounded him, and were saying unto him—How long, holdest thou, our lives, in suspense? If, thou, art the Christ, tell us, plainly.
25 Jesus vastasi heitä: minä olen sen teille sanonut, ja ette usko: ne työt, jotka minä teen Isäni nimeen, todistavat minusta.
Jesus answered them—I told you, and ye believe not: The works which, I, am doing in the name of my Father, the same, bear witness concerning me.
26 Mutta ette usko: sillä ette ole minun lampaistani, miinkuin minä teille sanoin.
But, ye, believe not, because ye are not of my sheep.
27 Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen heidät, ja he seuraavat minua:
My sheep, unto my voice, hearken, —and, I, know, them, and they follow me, —
29 Minun isäni, joka ne minulle antoi, on suurempi kaikkia: ja ei kenkään taida heitä reväistä minun Isäni kädestä.
What, my Father, hath given me, is, something greater than all, and, no one, can carry off out of the hand of my Father: —
30 Minä ja Isä olemme yhtä.
I and the Father, are, one.
31 Niin Juudalaiset poimivat taas kiviä häntä kivittääksensä.
The Jews again lifted up stones, that they might stone him.
32 Jesus vastasi heitä: minä osoitin teille Isältäni monta hyvää työtä: minkä työn tähden niistä te siis minun kivitätte?
Jesus answered them—Many works, have I showed you, noble ones, from my Father: For which of those works are ye stoning me?
33 Juudalaiset vastasivat häntä, sanoen: emme sinua hyvän työn tähden kivitä, vaan pilkan tähden, ja että sinä, joka ihminen olet, teet itses Jumalaksi.
The Jews answered him—Concerning a noble work, are we not stoning thee; but concerning profane speech, —and because, thou, being, a man, art making thyself, God.
34 Jesus vastasi heitä: eiko teidän laissanne ole kirjoitettu: minä sanon, te olette jumalat?
Jesus answered them—Is it not written in your law: I, said, Ye are, gods?
35 Jos hän ne kutsui jumaliksi, joille Jumalan sana tapahtui, ja ei kirjoitus taideta rikottaa:
If, those, he called gods, unto whom, the word of God, came—and the Scripture cannot be broken—
36 Ja te sanotte hänelle, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: sinä pilkkaat Jumalaa, että minä sanoin: minä olen Jumalan Poika.
Of him whom, the Father, hallowed and sent forth into the world, are, ye, saying—Thou speakest profanely, because I said, Son of God, I am?
37 Ellen minä tee minun Isäni töitä, niin älkäät minua uskoko.
If I am not doing the works of my Father, do not believe in me;
38 Mutta jos minä niitä teen, ja jos ette minua usko, niin uskokaat ne työt, että te tuntisitte ja uskoisitte Isän olevan minussa ja minun hänessä.
But, if I am doing them, even though, in me, ye believe not, in the works, believe, —that ye may get to know and go on to know, that the Father is, in me, and, I, am, in the Father.
39 Niin he etsivät taas häntä kiinni ottaaksensa, mutta hän läksi heidän käsistänsä,
They were [therefore] again seeking to take him; and he went forth out of their hand.
40 Ja meni jälleen toiselle puolelle Jordania, siihen paikkaan, jossa Johannes ensin kasti, ja viipyi siinä.
And he went away again, beyond the Jordan, unto the place where John was at the first, immersing; and he abode there.
41 Ja monta tuli hänen tykönsä, ja sanoivat: ei Johannes yhtäkään ihmettä tehnyt; mutta kaikki mitä Johannes tästä sanoi, ne ovat todet.
And, many, came unto him, and were saying—John, indeed, did not so much as, one sign; but, all things, whatsoever John said concerning this one, were, true.
42 Ja monta uskoi sillä hänen päällensä.
And, many, believed on him there.
