Joelin 1
1 Tämä on Herran sana, joka tapahtui Joelille Petuelin pojalle.
Pethuel capa Joel khaeah, Angraeng ih lok to angzoh.
2 Kuulkaat tätä vanhimmat, ja ottakaat korviinne kaikki maan asuvaiset; onko tämä teidän eli teidän isäinne aikana tapahtunut.
Nangcae mitongnawk hae hae thaih oh, prae thung kaom kaminawk boih, tahngai oh. Nangmacae dung ah maw, to tih ai boeh loe nam panawk dung ah hae baktih hmuen hae oh vaih boeh maw?
3 Sanokaat siitä teidän lapsillenne, ja antakaat teidän lastenne sitä lapsillensa sanoa, ja nekin lapset muille jälkeentulevaisillensa.
Hae hmuen hae na caanawk khaeah thui pae oh, na caanawk mah angmacae ih caanawk khaeah thui pae o patoeng nasoe loe, nihcae ih caanawk mah doeh angmacae ih caanawk khaeah thui pae o patoeng nasoe.
4 Mitä ruohomato jättää, sen heinäsirkka syö, ja mitä heinäsirkka jättää, sen lehtimato syö, ja mitä lehtimato jättää, sen jyvämato syö.
Pakhuh mah caak ih kanghmat hmuen to pakhuh kalen mah caak; pakhuh kalen mah caak ih kanghmat hmuen to, langkawk mah caak; langkawk mah caak ih kanghmat hmuen to kalah langkawk mah caak o.
5 Herätkäät juopuneet, ja itkekäät ja ulvokaat kaikki viinan juomarit nuoren viinan tähden; sillä se on temmattu pois teidän suustanne.
Nang, mu paquih kami, angthawk ah loe qah ah; nangcae misurtui nae kaminawk boih, misurtui kangtha na pakha thung hoiah lak ving boeh pongah, tha hoi qah oh.
6 Sillä väkevä kansa menee pois minun maani päälle, joka on lukematoin; hänen hampaansa ovat niinkuin jalopeuran hampaat, ja syömähampaat niinkuin julmalla jalopeuralla.
Thacak, kroek laek ai ah kaom acaeng maeto mah, ka prae to lak hanah angzoh boeh; anih ih haa loe kaipui haa baktiah oh moe, hmawsaeng kaipui baktiah ano tawnh.
7 He hävittivät minun viinamäkeni, ja minun fikunapuuni kaivoivat, kuorivat ja heittivät pois, että sen oksat valkiana ovat.
Anih mah kai ih misur takha to phraek moe, kai ih thaiduetkung to pahum boih boeh; ahin to khok moe, a vah boih; tanghangnawk doeh anglung rawk ah a suek boih.
8 Valita niinkuin neitsyt, joka säkin yllensä pukee nuoruutensa yljän tähden.
Tangla cuem mah tangla naah angmah ih sava ah hamh ih kami mah anih to duek taak ving naah, buri kahni to angzaeng moe, qah baktih toengah qah oh.
9 Sillä ruokauhri ja juomauhri on pois Herran huoneesta; ja papit Herran huoneesta; ja papit Herran palveliat murehtivat.
Cang hoi nawnto paek ih naek koi tui to Angraeng im hoiah pakha pae ving boeh; to pongah qaimanawk hoi Angraeng toksah kaminawk loe palungset o.
10 Pelto on hävitetty, maa on murheissansa, että jyvät ovat turmellut, viina on kuivunut pois, ja öljy puuttunut.
Lawk loe pongsut boeh moe, long doeh roem boih boeh; cangnawk loe amro boeh moe, misurtui kangtha doeh atui kang ving boeh, situi doeh om ai boeh.
11 Peltomiehet katsovat huonosti, ja viinamäen miehet parkuvat nisuin ja ohrain tähden, ettei vainiossa ole mitään tuloa.
Nangcae lawksah kaminawk, azathaih hoiah om oh, nangcae misurkung thling kaminawk, cang hoi barli cang aahhaih ahmuen to anghmat ving boeh pongah, qah oh.
12 Viinapuu kuivettui ja fikunapuu on lahonnut; granatipuu, palmupuu, omenapuu ja kaikki kedon puut ovat kuivettuneet; sillä ihmisten riemu on surkeudeksi tullut.
Misurtui kang boih boeh moe, thaiduetkung doeh azaem boih boeh; pomegranat thing, ungsikung baktih kaom thing, appal thing hoi lawk ih thingnawk doeh azaem boih boeh: kami capanawk khae hoi anghoehaih doeh azaem boih boeh.
13 Sonnustakaat teitänne ja valittakaat, te papit! parkukaat, te alttarin palveliat, menkäät (templiin), ja levätkäät, te minun Jumalani palveliat, säkeissä oli yötä; sillä ruokauhri ja juomauhri on pois teidän Jumalanne huoneesta.
Qaimanawk, buri kahni angzaeng oh loe, qah oh; hmaicam hmaa ah toksah nangcae doeh, qah oh; kai ih Sithaw khaeah toksah nangcae, angzo oh loe aqum puek buri kahni angkhuk hoiah om oh; cang hoi naek koi paek ih hmuennawk to na Sithaw im ah paek o ai boeh.
14 Pyhittäkäät paasto, kutsukaat seurakunta kokoon, ja kootkaat vanhimmat, ja kaikki maakunnan asuvaiset, Herran teidän Jumalanne huoneesen, ja huutakaat Herran tykö:
Kaciim buhzahhaih to sah oh loe, kaciim amkhuenghaih to sah oh; mitongnawk hoi prae thung kaom kaminawk Angraeng na Sithaw ih imthung ah pakhuengh boih ah loe, Angraeng khaeah qah oh.
15 Voi, voi sitä päivää! sillä Herran päivä on juuri läsnä, ja tulee niinkuin kadotus Kaikkivaltiaalta.
Ala Angraeng ih ni, to ani loe anghnai boeh; to ni loe Thacak Sithaw khae hoi angzo amrohaih baktiah angzo tih.
16 Eikö ruoka oteta pois meidän silmäimme edestä, ja meidän Jumalamme huoneesta ilo ja riemu?
Aicae hma roe ah caaknaek to kha boeh moe, Sithaw im ah anghoehaih hoi oephaih to om ai boeh na ai maw?
17 Siemenet mätänivät maassa, jyväaitat ovat hävitetyt, riihet ovat hajoitetut; sillä elo on kuivunut pois.
Cangtii doeh long thungah aap sut boeh, hmuenmae suekhaih ahmuen loe angqai krang boeh, tapupnawk doeh hmawn boih boeh; cang doeh azaem boih boeh.
18 Voi, kuinka karja huokaa, ja laumat ammuvat! ettei heillä ole laidunta, ja lammaslaumat nääntyvät.
Moinawk loe kawkruk maw patangkhang o! Caak han phroh kahoih om ai boeh pongah, maitawnawk doeh thazok o sut moe, tuunawk doeh patangkhang o boeh.
19 Herra, sinun tykös minä huudan, että kulo on polttanut laitumet korvessa, ja liekki on kaikki puut vainiossa sytyttänyt.
Aw Angraeng, taw ih saphoinawk loe hmai mah kangh boih boeh, taw ih thingnawk doeh hmaipalai mah kang boih boeh pongah, nang ni kang palawk boeh.
20 Metsän eläimet myös sinun tykös huutavat, että vesi-ojat kuivuneet ovat, ja että kulo on polttanut laitumet korvessa.
Vapui tuinawk loe kang ving boeh moe, hmai mah taw ih saphoinawk to kang boih boeh pongah, taw ih moinawk mah doeh nang ni ang palawk o boeh.
