Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Y respondió Job, y dijo:
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
Ciertamente yo conozco que es así; ¿y cómo se justificará el hombre con Dios?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
Si quisiere contender con él, no le podrá responder a una cosa de mil.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
El es sabio de corazón, y fuerte en fuerza, ¿quién se endureció contra él, y quedó en paz?
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
Que arranca los montes con su furor, y no conocen quién los trastornó;
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
que remueve la tierra de su lugar, y hace temblar sus columnas;
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
que manda al sol, y no sale; y sella las estrellas.
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
El solo extiende los cielos, y anda sobre las alturas del mar.
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
El que hizo la Osa, y el Orión, y las Pléyades, y los lugares secretos del mediodía;
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
el que hace cosas grandes e incomprensibles, y maravillosas, sin número.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
He aquí que él pasará delante de mí, y yo no lo veré; y pasará, y no lo entenderé.
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
He aquí, arrebatará; ¿quién le hará restituir? ¿Quién le dirá: Qué haces?
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
Dios no tornará atrás su ira, y debajo de él se encorvan los que ayudan a la soberbia.
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
¿Cuánto menos le responderé yo, y eligiré mis palabras con él?
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
Que aunque yo sea justo, no responderé; antes habré de rogar a mi juez.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
Que si yo le invocase, y él me respondiese, aún no creeré que haya escuchado mi voz.
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
Porque me ha quebrado con tempestad, y ha aumentado mis heridas sin causa.
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
Que aún no me ha concedido que tome mi aliento; mas me ha llenado de amarguras.
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
Si habláramos de su potencia, fuerte por cierto es; si de su juicio, ¿quién me emplazará?
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
Si yo me justificare, me condenará mi boca; si me predicare perfecto, él me hará inicuo.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
Si yo me predicare imperfecto, no conozco mi alma; condenaré mi vida.
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
Una cosa resta es a saber que yo diga: Al perfecto y al impío él los consume.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
Si es azote, mate de presto, y no se ría de la prueba de los inocentes.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
La tierra es entregada en manos de los impíos, y él cubre el rostro de sus jueces. Si no es él el que lo hace, ¿quién es? ¿Dónde está?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
Mis días han sido más ligeros que un correo; huyeron, y nunca vieron bien.
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
Pasaron con los navíos de Ebeh; o como el águila que se arroja a la presa.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
Si digo: Quiero olvidar mi queja, dejaré mi aburrimiento, y me esforzaré.
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
Temo todos mis trabajos; sé que no me perdonarás.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
Si yo soy impío, ¿para qué trabajaré en vano?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
Aunque me lave con aguas de nieve, y aunque limpie mis manos con la misma limpieza,
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
aún me hundirás en el hoyo; y mis propios vestidos me abominarán.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
Porque no es hombre como yo, para que yo le responda, y vengamos juntamente a juicio.
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
No hay entre nosotros árbitro que ponga su mano sobre nosotros ambos.
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
Quite de sobre mí su verdugo, y su terror no me perturbe.
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
Y hablaré, y no le temeré; porque en este estado no estoy en mí.
