Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Y respondió Job, y dijo:
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
Ciertamente yo conozco que es así: ¿y como se justificará el hombre con Dios?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
Si quisiere contender con él, no le podrá responder a una cosa de mil.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
El es sabio de corazón, y fuerte de fuerza: ¿quién fue duro contra él, y quedó en paz?
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
Que arranca los montes con su furor, y no conocen quien los trastornó.
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
Que remueve la tierra de su lugar, y hace temblar sus columnas.
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
Que manda al sol, y no sale; y a las estrellas sella.
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
El que solo extiende los cielos, y anda sobre las alturas de la mar.
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
El que hizo el Arcturo, y el Orión y las Pléyades, y los lugares secretos del mediodía.
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
El que hace grandes cosas, e incomprensibles, y maravillosas sin número.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
He aquí, que él pasará delante de mí, y yo no le veré; pasará, y no le entenderé.
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
He aquí, arrebatará: ¿quién le hará restituir? ¿Quién le dirá: Qué haces?
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
Dios no tornará atrás su ira, y debajo de él se encorvan los que ayudan a la soberbia.
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
¿Cuánto menos le responderé yo, y hablaré con él palabras estudiadas?
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
Que aunque yo sea justo, no responderé: antes habré de rogar a mi juez.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
Que si yo le invocase, y él me respondiese, aun no creeré que haya escuchado mi voz.
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
Porque me ha quebrado con tempestad, y ha aumentado mis heridas sin causa.
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
Que aun no me ha concedido que tome mi aliento, mas háme hartado de amarguras.
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
Si habláremos de su poder, fuerte ciertamente es: si de su juicio, ¿quién me lo emplazará?
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
Si yo me justificare, mi boca me condenará: si me predicare perfecto, él me hará inicuo.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
Si yo me predicare acabado, no conozco mi alma: condenaré mi vida.
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
Una cosa resta, es a saber, que yo diga: Al perfecto y al impío, él los consume.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
Si es azote, mate de presto, él se rie de la tentación de los inocentes.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
La tierra es entregada en manos de los impíos, y él cubre el rostro de sus jueces. Sino es él que lo hace, ¿dónde está? ¿quién es?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
Mis días fueron más ligeros que un correo: huyeron, y nunca vieron bien.
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
Pasaron con los navíos de Ebeh: o como el águila que se abate a la comida.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
Si digo: Olvidaré mi queja, dejaré mi saña, y esforzarme he:
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
Temo todos mis trabajos: sé que no me perdonarás.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
Si yo soy impío, ¿para que trabajaré en vano?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
Aunque me lave con aguas de nieve, y aunque limpie mis manos con la misma limpieza;
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
Aun me hundirás en la huesa: y mis propios vestidos me abominarán.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
Porque no es hombre como yo, para que yo le responda, y vengamos juntamente a juicio.
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
No hay entre nosotros árbitro que ponga su mano sobre nosotros ambos.
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
Quite de sobre mí su verdugo, y su terror no me perturbe;
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
Y hablaré, y no le temeré: porque así no estoy conmigo.
