Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Entonces Job respondió:
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
Ciertamente yo sé que es así. ¿Pero cómo puede un hombre justificarse ante ʼElohim?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
Aunque uno quiera disputar con Él, no le podría responder una vez entre 1.000.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
Él es sabio de corazón y poderoso en fortaleza. ¿Quién se endureció contra Él y salió ileso?
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
Arranca las montañas con su furor, y no saben quién las trastornó.
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
Sacude la tierra de su lugar y estremece sus columnas.
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
Él manda al sol, y no brilla. Coloca sello a las estrellas.
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
Él solo extendió el cielo, y camina sobre las olas del mar.
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
Él hizo la Osa, el Orión, las Pléyades y las secretas cámaras del sur.
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
Él hace cosas grandiosas, inescrutables, y maravillas incontables.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
Ciertamente pasa junto a mí y no lo veo. Si pasa adelante de mí, no lo percibo.
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
Si Él arrebata, ¿quién lo resistirá? ¿Quién le dirá: Qué haces?
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
ʼElohim no reprime su ira. Bajo Él se abaten los que ayudan a los soberbios.
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
¡Cuánto menos yo puedo replicarle, al rebuscar palabras frente a Él!
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
A Él yo, aunque sea recto, no me atrevo a responder. Más bien imploro la clemencia de mi Juez.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
Si lo invoco, y Él me responde, no podría creer que me oye.
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
Porque me quebranta con una tormenta y multiplica mis heridas sin causa.
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
No me deja recuperar aliento, mas bien me llena de amarguras.
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
Si apelo a la fuerza, ¡ciertamente Él es poderoso! Y si acudo al juicio, ¿quién lo convocará?
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
Si me declaro justo, mi boca me condenará. Aunque sea intachable, Él me declarará perverso.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
Soy intachable, sin embargo, no me conozco a mí mismo. Desprecio mi vida.
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
Todo es una misma cosa. Por tanto digo: Él destruye al intachable y al perverso.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
Si el azote mata de repente, Él se burla de la desesperación del inocente.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
La tierra es entregada en manos de los perversos. Él cubre los semblantes de sus jueces. Si no es así, ¿entonces, quién?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
Mis días son más veloces que un corredor. Huyeron. No vieron el bien.
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
Se deslizaron como botes de junco, como el águila que se lanza sobre su presa.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
Si digo: Olvidaré mi queja, mudaré mi semblante y me alegraré,
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
entonces me turban todos mis dolores. Sé que no me tendrás como inocente,
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
y que soy declarado perverso. ¿Para qué entonces me fatigo en vano?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
Aunque me lave con agua de nieve, y limpie mis manos con lejía,
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
aún me hundirás en el lodo, y mis ropas me repugnarán.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
Porque Él no es hombre como yo para que le responda, y vayamos juntos a juicio.
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
No hay un árbitro entre nosotros que coloque su mano entre los dos,
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
que quite su vara de sobre mí para que no me espante su terror.
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
Entonces yo hablaría y no le temería. Pero yo mismo no estoy en esa condición.
