Jobin 9

1 Job vastasi ja sanoi:

Entonces Job respondió,

2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

“En verdad sé que es así, ¿pero cómo puede el hombre ser justo con Dios?

3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

Si se complace en contender con él, no puede responderle ni una vez entre mil.

4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

Dios es sabio de corazón y poderoso de fuerza. ¿Quién se ha endurecido contra él y ha prosperado?

5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.

Él remueve las montañas, y ellos no lo saben, cuando los derriba en su cólera.

6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

Sacude la tierra de su lugar. Sus pilares tiemblan.

7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

Ordena el sol y no sale, y sella las estrellas.

8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.

Sólo él extiende los cielos, y pisa las olas del mar.

9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.

Él hace la Osa, Orión y las Pléyades, y las habitaciones del sur.

10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.

Él hace grandes cosas más allá de descubrirlas; sí, cosas maravillosas sin número.

11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.

He aquí que pasa por delante de mí y no lo veo. También pasa, pero no lo percibo.

12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

He aquí que él arrebata. ¿Quién puede impedirlo? ¿Quién le preguntará: “Qué estás haciendo?”?

13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.

“Dios no retirará su ira. Los ayudantes de Rahab se inclinan bajo él.

14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

Cuánto menos le responderé, y elegir mis palabras para discutir con él?

15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

Aunque fuera justo, no le respondería. Yo haría una súplica a mi juez.

16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

Si yo hubiera llamado, y él me hubiera respondido, sin embargo, no creo que haya escuchado mi voz.

17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

Porque me rompe con una tormenta, y multiplica mis heridas sin causa.

18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

No me permite recuperar el aliento, pero me llena de amargura.

19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

Si se trata de una cuestión de fuerza, ¡he aquí que él es poderoso! Si de justicia se trata, “¿Quién — dice — me va a convocar?”.

20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

Aunque sea justo, mi propia boca me condenará. Aunque sea intachable, se demostrará que soy perverso.

21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.

Soy irreprochable. No me respeto a mí mismo. Desprecio mi vida.

22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.

“Todo es lo mismo. Por eso digo que destruye a los irreprochables y a los malvados.

23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

Si el azote mata de repente, se burlará en el juicio de los inocentes.

24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

La tierra es entregada a la mano de los malvados. Cubre los rostros de sus jueces. Si no es él, ¿quién es?

25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

“Ahora mis días son más rápidos que un corredor. Huyen. No ven nada bueno.

26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

Han pasado como las naves rápidas, como el águila que se abalanza sobre la presa.

27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

Si digo: ‘Olvidaré mi queja’, Voy a quitar mi cara de tristeza y a animarme”.

28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

Tengo miedo de todas mis penas. Sé que no me considerará inocente.

29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

Seré condenado. ¿Por qué entonces trabajo en vano?

30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,

Si me lavo con nieve y limpiar mis manos con lejía,

31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

sin embargo, me hundirás en la zanja. Mi propia ropa me aborrecerá.

32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

Porque él no es un hombre como yo, para que le responda, que debemos reunirnos en el juicio.

33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

No hay árbitro entre nosotros, que podría poner su mano sobre nosotros dos.

34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

Que me quite la vara. Que su terror no me haga temer;

35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.

entonces hablaría y no le temería, pues no lo soy en mí mismo.