< Jobin 9 >
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
“¡Sí, todo eso lo sé! Pero, ¿cómo puede alguien tener la razón delante Dios?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
Si quisieras discutir con Dios, éste podría hacer mil preguntas que nadie puede responder.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
Dios es tan sabio y poderoso que nadie podría desafiarlo y ganarle.
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
“Dios mueve las montañas de repente; las derriba en su ira.
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
Él sacude la tierra, haciendo temblar sus cimientos.
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
Él es quien puede ordenar que el sol no salga y que las estrellas no brillen.
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
Sólo él es quien extiende los cielos y camina sobre las olas del mar.
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
Él hizo las constelaciones de la Osa, de Orión, de las Pléyades y las estrellas del cielo austral.
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
Él es quien hace cosas increíbles que están más allá de nuestro entendimiento, cosas maravillosas que son incontables.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
“Pero cuando pasa junto a mí, no lo veo; cuando camina hacia adelante, es invisible para mí.
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
Si él quita, ¿Quién podrá impedírselo? ¿Quién va a preguntarle: ‘Qué haces’?
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
Dios no refrena su ira, y aplasta a los ayudantes de Rahab.
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
“Así que, ¡cuánto menos podría responder a Dios, o elegir mis palabras para discutir con él!
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
Aunque tenga razón, no puedo responderle. Debo implorar la misericordia de mi juez.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
Aunque lo llamara para que viniera y él respondiera, no creo que me escuchara.
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
“Me golpea con vientos de tormenta; me hiere una y otra vez, sin dar razón.
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
No me da la oportunidad ni siquiera de recuperar el aliento; en cambio, llena mi vida de amargo sufrimiento.
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
Si de fuerza se trata, Dios es el más fuerte. Si es cuestión de justicia, entonces ¿quién fijará un tiempo para mi caso?
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
Aunque tenga razón, mi propia boca me condenaría; aunque sea inocente, él demostraría que estoy equivocado.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
¡Soy inocente! No me importa lo que me pase. ¡Odio mi vida!
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
Por eso digo: ‘A Dios le da igual. Él destruye tanto al inocente como al malvado’.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
Cuando el desastre golpea de repente, se burla de la desesperación de los inocentes.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
La tierra ha sido entregada al malvado; él ciega los ojos de los jueces; y si no es él, entonces ¿quién?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
Los días de mi vida corren como un corredor, pasando a toda prisa sin que yo vea ninguna felicidad.
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
Pasan como veloces veleros, como el águila que se abalanza sobre su presa.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
“Si me dijera a mí mismo: ‘Olvidaré mis quejas; dejaré de llorar y seré feliz’,
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
seguiría aterrado por todo mi sufrimiento, porque tú, Dios, no dirás que soy inocente.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
Ya que estoy condenado, ¿qué sentido tiene discutir?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
¡Aunque me lavara con agua pura de la montaña y me limpiara las manos con jabón,
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
me arrojarías a un pozo de lodo de modo que hasta mis propias ropas me odiarían!
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
Porque Dios no es un ser mortal como yo, no puedo defenderme ni llevarlo a juicio.
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
Si hubiera un árbitro ¡que pudiera reunirnos a los dos!
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
¡Ojalá Dios dejara de golpearme con su vara y de aterrorizarme!
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
Entonces podría hablar sin tener miedo; pero como lo tengo, no puedo!”